Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA

 

 

Hyvä päivä

Mistä tietää, että on tulossa hyvä ismete-päivä? Yksi varma merkki on ainakin se, että tärppejä alkaa tulla jo kun ollaan vasta virittelemässä vapoja pyyntiin.
Viime viikon perjantaina alkoi juuri tällaisissa merkeissä. Olin juuri laittamassa neljättä vapaa vireeseen, kun viereisessä kolmannessa vavassa ponnahtaa vippa pystyyn. Kala ylös, koukut irti ja takaisin vapoja virittämään. Ja kohta taas uusi tärppi. Samat kuviot oli käynnissä myös Terolla.

Pike

Aamu alkoi todella hyvin, mutta mahtui siihen myös yksi todella harmittava takaisku. Vippa oli taas ponnahtanut pystyyn. Kiirehdin paikalle, tartuin vapaan ja tein vastaiskun. Muutaman sekunnin ajan tuntui raskas painoi ja sitten yhtäkkiä löystyi. Mitä helv….??? Ei voi olla totta. Peruke oli poikki. Tero mua oli aikasemmin varoittellut, että Fortress ei kestä. Ja oikeassa näköjään oli. Olisi vaan pitänyt suosista uskoa. Harmitti todella rankasti, että jäi koukut hauen suuhun.

Peruke poikki

Kiivasta aamusyöntiä jatkui parin tunnin ajan. Useita hyvänkokoisia ja todella hyväkuntoisia kaloja kävi reiällä ja matolla kääntymässä. Sitten tuli hetken hiljaisempi hetki, kunnes alkoi taas uusi syöntipyrähdys.
Kello oli noin puoli kaksitoista kun mulla oli tärppi ja siiman päässä raskaamman tuntuinen vastus. Kala tekei voimakkaista ryntäyksiä ja niiden perusteella alkoi toiveet isosta kalasta nousta. Hetken kuluttua nousi reikään masiivinen pää, lauan alta kiinni ja kala matolle. Huh, nyt on tosiaan isomman kokoinen kala. Taisi muutamia riemunkiljahduksiakin kaikua jäälakeuksilla. Laitoin maton vetoketjut kiinni ja kannoin kalan vedellä täytettyyn pulkkaan.

Pike in a sled

Arvuuttelimme kalan painoa; kyllä se kympin ainakin painaa, mutta olisiko enenmmän? Hauki oli paksussa kunnossa, mutta kuinka pitkälle pituus riittäisi?
No, paino selviää punnitsemalla. Ensin taaraus tyhjällä punnituspussilla ja sitten hauki sisään. Vaaka näytti painoksi 10,110 kg. Arvelimme, tai ehkä toivoimme, kumpikin vähän suurempia lukemia. Olin kuitenkin todella onnellinen. Kympin ylitys tuntui todella hienolta.

Pike release

Punnituksen jälkeen hauki menei vielä hetkeksi pulkkaan takaisin. Otimme kalasta muutaman kuvan, jonka jälkeen hauki lähti pirteänä takaisin kasvamaan.
Meillä päivä jatkui kiireiden merkeissä, kun vähän väliä sai olla tekemäsä pikapyrähdyksiä vapojen luo. Kyllä vaan kummasti piristää tällaiset vähän paremmat reissut.

Uudella paikalla

Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.

Hauki
Aamusyöntiä ei kannata missata.

Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.

Vippa
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.

Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.

Lumisateessa jäällä

Keli ei luvannut hyvää. Yön aikana oli satanut useita senttejä lunta ja lumisade vain jatkui. Lähes puhtaalle jäälle satanut lumipeite saa syönnin yleensä lehes nollille.
Jäälle oli silti päästävä; jospa siellä kuitenkin joku hauki olisi syöntipäällä.

Aamu alkoi hiljaisissa merkeissä. Yhteentoista mennessä oli saldona vain kaksi tärppiä, jotka kummatkin johtivat hylkäykseen.

Ice-pike

Puolenpäivän aikaan tuli sitten kunnon tärppi eikä hauki hylännyt syöttiä.Lyhyen väsyttelyn jälkeen irrottelin koukut vähän reilu parikiloisen hauen suusta.
Siitä kun lähdin hakemaan uutta syöttiä, huomasin toisessa vavassa tärpin; ei muuta kuin matto mukaan ja äkkiä vavan luo.

