Haukia onkimassa

Viime viikolla löytyi sopivasti aikaa peräti kahdelle haukireissulle. Ensin keskiviikkona kaverini Teron kanssa ja sitten vielä sunnuntaina ihan omiin nimiin. Kelit näytti niin lupaavilta, että odotukset oli aika korkealla. Ilmanpainekin huiteli koko viikon reilusti tuhannen yläpuolella.

Hauki1

Hyvin piti ennakkoaavistukset paikkaansa. Kummallakin reissulla nousi kivasti haukia. Keskiviikkona tuli oikeen tuplatärppikin, mistä oli sitten pakko napsia pari kuvaa.

Hauki2

Mitään merkittävän suurta haukea ei kummallakaan reissulla siiman päähän sattunut, mutta ihan hyvän kokoista kuitenkin. Hauskaa siis oli ja hyvää meininkiä.
Saa nähdä kauanko tämä avovesikausi vielä jatkuu.

Hauki3

Artikkeli kuolleella täyllä onkimisesta

Uusimmassa KALASTUS-lehden numerossa oli mun artikkeli hauen onkimisesta kuolleella täkykalalla. Täytyy sanoa, että oli pienoinen yllätys kun posti toi lehden ja lukaisin kirjoittamani jutun. Artikkeliin oli nimittäin toimituksessa lisätty aika paljon tekstiä. Siis multa mitään kysymättä tai asiasta etukäteen ilmoittamatta.
Juttu löytyy tosta alta, merkkasin toimituksessa lisätyt tekstit siihen keltaisella.
Nooh, tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jutusta on jollekin iloa tai hyötyä.

Uusi haukienkka – PB gädda

Mun entinen haukienkka 11,15 kg oli syksyltä 2010. Sen jälkeen on tullut vietettyä melkoinen määrä tunteja hauenonginnan parissa. Onkia on uitettu veneestä, rannoilta ja jäältä, lammilla ja joilla sekä merellä ja järvillä.

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Viime viikolla yrittäminen sitten palkittiin, kun pohjaongella tarjottuun popattuun deadbaittiin nappasi kunnon kokoinen hauki. Luulin tosin aluksi, että kyseessä on joku n. seiskan kala, mutta haavissa totuus alkoi paljastumaan. Painoa kalalla oli 11,66 kg ja pituutta 116 cm. Puolen kilon parannus haukienkkaan sai hymyn huulille.

Oma haukienkka on nyt 11,66 kg

Tätä on odotettu ja yritetty

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

 

Viisi tärppiä – viisi haukea

Viimeaikojen sateet on tehneet tehtävänsä ja kalapaikoilla alkaa taas olemaan riittävästi vettä. Syksyn lahnasuunnitelmat meni kuivuuden takia mönkään, mutta ei se mitään, nyt pääsee taas onkimaan haukia.

Eilen olikin sitten ohjelmassa hauen ongintaa. Yhdeksältä vesille viideltä kotiin, täys työpäivä siis.
Ja kuten otsikosta voi lukea, niin reissu oli oikein hyvä; kaikki tärpit tuli ylös asti, eikä tarvinnut harmitella karkuutuksia.

Mulla on tapana tehdä tartutus melko nopeasti, vähintään 10 sekunnin kuluttua siitä kun olen tärpin havainnut. Siitä huolimatta aina joskus koukut ovat vähän turhan syvällä. Siksi mulla on aina mukana pitkävartiset katkaisupihdit, joilla saa pätkittyä koukun pois syvältäkin hauen nielusta. Tälläkin kerralla sattui yksin tuollainen ”deep hooking”, vaikka tartutin kaikki kalat hyvissä ajoin; kaikki 10 sekunnin sisällä tärpin havaitsemisesta.

Reissun suurin kala oli 8,3 kg ja 103 cm. Mittasin myös toisen kalan, jolla oli pituutta 101 cm. Pieninkään ei ollu ihan minikokoa, vaan silläkin oli painoa about 5 kg.
Syöttinä kelpasi lähes kaikki mitä keksin kokeilla, tarjolla oli mm. särki, ahven ja kebab-rigi.

Sääennustukset lupaa lauhaa keliä ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, joten eiköhän tässä vielä jokusen hyvän onkireissun ehdi tekemään ennen jäiden tuloa.

