Tou 11th, 12
/
Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.
Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.
Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.
Kohouistelu on tuottanut tulosta
Tou 4th, 12
/
Keskiviikkona töitten jälkeen oli taas aika suunnata säynäviä onkimaan. Tänä keväänä säynävät on ollu kylmien kelien takia todella tiukassa, varsinkin kun onkireissujen aikaan on sattunut tulemaan huonoja kelejä. Tällä kertaa kelit oli kuitenkin kohdallaan ja kaikki näytti sen puolesta oikein hyvältä.
Alku oli kuitenkin taas hankalaa, eikä ensimmäisen puolentoista tunnin onkimisen jälkeen ollut vielä mitään havaintoa säynävistä.
Parin pienen paikanvaihdon ja välineiden säätämisen jälkeen palaset kuitenkin loksahtivat täydellisesti kohdalleen; hyvänkokoista säynävää alkoi tulla, keli oli loistava ja välineet toimivat kuin elokuvissa. Parin tunnin ajan koin parasta ongintaa pitkään pitkään aikaan. Kaiken kruunasi uusi oma säynäväennätys; kalalla oli painoa 2,55 kg ja pituutta 56 cm.
Uusi oma säynäväenkka oli totta ja fiilikset oli tietenkin sen mukaiset
Enkkasäyne lähti virkeenä takaisin kasvamaan
Sain myös yhden vähän erikoisemman näköisen säynävän, jolla oli suun/kuonon epämuodostuma. Se ei selvästi kuitenkaan ollut paljo menoa haitannut, sillä kala oli hyväkuntoinen ja painoakin oli kertynyt lähemmäs pari kiloa. Hauskan näköinen kala.
Mopsisäynävä
Huh 23rd, 12
/
Avovesikausi alkoi taas perinteisesti säynävän onginnan merkeissä. Varasin oikeen kaksi päivää aikaa, että osuisi varmemmin hyvä syöntihetki kohdalle. Ensimmäisen päivän, eli torstain kalastin aamukymmenestä iltakuuteen. Ilman ainuttakaan tärppiä.
No eikun seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan. Tällä kertaa tuli myös Markus mukaan. Markus aloittikin vahvasti; viiden minuutin kuluttua aloituksesta oli jo kaksi kalaa käynyt ylhäällä, kummatkin oli tosin haukia.
Ihan kiva, mutta väärä laji
Koko päivän ongittiin, mutta säynäviä ei vaan kuulunu eikä näkyny. Siinä olikin sitten aikaa taivastella muita keväisen saaristoluonnon ihmeitä; näkyi mm. merikotkia, kurkia, joutsenia, kalasääski ja yksi metsokin. Tämä ukkometso oli aika pahalla päällä ja olisi kovasti halunnu mitellä voimiaan, itseluottamusta oli vaikka muille jakaa.
Tappelunhaluinen ukkometso
Lintubongailusta huolimatta onginta jatkui ja yritys oli kova. Vihdoin n. klo 16 tuli sitten se ensimmäinen säynävä, kauan sitä saikin yrittää. Siitä alkoikin sitten ihan kohtalainen syönti ja hyvänkokoista säynävää tuli kummallekin. Markus sai illan komeimman kalan, jolla oli painoa 2130 g.
Ittellä jäi paras säyne 1830 grammaan. Ihan kiva kaudenavaus, mutta eiköhän tuota säynenoteerausta vielä kesän mittaan pidä vähän parantaa.
Avovesikauden avaus onnistui sitten lopulta kovan yrittämisen jälkeen
Huh 15th, 12
/
Tänään oli vielä pakko tehdä vielä yksi reissu jäälle ja käydä tsekkaamassa eräs lupaava haukipaikka. Liikkeelle pääsin vasta neljän aikaan iltapäivällä, mutta ehti siinä ihan hyvin vielä kalastaa. Jäätä ei enää liikoja ollut, mutta riittävästi kuitenkin, että pääsi reikiä poraamaan. Parhaimmissa paikoissa oli 10 cm sohjoa ja sen alla vajaa 10 cm jäätä, toisissa paikoissa ei ollut paljo muuta kuin se 10 cm sohjoa. Kuivana kuitenkin pysyttiin.
Taktiikkana oli laittaa ismete-vavat pyyntiin ja heilutella sen jälkeen Kaimaani tasapainoa.
Kaimaaniin ei kopautuksia tällä kertaa tullut, mutta särjet sai sen sijaa muutamaan otteeseen kovaa kyytiä. Illaan aikana tuli kaikkaan neljä tärppiä, joista kolme ylös ja yksi karkuutus. Karkuutus kirveli aika pahasti, sillä se tuntui illan kevyesti raskaimmalta kalalta. Mutta oli ne ylös tulleetkin ihan kivan kokosia; reissun suurin painoi 5,9 kg ja seuraava 5,5 kg. Pienintä en punninnu, mutta painoa oli jotain neljän ja puolen kilon luokkaa.
Illan ensimmäinen painoi 5,5 kg
Seuraava oli muutaman sata grammaa isompi, eli 5,9 kg
Kaikki hauet meni tottakai takaisin kasvamaan
Nyt onkin tämä talvi paketissa. Seuraavaksi sitten ongintaa eri muodoissaan.
Huh 8th, 12
/
Takatalvi ja lumisateet on saanu kalat kovin passiivisiksi. Varsinkin jäälle satanut lumi on tehnyt hallaa syönnille. Kalastusinto on kuitenkin kova, joten pakkohan sinne jäälle on silti päästä.
