Eilen tuli istuttua taas useampi tunti järven jäällä. Paikka oli hyvä ja syötit suorastaan erinomaisia. Kalaa ei kuitenkaan tullut. Iltapäivällä lumisade sakeni niin rankasti, että otin takaisin suunnan kotiin. Ensi kerralla sitten uudestaan.
Yhden kalan sentään näin, kun kaverini Jukka narrasi valtavan kiisken. Siitä oli pakko ottaa oikein kuva.
Laiheliini
Tänään en ehtinyt/jaksanut lähteä jäälle, oli muka niin paljon kaikenlaista muuta tekemistä. Kalastamisen sijaan viimeistelin artikkelin, jossa esitellään ismete -kalastuksessa tarvittavat välineet. Kyseinen juttu löytyy Specimen Finland ry:n sivuilta. Kannattaa tsekata.
Tuossa pari postausta aikaisemmin kirjoitin siirtyväni käyttämään ismete-kalastuksessa liimauspuristimia vapatukina. Liimauspuristimet onkin nyt käytössä, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut. Tarkoituksena oli kalastaa niin, että vippa on kiinni puristimessa. Testasinkin tätä vipan kiinnitystapaa kauden ekalla reissulla, mutta jotenkin en vaan oikein tykästynyt siihen. Niinpä siirsin vipat takaisin entiselle paikalle vavan kärkeen. Liimauspuristimelle löytyi sopiva paikka etummaisesta kädensijasta. Nyt tuntuu olevan toimvia systeemi. Vapatuetkaan ei enää hajoile joka toisella reissulla, kuten kolmijaloilla oli tapana. Ehdin hankkia parin vuoden aikana about 15 kolmijalkaa ja niistä on enää kolme toimintakunnossa. Suosittelen siis kaikille lajin harrastajille liimauspuristimiin siirtymistä.
Tältä näyttää nykyinen kokoonpano
Alkuvuoden ismetauskelit on ollu aika kehnoja. Kirkkaille ensijäille ei päässyt ollenkaan. Ja kun jää alkoi kantaa, tuli taivaalta heti parikymmentä senttiä lunta päälle. Mutta kelit on mitä on, ei niille mitään voi. Hauen on kuitenkin syötävä vaikka lunta olisi enemmänkin. Ja kun käy ahkerasti kalassa, osuu pakostakin joskus hyvälle syönnille.
Eilen ei ollut mikään erityisen hyvä syönti, mutta jotain aktiviteettia kuitenkin oli. Pariin otteeseen käytiin täkykalaa ainoastaan puraisemassa. Yhden pienen hauen karkuutin reiän alla ja yhden kalan sain ylös asti. Painoa kyseiselle hauelle oli kertynyt jotain neljän kilon verran, siis noin pikaisesti arvioituna. Kala kun ei ollut vedestä pois paljo kymmentä sekuntia kauempaa. Sen aikaa vaan, että kaveri sai otettua kuvan.
Koukut irti reiässä...
... pikainen valokuvaus ja hauki takaisin kasvamaan
Olen tässä viimeaikoina vähän ihmetelly, kun mun kaksi sateenvarjokatiskaa ei ole enää pyytänyt särkiä entiseen malliin. Edellisviikolla löysin toisesta pari reikää. Paikkasin ne ja ajattelin ongelmien korjaantuvan sen myötä. Mutta ei.
Tänään oli sitten viimeinen niitti, kun huomasin, että iso osa pilkkimällä katiskaan hankkmistani särjistä oli hävinnyt. Ei muuta kun katiska kantoon ja tarkempaan tarkasteluun.
Aloitin pesemällä havaksiin kertyneen lian pois. Puhdas havas pyytää paremmin. Katiskojen kuivuessa oli aikaa etsiskellä korjaustarpeita. Vanha kunnon käpy löytyi aika pian eteisen laatikosta ja vielä sakset naulasta, eipä siinä muuta tarvittukaan. Sitten vaan reikiä ettimään.
Ja löytyihän nittä, yllättävän paljon. Toisessa kolme ja toisessa varmaan jotain seitsemän. Pari oikein isompaakin. Ei ihme, että ei särjet oikeen pysyny katsikassa.
