TOP-listalle päivitystä

Kevään ja kesän mitaan on tullut muutama vähän paremman kokoinen kala. Lisäsin niistä kaksi suurinta TOP-listalle.

Pasuri 770 gToukokuun lopussa noussut pasuri, jolla painoa 770 g.

Turpa 2310g
Tämän turvan sain 2. kesäkuuta, syöttinä oli kelluva leuivänpala. Painoa turvalla oli 2310g.

Saapa nähdä mitä kaloja tässä kesän aikana vielä onnistuu saamaan.

Onnistunut avovesikauden aloitus

Viime viikolla pääsin vihdoin aloittamaan avovesikauden. Onneksi sattui sopivasti yksi vähän lämpimämpi päivä kylmien kevätkelien keskelle. Vielä kun merivesikin oli nousussa, niin olosuhteet näyttivät melko otollisilta.

Säätiedotuksessa oli luvattu aamulle kylmiä lukemia, joten en pitänyt mitään kiirettä kalaan lähtemisessä. Olin rannassa vasta puolenpäivän aikaan ja silloinkin oli vielä aika viileää.
Säynävät tuntuivat olevan vielä kylmästä kohmeessa, eikä tärppejä meinannut kovasta yrityksestä huolimatta kuulua. Vihdoin parin-kolmen tunnin kuluttua alkoi näkyä elonmerkkejä ja sain ensimmäiset kalat.

Leuciscus idus
Säynävä

Syönti oli kuitenkin aika laimeaa, mutta onneksi silloin tällöin tuli joku yksittäinen kala ja homma pysyi mielenkiintoisena. Lopulta kuitenkin säynävien tulo loppui kokonaan ja tilalle tulivat särjet.
Olin jo lopettanut onginnan ja olin pakkaamassa kamoja, kun metsän takaa saapui yhtäkkiä kurkiaura. Kurjet lensivät melko matalalla veden yli ja saivat tietämättäni aivan lähistöllä oleilleen suuren säynäväparven pelästymään ja samalla paljastamaan olinpaikkansa. Sattuipas sopivasti.
Kasasin pikapikaa vavan pitkäksi, laitoin syötin koukkuun ja heitin säynävien suuntaan. Koho upposi melkein välittömästi ja haavissa kävi kääntymässä kivan kokoinen säynävä. Hyvää syöntiä kesti puolisen tuntia ja ehdin sen aikana saada muutamia oikein hienoja kaloja, joista suurin painoi 2,210  kg.

Säynävä 2210 g

Tällaisen käänteen jälkeen oli oikein mukava suunnata takaisin autolle ja kotia kohti..

Talven viimeiset reissut

Nyt on kelit ja jäät siinä mallissa, että jäälle ei ole enää asiaa. Kohta pääsekin jo onkimaan avovedestä.

Palataan kuitenkin vielä talven viimeislle kahdelle reissulle.

Hauki reiässä
Reilu viikko sitten oltiin Hannun kanssa onkimassa haukia. Lumi oli juuri sulanut jäältä pari päivää aikaisemmin ja tilanne näytti hyvältä. Ja eipä siinä kauaa mennyt, kun jo ensimmäinen vippa nousi ylös ja pian toinen. Aamun ja aamupäivän aikana oli oikein hyvää meininkiä ja pari vähän paremman kokoista kalaakin kävi matolla kääntymässä.

Hannu

Hannu ja hauki

Pike unhooking
Pike
Puoleen päivään mennessä syönti loppui, emmekä jääneet enää odottelemmaan iltasyöntiä, vaikka sellainen olisi varmasti ollut luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi talven parhaita reissuja kuitenkin.

Talven viimeinen reissu tuli tehtyä Jarin kanssa viime sunnuntaina ja maanantaina.. Ongittiin kaksi päivää aamusta iltaan ja tähtäimessä oli viimevuotiseen tapaan suuret ahvenet.
Tällä kertaa suurahvenet olivat kuitenkin varovaisella päällä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kunnon kokoista ahventa. Tärppejä oli välillä ihan kivastikin, mutta tartuttaminen oli uskomattoman vaikeaa.

Jari

Ahven

Suurahvenet jäivät siis saamatta, mutta yritys oli kuitenkin kova ja hauskaa oli.

Suurmateiden perässä

Mateen suurkalaraja on 4 kg.
Mä olen tänä talvena rikkonut sen monta kertaa, mutta vain mielessäni. Olen tuntenut sen tärpin, vääntänyt sen kanssa, nostanut sen reiästä, punninnut, valokuvannut ja vapauttanut. Melkein jopa riemuinnut sen saannista.
Mentaaliharjoittelua on siis tehty, mutta raja on yhä rikkomatta.

