Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Syöttitilanne OK

Nyt alkaa todellakin syöttitilanne näyttämään hyvältä. Katiskoihin oli taas uinu oikein hyvän kokoisia särkiä, sellasia joihin pienimmät hauet ei edes uskalla koskea. Nämä särjet onkin tarkoitettu vain vanhalle ja nirsolle Fat Mamalle.

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Mäskiä katiskaan

Kovin on kelit kylmiä. Onneksi sääennustukset lupaa ensi viikolle suotuisampia lukemia. Jospa sitä pääsis ennen vuodenvaihdetta vielä vähä haukia onkimaan, tai vaikka madetta. Sitä ennen pitää kyllä saada syöttitilannetta paremmalle tolalle. Särjet ei oo viimeaikoina oikein tahtonu uida mun katiskoihin. Ihme homma kun samoilta paikoilta tuli viime talvena vaikka kuinka paljon särkiä, eikä nyt oikeen mitään….

Pakko siis yrittää jotain uutta. Hommasin vähä aikaa sitten Markukselta muutaman pussin talviolosuhteisiin tehtyä särkimäskiä. Tänään kävin sitten viemässä sitä muutaman pallon jokaiseen katiskaan. Saa nähdä kuinka käy.

Talvimäskiä

Talvimäskiä särjille

Särjille herkkua

Herkkupallot valmiina

 

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Isommat särjet rulaa

Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.

Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.

Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.

Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.

Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.

Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.

Sateenvarjokatiskat ehjäksi

Olen tässä viimeaikoina vähän ihmetelly, kun mun kaksi sateenvarjokatiskaa ei ole enää pyytänyt särkiä entiseen malliin. Edellisviikolla löysin toisesta pari reikää. Paikkasin ne ja ajattelin ongelmien korjaantuvan sen myötä. Mutta ei.
Tänään oli sitten viimeinen niitti, kun huomasin, että iso osa pilkkimällä katiskaan hankkmistani särjistä oli hävinnyt. Ei muuta kun katiska kantoon ja tarkempaan tarkasteluun.
Aloitin pesemällä havaksiin kertyneen lian pois. Puhdas havas pyytää paremmin. Katiskojen kuivuessa oli aikaa etsiskellä korjaustarpeita. Vanha kunnon käpy löytyi aika pian eteisen laatikosta ja vielä sakset naulasta, eipä siinä muuta tarvittukaan. Sitten vaan reikiä ettimään.
Ja löytyihän nittä, yllättävän paljon. Toisessa kolme ja toisessa varmaan jotain seitsemän. Pari oikein isompaakin. Ei ihme, että ei särjet oikeen pysyny katsikassa.
Nyt on kuitenkin kaikki ylimääräiset reiät löydetty ja paikattu, toivottavasti.

Kävyllä havakset on helppo korjata

Katiskat on nyt taas jään alla pyytämässä. Pian alkaakin sitten taas ismete-sesonki oikeen kunnolla. Pitää toivoa, että kelit suosii.