Nyt on kuitenkin kaikki ylimääräiset reiät löydetty ja paikattu, toivottavasti.
Kävyllä havakset on helppo korjata
Katiskat on nyt taas jään alla pyytämässä. Pian alkaakin sitten taas ismete-sesonki oikeen kunnolla. Pitää toivoa, että kelit suosii.
Tänään oli taas aika lähteä madeongelle. Ennen piti kuitenkin lähteä syöttejä hakemaan. Onneksi katiskassa oli riittävästi särkiä onkikeikkaa varten. Sitten vaan suunta kohti jokirantaa. Olin sen verran ajoissa liikkeellä, että valoa riittäisi viellä jonkin aikaa. Vaikka eihän sitä valoisaa aikaa kovin montaa tuntia tähän aikaan vuodesta ole. Onget siis pyyntiin ja kuppi kuumaa kahvia lämmikkeeksi. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen made oli jo kiinni.
Reissun ainut made tällä kertaa
Ei ollut mikään enkkamade, arviolta vähän alle kilon luokkaa. Muita mateita ei tänään tullut. Enkkamateen metsästys siis jatkuu edelleen.
Liimauspuristimien käyttö vapatukina näyttää olevan kovasti suosiossa tuolla länsinaapurin ismete-harrastajien keskuudessa. Pakkohan niitä on itsekin kokeilla, että kuinka hyvin ne toimii. Clas Ohlsonilta löytyi sopivan isoja puristimia, eikä hintakaan ollu paha.
Pientä modausta niihin piti kuitenkin tehdä; puristimien leuat ovat nimittäin suorat eikä vapa oikein pysy niissä, vaan keikahtaa helposti jommalle kummalle sivulle. Pienen aherruksen jälkeen syntyi leukoihin sopivat kolot ja nyt pysyy vapa halutussa asennossa.
Vasemmalla olevaa on muokattu, jotta vapaa pysyy sopivassa asennossa
Vipan voi kiinnittä puristimeen vaikka parilla nippusiteellä. On kuitenkin toinen ja varmaankin parempi tapa vipan kiinnittämiseen. Sen voi tsekata alla olevasta Tok Fishing Teamin videosta.
+FishEco on uusi kalastusaiheinen nettilehti Ruotsista. Tai oikeastaan se on osa kokonaisuutta, johon kuuluu nettisivusto ja netissä ilmestyvä lehti. Lehteä on ilmestynyt jo kaksi numeroa ja kummassakin numerossa on runsaasti mielenkiintoista luettavaa ja paljon hienoja kuvia. Kannattaa tsekata.
Alla on vähän liikkuvaa kuvaa viimereissulta. Kuvasin nämä pokkarikameralla, joten äänen eikä kuvankaan laatu ole kovin hyviä. Mutta kyllä sieltä pimeyden keskeltä jotain erottuu.
Talvi ei vaan meinaa millään tulla, ensi viikoksikin luvattiin taas lämpenevää. Mutta ei se mitään, avovedessä on aina mukava kalastaa.
Eilen oltiin kaverini Markuksen kanssa onkimassa mateita eräässä jokisuvannossa.Tavoitteena oli tietenkin saada joku kunnon jättimade, mutta kaikkiin kaloihin oltaisiin kyllä tyytyväisiä. Koosta riippumatta.
Välineinä oli kummallakin pohjaonget, tottakai. Markus oli varautunut syöttien osalta kunnolla ja mukana oli monen sorttista kalaa. Meitsillä oli perinteisesti särkiä.
Markus virittelee vapoja
Välineet saatiin viritettyä pyyntiin sopivasti juuri ennen pimeän tuloa. Suvannossa oli jo aika paljon jäätä, mutta avointa vettäkin oli ihan riittävästi. Tosin aika tarkkana sai olla ettei siimat menny sotkuun. Tais ne illan aikana muutaman kerran sotkeutuakin…
Ensimmäinen made tärähti Markuksen vapaan puoli kuuden aikaan. Kyseessä ei ollut mikään monsteri, mutta made kuitenkin. Niiden perässähän täällä oltiin.