Vapa

Tein tammi-helmikuun aikana seitsemän madereissua. Niistä kolmella reissulla tuli kalaa ja ne olivatkin oikein hyviä reissuja. Oma ennätys parani useaan kertaan ja jäällä oli koko ajan tunne, että se nelosen kala voi tulla koska tahansa. Aika lähelle pääsinkin, sillä paras noteeraus oli 3170 g, vieläpä kahdesti. Sain nimittäin peräkkäisillä reissuilla täsmälleen saman painoiset kalat.

Made ja pilkki
Made

Myös yksi oikeasti raskas kala oli kiinni, mutta menetin sen ihan omaa tyhmyyttäni. Vedin nimittäin pilkin jään reunaan kiinni ja kala meni sitten siinä.

Made uimaan

Viimeisellä reissulla en saanut enää tärppiäkään ja kausi oli mun osalta ohi..
Ensi talvena uudestaan ja vielä kovemmalla panostuksella. Mä kyllä vielä rikon sen rajan.
Teemulle kiitoksia.

Pari uutta kuvaa galleriaan

Kävin läpi kameran kuvia ja sieltähän löytyikin muutama otos tämän talven ekalta ismete-reissulta. Niistä päätin laittaa pari kuvaa oikein tuonne galleriaan asti.

Talvi 2015

Syksyn kalastuksia 2015

Täällä taas. EIhän edellisestä blogipäivityksestä olekaan kuin vasta reilu kolme kuukautta.
Tarkoituksena on kyllä ollut kirjoittaa useammin – heti kun vaan saan sen ja sen kokoisen kalan. Sitten mä kyllä kirjoitan…
Nyt on kuitenkin korkea aika kirjoittaa tänne muutama rivi.

En siis saanut loppuvuodena aikana mitään enkkakokoista kalaa. Tähtäin oli ennenkaikkea mateessa, mutta myös haukia tuli kalasteltua aika paljon. Ensin mainittua lajia (siis madetta) en saanut ainuttakaan, haukia onneksi tuli ihan kivasti. Puolustukseksi täytyy sanoa, että madetta ongin täysin uudelta paikalta ja tavoitteena oli saada nimenomaan se iso, suurkalarajan ylittävä made. Pienempiä mateita olisin kyllä melkoisella varmuudella saanut muista paikoista.

No, selittelyt sikseen. Tässä on muutamia kuvia syksyn haukireissuilta. Aika paljon tuli ongittua kebab-rigillä, se on kyllä simppeli ja tehokas syötti.

Syksy 2015

Kebab-pike

Hauki kebab-rigi

Hauki matolla

Pike 2015

Kirkkaammilla vesillä

Silloin kun tulee lähdettyä näiltä Kuortaneen kahvinvärisiltä vesiltä vähän kirkaampiin vesiin kalastamaan, niin yritän muistaa panostaa tavallista enemmän valokuvaamiseen. Mennellä viikolla oli tällainen tilaisuus, kun oltiin Antin ja Teron kanssa päivä tuolla Merenkurkussa haukia ja ahvenia jallittamassa. Ja mikäs siinä oli kuvaillessa, kun kaloja kävi vähän väliä veneen vierellä kääntymässä. Toki sitä vapaakin piti ahkerasti heilutella ja jotain kyllä tulikin.
Hyvä reissu oli, oikein hyvä.

Pike with sea weed

Pike ABU lure

Perca fluviatilis

Pike Esox lucius

Dropshottausta uusimmassa Vapaa-ajan Kalastajassa

Jos dropshot-jigaus kiinnostaa, niin kannattaa hankkia uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä on nyt sellainen paketti droshot-asiaa, että pitäisi päästä ainakin alkuun tämän lajin parissa. Henk. koht. mielenkiintoisinta oli tehdä nuo haastattelut, joissa esitin kolmelle eri henkilölle, Jan-Erik Norrgårdille, Jari Rannistolle ja Tero Korkeamäelle samat kysymykset dropshot-jigaukseen liittyen. Kannattaa tsekata.

Kansi4-15

Galleria taas toiminnassa

Hauki2
Taisi olla jo viime vuoden puolella, kun tämän mun blogin galleria ei yhtäkkiä enää toiminut.
Kun en sitä heti ensimmäisten yritysten ja selvittelyjen jälkeen saanut takas jaloilleen, jäi asian hoitaminen roikkumaan. Nyt oli siis jo korkea aika saada galleria taas takaisin toimintaan.
Vanhan gallerian albumit ei enää suostuneet näkymään, joten deletoin ne kylmästi pois. Nyt oon jonkin verran saanut kuvia ladattua ja lisää tulee. Jos siis tykkäät katsella kuvia kaloista ja kalastuksesta, niin käy tsekkaamassa GALLERIA.

