Vedenalaisia näkymiä

Kesän aikana on tullut taas sukelleltua jonkin verran. Räpylät ja maski kulkee helposti mukana kesälomareissuilla ja aina kun on sopiva tilaisuus, niin pitää painua veden alle katselemaan maisemia.
Alla on muutama vedenalaiskuva kesän varrelta.

Pinnan alta ja vähän päältäkin

Ahvenia

Pintaa pinnan alta

Pohjaongintaa

Tuli tuossa viimeisten sateitten aikana poimittua jonkin verran kasiaismatoja. Kävin niitä jo muutama päivä sitten näyttämässä lahnoille tuolla eräällä lammella. Siellä oli kuitenkin vesi tosi matalalla ja lahnat oli kovin aralla päällä.
Eilen sitten keksin kasiaisille käyttöä, kun päätin lähteä tuonne joelle pohjaongelle. Jospa siellä olisi lahnat paremmin syöntituulella.
Ja kyllähän nille kasiaiset maistuivat. Haavissa kävi illan aikana kääntymässä muutama ihan nätti lahna.

Lahnat tykkää mehevistä kasiaismadoista

Tänään sitten päätin lähteä samalla paikalle jatkamaan siitä mihin eilen jäin. Ehkäpä eilen heitetty mäski ja maissi olisi houkutellut paikalle vähän isompia lahnoja???
Aloitin kevyellä mäskäyksellä. Sitten onki, haavi yms. varusteet kaikessa rauhassa kasaan. Eka heitto ja heti on lahna kiinni. Lahnoja rupesi nousemaan, mutta selvästi pienempää kuin edellisenä iltana. No ihan kiva niitäkin oli narrata.
Parin tunnin onkimisen jälkeen tuli tärppi, joka ei tosiaankaan tuntunut lahnalle. Vähän ennen haaviaimista näin, että se oli särki, eikä mikään ihan pikkuinen. Tiesin kokemuksesta, että alueella liikkuu hyvän kokoisia särkiä ja nyt yksi sellainen oli haavissa. Sitten vaan koukkua irti ja vaaka esiin. Punnitus näytti särjen painoksi tasan 500 grammaa. Pituutta oli kertynyt 34 cm.

Särki 500g 34cm

Tämä olikin mun saamista särjistä toiseksi suurin. Pitääkin heti lisätä suurimmat särjet tuonne TOP-LISTALLE.

Säynävät top-listalle

Säynävälistan kolmonen

Kokosin top-listalle viisi suurinta säynävää. Tuon viidennen kalan jälkeen tulevista säynävistä mulla ei ole järjestyksen osalta oikein varmuutta, joten en ruvennut niitä sen enempää listaamaan. Noita vähän pälle kahden kilon kaloja on tullut melko paljon, enkä ole niistä kunnolla lukua pitänyt.
Mutta viisi suurinta on nyt siis listattu ja lista löytyy TÄÄLTÄ.

Suurimmat kalat listalle

Rupesin mielessäni käymään läpi suurimpia saamiani turpia ja tajusin, että viimereissulla saamani 1,94 kg turpa menee listallani top kymppiin. Sehän olikin ihan hyvän kokoinen kala! Päätin sitten kaivaa saamani kymmenen suurimman turvan painot esiin ja laittaa ne järjestykseen. Tulevina päivinä teen saman urakan säynävän ja hauen osalta, ehkä myös pasurin vois ottaa mukaan.
Karihan on jo pidemmän aikaa ylläpitänyt vastaavanlaisia listoja OMASSA BLOGISSAAN. Nyt tuleekin kovat vertailut 🙂
Tällaisten omien top-listojen ylläpito voi olla ihan hyödyllistä. Uusista ennätyksistä kun pääsee iloitsemaan vain harvoin, mutta ilon aihe on myös, jos saa uuden kalan omalle  top-listalle.
TÄÄLTÄ löytyy nyt siis meitsin suurimmat turvat.

Taidokasta videomatskua

Mistä löytyy viihdyttävimmät kalastusvideot? Jos multa kysytään, niin vastaus on ihan ehdottomasti Frontsidefly.com. Tuossa Uumajalaisporukassahan vaikuttaa eräs Rolf Nylinder, joka on tuttu kaikille Only the River Knows -leffan nähneille.
Alla uusinta Fronsidefly -tuotantoa, kannattaa katsoa.

