Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Suutariongella

Kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua. Lähes kaksikymmentä tuntia suutarinongintaa.
Ihan parasta!
Tottakai melkoinen määrä univelkaa, mutta tärkeimpänä kuitenkin upeita hetkiä hienossa paikassa, vahvoja ja isoja suutareita onkiessa.

Päällimmäisenä tavoitteena oli saada parannettua omaa suutarinoteerausta kahden kilon paremmalle puolelle. Tuo tavoite täyttyi nopeasti, sillä jo heti toinen suutari sai vaa’an näyttämään kakkosella alkavia lukemia. Uusi ennätys siirtyi lukemiin 2100g. Reissu oli pelastettu jo tässä vaiheessa ja vielä oli monta tuntia onkiaikaa jäljellä.

Enkkalukemat paranivat illan, yön ja aamun aikana vielä useamman kerran. Aamulla kun suutarit olivat lopettaneet syönnin, oli oma suutarienkka hilautunut lukemiin 2310g.

Seuraava onkimaraton samassa paikassa parin päivän päästä sujui, jos mahdollista, vieläkin paremmissa merkeissä. Toki muutaman kerran oli melkein liiankin jännittäviä hetkiä, kun valtavilta tuntuneet suutarit jäivät kesken väsytyksen jumiin lumpeisiin Onneksi kumpikin niistä tuli kuitenkin ylös asti, eipähän jäänyt vaivaamaan..
Yksi näistä välillä lumpeessa jumissa olleista suutareista painoi 2330 grammaa ja on nyt mun suutariennätys.


Suurkiitos Jannelle opastuksesta ja kaikesta!

Onkikauden avaus + linkkivinkki

EIlen oli vuorossa onkikauden avaus perinteineisesti säynävän onginnan merkeissä. Säätiedotus lupasi edellisiin päiviin verrattuna muutaman asteen lämpimämpää keliä, jonka perusteella uskoin säynävien olevan syönnillään.
Vaan eivätpä olleet. Ei tärppiäkään, vaikka kuinka yritin.
Parin tunnin kalattoman onginnan jälkeen oli ajatus paikan ja lajin vaihtamisesta kypsynyt valmiiksi. Laitoin siis vavan kasaan, keräsin kamat ja suuntasin takaisin autolle.Toki myös merellä puhaltanut kova myrsky helpotti päätöksen tekemistä.

Päätin suunata Kyrönjoelle. Metodina olisi pohjaonginta ja tähtäimessä lahna sekä säynävä. Kari oli viikkoa aikaisemmin onnistunut siellä jo ihan kivasti.

Hyvin nopeasti kävi selväksii, että syönti oli varovaista myös joessa. Ensimmäinen varovainen tärppi tuli vasta puolen tunnin jälkeen, mutta se ei realisoitunut kalaksi. Noin tunnin onkimisen jälkeen tuli vähän parempi tärppi. Tartutus onnistui ja kala kiinni.
Ei ollut lahna eikä säynävä, vaan pasuri. No ihan kiva silti. Se oli onkikauden aloituskala.

Kului noin puoli tuntia pasurin saamisesta, kun vavan kärki taipui kunnolla ja se näytti kohdekalan tärpiltä. Vapa pystyyn ja kala kiinni. Nyt olit siiman päässä painoa kunnolla. Ehdin saada kalaa noin kymmenen metriä lähemmäksi, kun painoa yhtäkkiä hävisi. Kala irti!
Pitikin irrota, tämä olisi ollut kiva saada ylös.
Jatkoin vielä pari tuntia, mutta ilman tärppejä.

Sitten linkkivinkkiosuuteen
Ongintaan keskittyviä nettisivustoja ei meillä Suomessa liiemmälti ole ollut, eikä ole vieläkään. Sama tilanne on ollut länsinaapurissa mutta seillä on asiaan tullut muutos. Ruotsissa on nimittäin perustettu Svedish Anglers-niminen sivusto, joka keskittyy vain ja ainoastaan ongintaan. Varsinaisen sivuston yhteydessä toimii myös Facebook-ryhmä.
Sivusto on vasta avattu, joten sisältöä ei ole vielä aivan valtavasti. Mutta jo nyt löytyy todella mielenkiintoista tavaraa, kuten Luis Rasmussenin ja Jörgen Larssonin haatattelut. Tätä meno sivustosta kehittyy vielä todella hyvä.
Sivuston ovat perustaneet Semispecimen blogista tuttu Tommi Merläinen sekä Christian Ottoson, joka voi joillekin olla tuttu Ensamvargens Fiske-nimisestä blogista.
Kannattaa ehdottomasti tsekata!

Neko-rigi esittelyssä

Tämä juttu Neko-rigistä ilmestyi viime vuonna KALASTUS-lehden numerossa 3/2016. Eli jos Neko-jigailu kiinnostaa, niin tsekkaa juttu alta.

 

Artikkeli kalan vapauttamisesta – huljuttelut kannattaa unohtaa

Tässä mun viimevuonna KALASTUS-lehden numerossa 1/2016 julkaistu artikkeli.

 

TOP-listalle päivitystä

Kevään ja kesän mitaan on tullut muutama vähän paremman kokoinen kala. Lisäsin niistä kaksi suurinta TOP-listalle.

Pasuri 770 gToukokuun lopussa noussut pasuri, jolla painoa 770 g.

Turpa 2310g
Tämän turvan sain 2. kesäkuuta, syöttinä oli kelluva leuivänpala. Painoa turvalla oli 2310g.

