Kohoja uittamassa

Perjantaina oli taas aika suunnata haukien perään. Koska lämpömittari oli pari astetta pakkasen puolella, sai kuitusiimalla varustetut kelat jättää suosiolla kotiin. Perinteisten nylonsiimojen kanssa pärjää huomattavasti paremmin pakkaskeleissä.

Koho

Venettä veteen laskiessa tuli mieleen, että taas kerran olisi herätys saanut olla tuntia tai paria aikasemmin. Tuo tunne vain vahvistui, kun ensimmäinen tärppi tuli jo muutaman minuutin onkimisen jälkeen, hauki oli napannut kohon kanssa tarjoamani särkisyötin. Parin minuutin väännön jälkeen se tuli veneen viereen, siinä sitten pikaisesti koukut irti ja näkemiin. Arviolta nelikiloinen hauki lähti takaisin ja minä kaivoin pussista uuden särjen koukkuihin.

Tässä välissä oli jo pakko ottaa termospullo esille; aamukahvit oli nimittäin vielä juomatta. Ensimmäin kuppillinen katosi nopeasti kurkusta alas ja päätin ottaa samalla toisenkin kupin. Juuri täytetty kahvikuppi sai kuitenkin jäädä veneen penkille jäähtymään, sillä toinen kohoista sukelsi yhtäkkiä. Siimaa lähti purkautumaan kelalta nopeassa tahdissa. Nopea jarrun tsekkaus, liinat kiinni ja vapa pystyyn; nyt tuntui vähän raskaammalta, varmasti isompi kuin äskeinen. Vähän ajan päästä rupesi jo vähän jänskättämään, että kuinkahan suuri siellä oikein oli. Kala meni pohjia pitkin, eikä tahtonut millään näyttäytyä. Lopulta sain sen kuitenkin pintaan, siitä melkein saman tien veneeseen ja suoraan matolle koukkujen irroitukseen. Punnituksen, vapautuksen ja pienten laskutoimitusten jälkeen sain kalan painoksi 9,32 kg. Yes, oikein kiva. Me happy.

Gädda

Kevätkiireitä

Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.

Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.

Kohouistelu on tuottanut tulosta

Pohjanmaa tulvii, taas

Viimeisten kahden viikon aikana tuli taivaalta vettä niin paljon, että nyt on joet ja järvet ääriään myöten täynnä. Ollaan melkein kevään tulvakorkeuksissa. Kalatkin tuntuu olevan aivan eri paikoissa kuin tavallisesti tähän aikaan.
Tämänpäiväinen haukireissu alkoi aika hiljaisissa merkeissä; kävin läpi tavallisia syyspaikkoja, mutta ei minkäänlaista kontaktia kaloihin. Oli siis aika miettiä paikanvalintaa uusiksi. Missäs ne kalat oli keväällä, silloinhan oli myös vedet korkealla? Ei muuta kuin venee keula kohti kevätpaikkoja.
Paikanvaihto osoittauti oikeaksi siirroksi, sillä tapahtumia alkoi tulla melkein heti.

Ruutana maistui tälle hauelle

Ruutanat maistuivat hauille, mutta päivän isoin hauki tärähti kuitenkin perhoon. Se uiskenteli vajaan minuutin verran ympäriinsä, katkoi uidessaan ison nipun lumpeita ja pääsi sitten irti. No ensi kerralla uudestaan.

Flötestrolling eli kohouistelua

Tuli tuossa hankittua sähkömoottoori ja sitähän piti lähteä kunnolla testaamaan. Mukaan veneeseen tuli sähkömoottorin ja akun lisäksi täkykalat, kaksi vapaa, ja muut tarvikkeet, sekä tietenkin termoskannullinen kahvia!

Kuuden tunnin hinauksen tuloksena oli yksi about kolmekiloinen hauki sekä yksi raskas tärppi. Ei siis mikään erikoinen saalis. Seuraavalla reissulla taidan satsata vähän syvempiin alueisiin.

Tsekkailin päivän aikana GPS:n näyttämiä nopeuksia; myötätuulessa mentiin 2,6 km/h, vastatuulessa 1,8 km/h ja tyynessä 2,5 km/h. Nuo nopeudet on vähän liian korkeita mun makuun, mutta hitaampaakaan tolla ei pääse ja pienimmällä vaihteella mentiin. Seuraavalla kerralla pitää varmaan ajaa vain vastatuuleen ja lasketella sitten airojen kanssa jarrutellen myötätuuleen. Lyhyet pysähtelytkään ei varmaan olisi pahitteeksi.

Baitrunner -kela on ehdoton kohouistelussa