Vapa

Tällä kertaa saikin sitten vääntää vähän pidempään. Tosi mukava oli taas tuntea siiman päässä vähän raskaampaa painoa. Viimein sain kalan ylös ja matolle ja siitä suoraan muutaman metrin päässä odottavaan vedellä täytettyyn ahkioon.

Pulkassa

Tarkoitus oli ottaa vielä pari kuvaa vapautustilanteesta, mutta hauki oli toista mieltä ja ponkaisi voimakkaasti heti kun sen pää meni avantoon. Ainakin se osoitti olevansa virkeässä kunnossa lähtiessään takaisin kasvamaan.

Aamuongella

Viime viikolla tuli tehtyä oikein onnistunut aamureissu.
Pääsin liikkeelle riittävän ajoissa ja olin jo kuuden aikaan kairailemassa reikiä ja laittamassa vapoja pyyntiin.
Melko nopeasti rupesikin jo tulemaan tapahtumia. Kuuden ja seitsemän välissä oli kolme haukitapahtumaa, joista kaksi kävi reiässä asti kääntymässä ja yksi pääsi irti. Seitsemän jälkeen alkoi sitten parin tunnin hiljaisuus, kunnes vähänyli yhdeksän tuli vielä yksi tärppi. Se olikin sitten ihan kivan kokoinen kala; hauella oli painoa 9,6 kg.

Gädda

Laitoin hauen vedellä täytettyyn ahkioon, niin sain vähän otettua noita kuviakin. Tavallisesti kun on sen verran kiire saada hauki takaisin uimaan, että ei viitsi ruveta itselaukaisimen kanssa pelaamaan. Nyt kun oli hauki kylpemässä ahkiossa, niin ei ollut niin hätää ja kala pysyi hyvässä kunnossa.

Iltaongella

Eilen oli ihan pakko irtaantua töistä pari tuntia etuajassa, jotta ehtii vielä muutamaksi tunniksi haukia onkimaan. Kaira, vavat ja muut vehkeet täkyjä myöten oli autossa valmiiksi pakattuna, joten lähtöön ei tuhraantunut liikaa aikaa.

Aurinko paistoi ja olosuhteet tuntui muutenkin otollisilta, kovaa tuulta lukuunottamatta.
Kovat puhurit ei tuntunu liiaksi haittavan haukia, sillä tapahtumia tuli ihan kivasti. Reissun suurimmat oli tällä kertaa 7,1 kg ja 6,05. Ilan parasta antia oli kuitenkin uusien alueiden testaaminen ja kalapaikkojen löytäminen. Aina sitä jotain oppii kun käy kalassa.

Reissun eka oli tällainen kolmikiloinen säihkysilmä.

Seiska ja minä

Onni täällä vaihtelee…

Alkuvuoden kalareissut sujui mulla pääosin hyvin hiljaisissa merkeissä. Siinä ehti kaikkiaan tulla viisi reissua ilman ainuttakaan haukea. Pari tärppiä oli, mutta nekin päättyi hylkäykseen. Muutamia ahvenia sentään sain pilkittyä tasapainolla.
Liekä syynä ollut selvästi aikaisempaa isommat täkykalat, väärät paikan valinnat vai mikä. Ehkä vain huono tuuria. Hauet pysyi jokatapauksesa kateissa viikkokausia. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Nooh, viime viikolla tein sitten pari pikku muutosta, jotka taisi osua oikeaan suuntaan. Nyt on nimittäin viimeisimmät reissut sujuneet taas ihan mukavissa merkeissä. Kolmen viimeisimmän haukireissun kolme suurinta ovat painaneet 10,250 kg, 9,8 kg ja 6,1 kg. Kyllä nyt taas kelpaa. Noista suurimman saan vielä lisätä tonne omalle TOP-listalle.

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

6,1 kg valmiina lähtöön

6,1 kg valmiina lähtöön

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

Ismete eli talvinen täkyonginta – Mistä löytyy tietoa?

Vasta-alkajan voi olla hiukan hankala saada tietoa ismetauksesta. Ainakin jos verrataan yleisempiin kalastustapoihin, joista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Onneksi tästäkin lajista on olemassa hyvää ja luotettavaa tietoa ihan kirjoitetussa muodossa ja yleisesti saatavilla. Esitelläänpä siis kolme ensiksi mieleeni tullutta lähdettä, joista voi ja kannattaa ammentaa oppia talviseen täkyongintaan.