Turvat turvat

Viikko sitten oli taas pakko päästä turpia onkimaan, on se vaan sen verran mukavaa hommaa.
Luulin että olin jo hyvin perillä tämän lajin onkimisesta, mutta ei; pudotus maan pinnalle tuli hyvin nopeasti.
Etukäteen kaavailemani ja varmoiksi kuvittelemani paikat tuntuivat aivan tyhjiltä. Ensimmäinen ilta meni tyhjää pyytäessä, ilman ainuttakaan varmaa merkkiä turvasta.
Seuraavana aamuna oli joella jo ennen viittä. Uskoin paikan vaihdon tuovan raskaita tärppejä, tai ylipäätään edes jonkinlaisia tärppejä. Onginta sujui kuitenkin samoissa merkeissä kuin edellisenä iltana. Parin tunnin kovan yrittämisen jälkeen oli pakko pitää pieni miettimistauko; nyt piti löytää kalat jostain, mutta mistä?

Turpa tulossa

Vähän ennen seitsemää olin toisella puolella jokea ja aivan erityyppisessä paikassa. Ja vihdoin tuli tehtyä siirto oikeaan suuntaan; ensimmäinen tärppi tuli melkein samantien. Paikalla tuntui olevan hyvin kalaa.
Kolme varttia ongittuani tuli raskaampi tärppi ja sen kanssa saikin vääntää oikein kunnolla. Lopulta näkyviin tuli pitkä, mutta valitettavan hoikassa kunnossa oleva turpa.

Turpa 55,5 cm

Tämä kala ei selvästikään ollut vielä saanut oikein tankausvaihetta päälle kudun jälkeen. Turvalla oli siis pituutta oikein kivasti: 55,5 cm, mutta painoa vain 1,94 kg. Ennen kutua painoa on ollut hyvinkin puoli kiloa enemmän, kuten esim. TÄLLÄ kalalla.
No hieno kala kuitenkin, jospa sen saisi uudestaan koukkuun sitten kun kunto on kohdallaan.

Kuhaa onkimassa

Edellisiltana tuli taas pitkästä aikaa käytyä kuhaa onkimassa. Kun kaikki päivän muut hommat oli hoidettu, oli kiva istuskella muutama tunti vavan kanssa rannassa.
Rankkoihin päiväaskareisiin oli kuulunut mm. särkien ongintaa, joten syötit oli ainakin tuoreita. Edelliskesän kokemusten perusteella kuolleet särjet kelpaa pohjaongella tarjottuna kuhalle oikein hyvin, joten deadbaitilla mentiin tälläkin kerrtaa.

Puolikas särki maistui tälle kuhalle

Ensimmäinen tärppi tuli about puolen tunnin onkimisen jälkeen. Kyseessä olikin oikein kunnon päättäväinen tärppi, ei mitään nyppimistä. Väsyttelyn jälkeen kävi kuvattavana pirteä Kuortanelainen kuha.
Paha vaan, että enempää tärppejä ei kuulunut. Mutta ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten taas uudestaan.

Pasuriennätys – viimeisellä heitolla

Onkireissulta lähteminen ja etenkin se kalastuksen lopettaminen on mulle yleensä todella vaikeaa. Millään ei malttaisi lopettaa, vaan aina pitää tehdä vielä yksi heitto ja vielä yksi sen jälkeen, tämä syötti vielä niin sitten mä kyllä lähden.

Viime viikolla kävin pasuria onkimassa ja olin taas tutussa tilanteessa; olin jo pitkään tehnyt lähtöä, mutta silti vaan oli pakko jatkaa ongintaa.
Kalastus ei ollut mennyt aivan odotuksien mukaan, mutta ei kuitenkaan ihan huonosti. Olin nimittäin saanut heti alkuun kivan kokoisen, vähän vajaa parikiloisen säynävän. Sama kala oli käynyt mun haavissa viime vuonnakin, joten oli kiva nähdä, että se oli kunnossa.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Pasuririntamalla päivän paras noteeraus oli ollut 440 g. Eli ei ihan sitä kokoluokkaa mitä olin yrittämässä. Pasureita nousi koko ajan, mutta keskikoko oli kovin pieni. Itseasiassa pieniä pasureita tuli niin paljon, että rupesi jo ärsyttämään jatkuva syötin vaihtaminen. Vaikka kuinka laittoi suurta syöttiä, niin silti koukussa oli jatkuvasti joku minipasuri. Koukun koko oli 6, joten homma ei ollut koukun koosta kiinni, pikkupasurit oli vaan ahneella päällä ja niitä oli paljon. Isolle pasurille voisi toki käyttää vielä isompaakin koukkua, muttä tällä kertaa pysyin kutoskoon koukussa..