Saapa nähdä mitä kaloja tässä kesän aikana vielä onnistuu saamaan.

Onnistunut avovesikauden aloitus

Viime viikolla pääsin vihdoin aloittamaan avovesikauden. Onneksi sattui sopivasti yksi vähän lämpimämpi päivä kylmien kevätkelien keskelle. Vielä kun merivesikin oli nousussa, niin olosuhteet näyttivät melko otollisilta.

Säätiedotuksessa oli luvattu aamulle kylmiä lukemia, joten en pitänyt mitään kiirettä kalaan lähtemisessä. Olin rannassa vasta puolenpäivän aikaan ja silloinkin oli vielä aika viileää.
Säynävät tuntuivat olevan vielä kylmästä kohmeessa, eikä tärppejä meinannut kovasta yrityksestä huolimatta kuulua. Vihdoin parin-kolmen tunnin kuluttua alkoi näkyä elonmerkkejä ja sain ensimmäiset kalat.

Leuciscus idus
Säynävä

Syönti oli kuitenkin aika laimeaa, mutta onneksi silloin tällöin tuli joku yksittäinen kala ja homma pysyi mielenkiintoisena. Lopulta kuitenkin säynävien tulo loppui kokonaan ja tilalle tulivat särjet.
Olin jo lopettanut onginnan ja olin pakkaamassa kamoja, kun metsän takaa saapui yhtäkkiä kurkiaura. Kurjet lensivät melko matalalla veden yli ja saivat tietämättäni aivan lähistöllä oleilleen suuren säynäväparven pelästymään ja samalla paljastamaan olinpaikkansa. Sattuipas sopivasti.
Kasasin pikapikaa vavan pitkäksi, laitoin syötin koukkuun ja heitin säynävien suuntaan. Koho upposi melkein välittömästi ja haavissa kävi kääntymässä kivan kokoinen säynävä. Hyvää syöntiä kesti puolisen tuntia ja ehdin sen aikana saada muutamia oikein hienoja kaloja, joista suurin painoi 2,210  kg.

Säynävä 2210 g

Tällaisen käänteen jälkeen oli oikein mukava suunnata takaisin autolle ja kotia kohti..

Talven viimeiset reissut

Nyt on kelit ja jäät siinä mallissa, että jäälle ei ole enää asiaa. Kohta pääsekin jo onkimaan avovedestä.

Palataan kuitenkin vielä talven viimeislle kahdelle reissulle.

Hauki reiässä
Reilu viikko sitten oltiin Hannun kanssa onkimassa haukia. Lumi oli juuri sulanut jäältä pari päivää aikaisemmin ja tilanne näytti hyvältä. Ja eipä siinä kauaa mennyt, kun jo ensimmäinen vippa nousi ylös ja pian toinen. Aamun ja aamupäivän aikana oli oikein hyvää meininkiä ja pari vähän paremman kokoista kalaakin kävi matolla kääntymässä.

Hannu

Hannu ja hauki

Pike unhooking
Pike
Puoleen päivään mennessä syönti loppui, emmekä jääneet enää odottelemmaan iltasyöntiä, vaikka sellainen olisi varmasti ollut luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi talven parhaita reissuja kuitenkin.

Talven viimeinen reissu tuli tehtyä Jarin kanssa viime sunnuntaina ja maanantaina.. Ongittiin kaksi päivää aamusta iltaan ja tähtäimessä oli viimevuotiseen tapaan suuret ahvenet.
Tällä kertaa suurahvenet olivat kuitenkin varovaisella päällä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kunnon kokoista ahventa. Tärppejä oli välillä ihan kivastikin, mutta tartuttaminen oli uskomattoman vaikeaa.

Jari

Ahven

Suurahvenet jäivät siis saamatta, mutta yritys oli kuitenkin kova ja hauskaa oli.

Suurmateiden perässä

Mateen suurkalaraja on 4 kg.
Mä olen tänä talvena rikkonut sen monta kertaa, mutta vain mielessäni. Olen tuntenut sen tärpin, vääntänyt sen kanssa, nostanut sen reiästä, punninnut, valokuvannut ja vapauttanut. Melkein jopa riemuinnut sen saannista.
Mentaaliharjoittelua on siis tehty, mutta raja on yhä rikkomatta.

Vapa

Tein tammi-helmikuun aikana seitsemän madereissua. Niistä kolmella reissulla tuli kalaa ja ne olivatkin oikein hyviä reissuja. Oma ennätys parani useaan kertaan ja jäällä oli koko ajan tunne, että se nelosen kala voi tulla koska tahansa. Aika lähelle pääsinkin, sillä paras noteeraus oli 3170 g, vieläpä kahdesti. Sain nimittäin peräkkäisillä reissuilla täsmälleen saman painoiset kalat.

Made ja pilkki
Made

Myös yksi oikeasti raskas kala oli kiinni, mutta menetin sen ihan omaa tyhmyyttäni. Vedin nimittäin pilkin jään reunaan kiinni ja kala meni sitten siinä.

Made uimaan

Viimeisellä reissulla en saanut enää tärppiäkään ja kausi oli mun osalta ohi..
Ensi talvena uudestaan ja vielä kovemmalla panostuksella. Mä kyllä vielä rikon sen rajan.
Teemulle kiitoksia.

Pari uutta kuvaa galleriaan

Kävin läpi kameran kuvia ja sieltähän löytyikin muutama otos tämän talven ekalta ismete-reissulta. Niistä päätin laittaa pari kuvaa oikein tuonne galleriaan asti.

Talvi 2015