Vihdoin suutareita onkimassa

Jo useamman vuoden ajan on mielessä ollut suutariongelle lähtö. Jostain syystä niiden onkiminen on kuitenkin aina siirtynyt. Suurin syy on varmasti se, että suutareita saadakseen täytyy matkustaa aika kauaksi. Täältä pohjanmaalta ei juuri suutaripaikkoja löydy. Ainakaan sellaisia, joista suutarin voisi oikeasti olettaa saavansa.

Suutari

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä suunnitelmista totta ja suuntasin kohti kaukaisia suutariapajia. Päällimmäisenä tavoitteena oli ylipäätään saada suutari ja jos hyvin kävisi, niin myös suurkalarajan, eli 1,5 kg, ylittävä yksilö. Mukaan ongelle lähtisi myös paikalliset olot tunteva Tuukka, joka on tänä vuonna saanut useita hienoja suutareita.

Tuukka

Matkalla eivät onkikelit näyttäneet mitenkään lupaavilta, sillä vettä satoi lähes tauotta. Illalla perille päästyäni vesisade jatkui yhä, mutta välillä oli pieniä taukoja. Päätimme Tuukan kanssa onkia pimeän tuloon saakka.
Kohot pysyivät ensimmäisenä iltana kuitenkin sitkeästi paikallaan, eikä suutareista näkynyt minkäänlaista merkkiä. Onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin parempaa keliä.

Seuraavana aamuna näyttikin huomattavasti paremmalta; ilma oli lämmennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Suotuisampi keli oli aktivonut myös suutareita ja onkipaikallamme nousi ajoittain melkoisia määriä kuplia. Suutarit ne siellä etsivät sapuskaa pohjasta.

Kuplii

Aamun ongintarupeama antoi sitten minulle sen, mitä olin tullut yrittämään, eli elämäni ensimmäisen suutarin, joka samalla myös ylitti suurkalalta vaadittavan painon. Vaa’an lukemat olivat 1610 g ja fiilikset olivat kyllä sen mukaiset. Kala oli juuri niin kova taistelemaan, kuin mitä olin lehtijutuista ja kirjoista lukenut. Lisäksi se oli todella upean näköinen.

Eka

Suutari vapaaksi

Lopetimme onginnan vähän ennen puolta päivää ja päätimme jatkaa illalla samalla paikalla.
Illalla keli kuitenkin muuttui viileäksi, mikä näkyi heti suutarien aktiivisuudessa. Useamman tunnin onginnan tuloksena oli pyöreä nolla.
Sääennustukset näyttivät kuitenkin seuraavalle päivälle mukavan lämpöistä keliä, joten päätimme onkia vielä seuraavan aamun.
Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Seuraava aamu oli nimittäin lämmin ja suutarit olivat aktiivisia heti onkipaikalle saavuttuamme.Sain ensimmäisen suutarin heti parin minuutin onginnan jälkeen. Kokoa sillä ei kuitenkaan ollut kuin arviolta vajaan kilon. Noin puolen tunnin kuluttu kohoni lähti jälleen liikkumaan sivulle. Tartutus ja siiman päässä oli suutari. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin, mutta nyt oli kyseessä koiraskala. Ikinä ennen en ollut nähnyt koirassuutaria, joten tottakai piti ihastella sen valtavia vatsaeviä. Ne olivat kyllä melkoiset.

Vihdoin parin tunnin onginnan jälkeen tuli odottamani raskas tärppi. Hermoja raastavien vääntöjen jälkeen sain kalan lähemmäksi rantaa ja samalla näkyviin. En uskaltanut arvioida painoa, mutta Tuukka vakuutteli sen olevan selvästi suurempi kuin edellisen päivän kalani, Onneksi kaikki meni hyvin ja sain uitettua kalan haaviin. Vaaka vahvisti Tuukan vakuuttelut; kala oli tasan 300 g painavampi kuin päivää aikaisemmin saamani. Painoa oli siis 1910 grammaa. Yes. Aivan täydellistä.

Enkkasuutari

Tämän suutarin jälkeen alkoi päivä olla jo niin pitkällä, että kalojen aktiivisuus alkoi selvästi vähetä.
Vielä kerran kohoani kuitenkin vietiin. Tartututus ja vavan pääsä oli reissun raskaimman tuntuinen kala. Ilo loppui kuitenkin noin viiden sekunnin kuluttua kalan irtoamiseen. Se olisi luultavasti ollut se yli kakkosen kala. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä suutarireissunihan oli onnistunut täydellisesti. Raskaan kalan karkuutus antoi vain lisää motivaatiota tulevaisuuteen. Tätä on saatava ehdottomasti lisää.