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Lopulta sain tarpeekseni pienistä pasureista. Kelasin ongen ylös ja päätin lähteä; kamat siis kasaan ja kohti kotia. Kaadoin alkajaisiksi syöttinä käyttämäni katkaravut ämpäriin käyttämättä jääneiden mäskien päälle. Katselin mäskin päällä lojuvia katkarapuja ja jotenkin tuli pakottava tarve pujottaa vielä pari-kolme pientä katkarapua koukkuun ja tehdä vielä viimeinen heitto. Heitin ongen pari metriä lumpeenlehtien taakse, kiristin siiman ja melkein saman tien kärki taipui. Tartutus ja kala kiinni. Nyt tuntui aika raskaalta Vähän ajan päästä näkyi häivähdys kalaa; ajattelin, että se on säynävä, ehkä kilon luokkaa. Kohta kala tuli pintaan ja voi vitsi, sehän oli pasuri ja iso. Haavi alle ja siellä oli. Meitsin enkkapasuri. Koukku irti ja äkkiä vaaka esille; paljonkohan mahtaa olla painoa, mennäänkö kuinka lähelle SE:tä? Vaaka näytti kalan painoksi 780 gramma, pituutta oli 38,5 cm. Ihan SE-lukemiin ei siis ylletty, mutta oma enkka parani 60 grammaa. Yes, todella hyvä.

Kotimatkalla tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä vielä yksi heitto, vain yksi.

Turpaongella

Viime viikolla oli taas aika lähteä turpia onkimaan. Näin ennen kutua kun on mahdollista saada oikeasti painava yksilö. Tavoitteena oli saada omaa enkkaa parannettua, mutta tottakai kaikkiin yli 2 kg kaloihin täytyisi olla todella tyytyväinen, sellaiset kun ei ole mitään jokapäiväistä herkkua. Kuitenkin se kolmen kilon rajaa hätyyttelevä kala on toiveissa ja tavoitteena.

Turpa – Leuciscus cephalus

Saavuin paikalle illalla about viiden aikaan. Alkuun pientä kalojen houkuttelua, vapa kaikessa rauhassa kasaan ja sitten ongintaa. Kalastus alkoi lupaavissa merkeissä, sillä noin vartin päästä pohjaongella tarjottua syöttiä jo vietiin. Tartutus ja kala kiinni. Väsyttelyn jälkeen haavissa oli hieno turpa, jolla oli painoa 1,7 kg. Hyvä alku.

Turvanonginta vaatii energiaa

Jatko ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä mallikkaissa merkeissä. Karkuutin nimittäin illan aikana kaksi raskaan tuntuista kalaa. Toinen irtosi kun siima jäi johonkin pohjassa olevaan oksaan kiinni ja toinen vain yksinkertaisesti pääsi yhtäkkiä irti. Vastoinkäymisistä huolimatta jatkoin onkimista. Vihdoin vähän ennen puoltayötä yrittäminen palkittiin; hermoja repivän väsytyksen jälkeen haavissa oli iso ja pulleassa kunnossa oleva turpa. Punnitus näytti kalan painoksi 2,460 kg. Ennätys jäi 50 gramman päähän, mutta ei paljon haitannut. Pituutta en mitannut, vaan laskin kalan muutaman valokuvan jälkeen nopeasti takaisin uimaan.
Nyt sai hyvillä mielin kömpiä autoon nukkumaan.

Turpa 2460 g

Takaisin uimaan

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika jatkaa ongintaa. Kolusin pohjaongen kanssa kolme eri kohtaa, muttaa kala ei tuntunut oikein olevan syönnillä. En kuitenkaan vielä malttanut lähteä kotiin, vaan päätin suunnata hyvälle koho-ongintapaikalle. Kyseisellä paikalla on hieman pienempää kalaa, mutta määrää sieltä tapaa saada kivasti, kunhan vain tuntee paikan metkut.
Tällä kerralla paikalla tuntui oleva ihan hyvän kokoista kalaa; ensimmäinen turpa painoi nimittäin 1,75 kg ja muita yli1,5 kg kaloja tuli pari kappaletta. Varsinainen yllätys kuitenkin oli kun lyhyen väsytyksen jälkeen haavissa oli vimpa. En ole vimpaa aikaisemmin saanut, joten sitä oli hauska tarkastella hieman lähempää. Valitettavasti kaikki kalasta ottamani valokuvat enemmän tai vähemmän epäonnistuivat, kun en huomannut linssissä ollutta vesihuurua.
Painoa elämäni ensimmäisellä vimpalla oli 250 grammaa.

Meitsin eka vimpa

Artikkeli uusimmassa KALASTUS-lehdessä

Uusimman KALASTUS-lehden numerossa on meitsin kirjoittama artikkeli. Aiheena tuossa on ennätyskalojen rekisteröinti Suomessa ja lisäksi mukana on pikku tietopaketti IGFA:n toiminnasta.