Eilen oli vuorossa muutaman tunnin iltareissu. Lähdettiin jäälle ilkeitä trulleja pakoon ja yritettiin löytää hyvänkokoista raitapaitaa.
Koko porukalla oli tietty perinteisesti pilkkivavat, mutta mulla oli lisäksi myös ämpärillinen pikkusärkiä ja yksi ismete-vapa.
Ahven oli ennakkoon arvattavasti huonolla syönnillä. Muutamia appuroita onnistuttiin kuitenkin jallittamaan. Mun isoin ahven tuli melkein heti alussa ja se nappasi tottakai särkeen. Painoa oli kokonaiset 460 g.
Ahven teki pikavisiitin pinnan yläpuolelle.
Tämä olikin ehkä tämän talven viimeinen kalareissu jäälle.
Jos sääennustuksiin on luottamista, niin aivan pian pääsee taas ongelle.
Maa 26th, 12
/
Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.
Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.
Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia
Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle
Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…
Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.
Viimeinen vapa pyynnistä pois
Maa 20th, 12
/
Oikeastaan kello oli jo vartin yli kuusi kun pääsin jäälle. Olis pitäny olla liikkeellä jo tuntia aikasemmin. Seuraavalla kerralla laitankin kellon soimaan jo neljältä, että pääsen ajoissa pelipaikoille.
Toisaalta eilenkin tuli oltua jäällä vartin yli viiteen saakka, joten tulihan siinä taas pitkä päivä.
Kohdekalana oli taas yllättävästi hauki. Tällä kertaa onnistuin myös saamaan niitä muutaman, tarkemmin sanottuna kuusi kappaletta. Päivän suurin painoi 6,2 kg ja se olikin mun tähän mennessä suurin tälle vuodelle. Oikein tervetullut kala siis.
Päivän suurin painoi 6,2 kg
Haukittärppien välissä riitti hyvin aikaa myös pilkkimiseen. Saalis ei tosin ollut mikään erikoinen, muutaman paistiahvenen sain kuitenkin narrattua.
Lisäksi tuli muutamia oikein hyvänkokoisia särkiä. Pari desiä kauraryynejä teki terää särjen tulolle.
Morrilla tuli muutama oikein nätti särki
Maa 12th, 12
/
Viimeaikoina on haukia onkiessa tullut useita erikoisia tärppejä joita en ole saanut pysymään kiinni. Kaikki merkit ovat viitanneet siihen, että ne ovat olleet kuhia.
Eilen tuli sitten asialle varmistus, kun sain ensimmäisen täkykuhan ylös asti. Se e ollut mikään suuri, hätinä 40 cm.Laitoinkin sen sitten samantien takaisin kasvamaan. Ylös asti tulleen kuhan lisäksi oli kaksi tärppiä, joista kummatkin oli melko varmasti kuhia.
Noita kuhia sais tuolta järvestä varmaan enemmänkin jos vain virittelis rigejä hieman enemmän kuhalle sopivammaksi. Tällä hetkellä tavoitteet on kuitenkin kohdistettu isoihin haukiin, mutta jossain välissä pitää varmaan ottaa myös tuo kuha listalle.
Hauet loisti eilen poissaolollaan, ei näkynyt suuria eikä pieniä luupäitä. Pitänee tässä siirtyä lähemmäksi ktualueita, sinne ne hauetkin jo varmaan on suuntaamassa.
Onneksi tuli tällä kertaa otettua pilkkivehkeet mukaan. Löysin muutaman hyvän ahvenreiän joista nousi kymmenkunta sopivan kokoista appuraa. Saapahan vaihteeksi vähän ahvenfilettä. Lisäksi pilkillä tuli myös yksi kuha, pituutta kokonaiset 38 cm. Takaisin kasvamaan siis.
Ahvenet iski hanakasti pieneen pystypilkkiin
Kuha tuntui olevan syönnillään
Hel 26th, 12
/
Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.
Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.
Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.
Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.
Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.
Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.
Hel 13th, 12
/
Viimeisimmät haukireissut on ollu saaliiden puolesta aika hiljasia. Mutta eipä sitä mitään voi saada ellei yritä. Tänään oli siis aika suunnata taas Kuortaneenjärven jäälakeudelle.
Kaikki sujui aluksi oikein hyvin, jäällä ei ollut viime päivien lumisateista huolimatta kovin paljoa lunta, eikä jääkään ole vielä kovin paksua. Ongelmia oli kuitenkin tulossa; nimittäin kolmatta reikää kairatessani loppui kairasta veto aivan yhtäkkiä. Jäällä oli varmaan hiekkaa tai jotain… Siihen loppui siis reiän teko. Sain onneksi Leathermanin viilalla terän siihen kuntoon, että sain tarvittavat reiät tehtyä ja vavat pyyntiin. Toi Leatherman on kyllä todella hyvä vehje, ei ole ensimmäinen kerta kun se pelastaa pulasta.
Leatherman pelasti päivän reissun.
Kalan saannin puolesta oli taas tyypillisen hiljaista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kuollutta, sillä yksi pieni hauki kelpuutti mun tarjoaman herkkusärjen. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se kala hylkäsi syötin ennen kuin ehdin edes yrittämään tartutusta, oliskohan ollu kuha…
Päivän ainut saalis
Takasin vaan kasvamaan