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Kuhaa onkimassa

Nyt oon parina iltana käynyt tuossa joella kuhaa onkimassa. Sitä ei olekaan tullut paljo aiemmin harrastettua, joten on ollut mukavaa kokeilla uusia juttuja. Lisäksi on kiva saada välillä vähän kalaa pöytään, noilla pasureilla ja vastaavilla kun ei oikeen ole menekkiä meidän ruokapöydässä…vaikka enpä niitä ole ikinä ajatellut ruoaksi laittaakaan.
Kuhaahan kyllä saa jigillä ja vetouitelemalla ihan yllin kyllin, mutta jotenkin tuo onkiminen vaan on hauskempaa, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Tietty se vaatii aina sen syöttien hankkimisen mistä on kyllä oma vaivansa. Toisaalta täkyongella saaliskalojen koko on sitten yleensä vähän parempi, ainakin jos laittaa hiukka isompaa syöttiä koukkuun.
Vaikka en mä silti mitään jättikuhia vielä ole koukuttanut, mutta muutamat ruokakalat oon onnistunu saamaan.

Fluorocarbon on kestänyt hyvin kuhan hampaissa. Toivottavasti kestää jatkossakin.

Kuha mallia Lapuanjoki

Auringonlasku on ollu hyvää kuha-aikaa

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Talviongintaa

Niin se vaan avovesikausi jatkuu. Lähdin aamulla liikkeelle sillä suunnitelmalla, että jos lähikalastuspaikka on jäässä, niin sitten suuntaan joelle. Lähimestassa ehti olla jo viikon pari kansi päällä, mutta nyt se oli taas ihan avoinna. Sinne siis. Vähän kuitenkin arvelutti, että millä päällä kalat mahtaa olla.
Viimereissuilla on ollut vähän hiljaista kalantulon suhteen. Nyt olisi kiva taas vaihteeksi saada jotain.

Olosuhteet oli tänään kohdallan, myös haukien mielestä. Ensimmäinen hauki tarrasi särkeen jo noin vartin kuluttua onginnan aloittamisesta. Vatsa pullotti siihen malliin, että mahassa oli varmasti lahna. Lajinmääritys varmistui koukkuja irroittaessa kun kurkusta pilkisti lahnan pyrstö. Hauet tuntuivat olevan syönnillä.

Lahnan pyrstö näkyi vielä kurkussa

Ekan kalan jälkeen oli vajaan tunnin verran hiljaista. Hiljalleen rupes jo tekemään kahvia mieli, mutta aamukahvit jäi kuitenkin juomatta kun baitrunneri rupes yhtäkkiä laulamaan; pohjaongessa olevaa pop-up kebab-rigiä vietiin kovaa vauhtia! Pikanen jarrun kireyden tsekkaus, vapa pystyyn ja kala on kiinni. Nyt tuntui olevan jo ihan mukavan kokoinen. Ja ihan nätti kala se olikin; hyvässä syysbulkkikunnossa ja painoa 7,4 kg.

Kebab-rigi maistui tällekin hauelle

Vähän ajan kuluttua pohjaonkea vietiin taas. Tällä kertaa oli kelvannut pop-uppina tarjoiltu kalanpuolikas. Luulin ensin, että siiman päässä on parin kilon kala, mutta pian vastus alkoi hiljalleen kasvamaan. Veneen vierelle tultaan kala oli kasvanut jo ihan hyviin mittoihin. Vaaka näytti painoksi 8,1 kg.
Valokuvailut jäi lyhyeen kun huomasin, että toisen vavan koho on lähteny liikkeelle! Ei muuta kun hauki uimaan ja toinen vapa käteen. Tämäkin tuntui ihan hyvänkokoiselta. Ja ihan hyvänkokoinen se olikin, kuitenkin vähän pienempi kuin edellinen. Turha siis ruveta punnitsemaan. Nopea otos kännykkäkameralla ja kala takaisin kasvamaan.

Talvionkihauki

Niin olikin sitten hauen syönti ohi. Istuskelin veneessä vielä pari tuntia, mutta syötit sai olla ihan rauhassa. Nyt ehti jo hyvin juoda ne aamukahvitkin.

Avovesikausi jatkuu

Lämpimät kelit vaan jatkuu ja sehän sopii mulle. Eipähän tartte kaivaa vielä talvikalastusvälineitä esiin, vaan saa jatkaa avovedessä kalastamista. Ja mikäs on kalastellessa, kun haukikin tuntuu olevan syönnillä.

Hauenonginta avovesistä jatkuu vielä ainakin muutaman viikon

Eilinen muutaman tunnin aamureissu onnistui kivasti; kolme nättiä haukea, joista suurin 8,9 kg ja 108 cm.
Ainoana miinuspuolena oli kahden hyväkokoisen hauen karkuuttaminen, kun koukut eivät irronneet täystä tartutuksen yhteydessä.
Tiettyjen sitkeämpinahkaisten täkyjen kanssa saa olla kyllä koukkujen kiinnitämisen suhteen tosi tarkkana. Koukkujenhan pitäisi aina irrota täkykalasta, jotta ne tarttuvat ja pysyvät kunnolla hauen suussa.