1. Talvionginta / Modernt ismete – Hans Nordin

Mitä ilmeisimmin ainut aiheesta kirjoitettu kirja. Tämä alkaa ehkä olla jo hieman vanhentunut, mutta siitä löytyy kuitenkin hyvät perustiedot ja vähän enemmänkin. Ehdoton must-hankinta kaikille lajin harrastajille ja harrastusta aloitteleville.


2. Fiskelycka i Norr – Blogi – Artikkelisarja ismetauksesta

Löysin tämän vasta aivan äskettäin. Kyseistä blogia pitävä Mats Nilsson on kirjoittanut todella hyvän ja monipuolisen artikkelisarjan tästä rakkaasta lajista. Kannattaa ehdottomasti lukea läpi useaan kertaan ja ajatuksella >> http://fiskelyckainorr.blogspot.se/search/label/Artikel%20-%20Ismete%20g%C3%A4dda


3. Hauen talvinen täkyonginta – Vapaa-ajan Kalastaja 1/2014 – Teemu Koski

Uudessa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä oli Teemu Kosken kirjoittama artikkeli hauen täkyonginnasta talvella. Teemu oli kirjoittanut todella hyvän jutun, josta lajia harrastamatonkin henkilö pääsee jyvälle, että mistä oikein on kysymys. Suurena plussana erittäin hienot kuvat.

Sitten vaan jäälle testaamaan oppeja käytännössä.

Uusi talvi, uudet paikat

Tänä talvena on tarkoitus uittaa täkyjä kahdessa uudessa paikassa, joissa en ole ennen haukia kalastanut. Toki voisi ottaa varman päälle ja käydä vain hyviksi havaituissa mestoissa, mutta uusien paikkojen testailu ja opettelu pitää homman mielenkiintoisena. Kevääseen mennessä on varmaan jo aika hyvä kuva siitä, minkä kokoista haukea noista vesistä löytyy.

Tänään tein ekan reissun toiselle kyseisistä paikoista. Alunperin oli tosin tarkoitus mennä jo perjantaina, mutta silloin oli tuo myrsky. No pikku muutos suunnitelmiin ja lauantaina sitten. Kamat oli jo lauantaiaamuna valmiina autossa, mutta lämpömittari näytti kuitenkin aamulla -11 astetta. Liian kylmä, takas nukkumaan. Tänään oli sitten jo lauhempaa, tuulta ja lumisadetta tosin oli ihan riittävästi, mutta ei se mitään, jäälle vaan.

Olin saanut kaverilta paikasta vähän ennakkotietoja: matalaa; keskisyvyys metri, yksi ”syvänne” jossa on 1,5 metriä ja pitäisi myös muistaa varoa lähteitä. Kuullostaa potentiaaliselta suurhaukipaikalta.
Suunnistin saamieni neuvojen perusteella järven syvimälle paikalle ja viritin vavat pyyntiin.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä

Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti. Kala oli kuitenkin kokoa pieni, n 1,5 kg. Sen jälkeen oli tunnin verran hiljaisempaa. Sitten yhtäkkiä tuli kolme kalaa peräjälkeen, nekin kaikki samanlaisia pikkuhaukia luokkaa 1,5 – 2 kg. Samanlaisia pieniä kävi kääntymässä vielä pari kappaletta. Tapahtumia oli siis ihan kivasti, mutta isot ei ollu liikkeellä. Vahva usko on kuitenkin, että tuolta löytyy paljon paljon suurempiakin.

Loppupäivästä tein vielä melkoisen löydön, kun löysin kaverin neuvomaa syvännettä selvästi syvemmän paikan, siellä oli vettä jopa kaksi metriä! Melkoinen monttu siis. Aina oppii jotain uutta. Sinne sitten seuraavaksi.

Onnistuminen on kivaa

Isoa hauen jahtaaminen on meikäläisen osalta sujunut viime kuukausien ajan laihoin tuloksin. Kaloja on kyllä tullut ihan kivasti, mutta kalojen paino on pysytellyt kovin alhaisena.
Viime reissulla tähän onneksi tuli muutos; tuloksena oli nimittäin toiseksi suurin hauki mitä olen ikinä saanut.
Painoa kalalla oli 10,860 kg ja pituutta 110 cm.
Hauki hellävaroen takaisin uimaan ja meitsille mahtava onnistumisen tunne!

Koukkuja irrottaessa oli jo selvää, että nyt on vähän isompi kala.

Ei paljo tarvinnu hymyä hakea