Vähän ajan päästä oli mullakin vavan päässä kala ja made sekin. Tosin samaa kokoluokka kuin edellinen kala, kummatkin selvästi alta kilon.
Jatkoin särkisyöteillä, koska ne tuntuivat kelpaavan. Seuraava puolitoistatuntia kului ilman kaloja. Tosin Markuksen hälyttimet ilmoitteli muutaman kerran, että jotain tapahtuu mutta yhtään kunnon tärppiä ei tullut.
Seuraava kala tärähti sitten mun onkeen, syöttinä oli päätön särki. Tällä kertaa oli vuorossa hieman parempi kala, vaikka ei sekään mikään jätti ollut. Painoa oli kuitenkin kivat 1450 g. Oikein tervetullut kala.
...ja pimeän keskeltä nousi made
Sinne vaan takaisin kasvamaan
Enempiä mateita ei sitten enää saatukaan. Markuksella oli kyllä yksi lupaavan raskas kala hetken aikaa siiman päässä, mutta se ei pysynyt kiinni. Tuloksena oli vain suomustettu särki.
Kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Kannattaa mennä madeongelle.
Niin se vaan avovesikausi jatkuu. Lähdin aamulla liikkeelle sillä suunnitelmalla, että jos lähikalastuspaikka on jäässä, niin sitten suuntaan joelle. Lähimestassa ehti olla jo viikon pari kansi päällä, mutta nyt se oli taas ihan avoinna. Sinne siis. Vähän kuitenkin arvelutti, että millä päällä kalat mahtaa olla.
Viimereissuilla on ollut vähän hiljaista kalantulon suhteen. Nyt olisi kiva taas vaihteeksi saada jotain.
Olosuhteet oli tänään kohdallan, myös haukien mielestä. Ensimmäinen hauki tarrasi särkeen jo noin vartin kuluttua onginnan aloittamisesta. Vatsa pullotti siihen malliin, että mahassa oli varmasti lahna. Lajinmääritys varmistui koukkuja irroittaessa kun kurkusta pilkisti lahnan pyrstö. Hauet tuntuivat olevan syönnillä.
Lahnan pyrstö näkyi vielä kurkussa
Ekan kalan jälkeen oli vajaan tunnin verran hiljaista. Hiljalleen rupes jo tekemään kahvia mieli, mutta aamukahvit jäi kuitenkin juomatta kun baitrunneri rupes yhtäkkiä laulamaan; pohjaongessa olevaa pop-up kebab-rigiä vietiin kovaa vauhtia! Pikanen jarrun kireyden tsekkaus, vapa pystyyn ja kala on kiinni. Nyt tuntui olevan jo ihan mukavan kokoinen. Ja ihan nätti kala se olikin; hyvässä syysbulkkikunnossa ja painoa 7,4 kg.
Vähän ajan kuluttua pohjaonkea vietiin taas. Tällä kertaa oli kelvannut pop-uppina tarjoiltu kalanpuolikas. Luulin ensin, että siiman päässä on parin kilon kala, mutta pian vastus alkoi hiljalleen kasvamaan. Veneen vierelle tultaan kala oli kasvanut jo ihan hyviin mittoihin. Vaaka näytti painoksi 8,1 kg.
Valokuvailut jäi lyhyeen kun huomasin, että toisen vavan koho on lähteny liikkeelle! Ei muuta kun hauki uimaan ja toinen vapa käteen. Tämäkin tuntui ihan hyvänkokoiselta. Ja ihan hyvänkokoinen se olikin, kuitenkin vähän pienempi kuin edellinen. Turha siis ruveta punnitsemaan. Nopea otos kännykkäkameralla ja kala takaisin kasvamaan.
Talvionkihauki
Niin olikin sitten hauen syönti ohi. Istuskelin veneessä vielä pari tuntia, mutta syötit sai olla ihan rauhassa. Nyt ehti jo hyvin juoda ne aamukahvitkin.
Alla on varmasti hienoin vapaasukellusvideo mitä olen ikinä nähnyt.
Sukeltaja on nimeltään Guillaume Néry ja kuvauspaikka on Bahamalla sijaitseva Deans Blue Hole niminen vajoama.
