Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA

 

 

Kohoja uittamassa

Perjantaina oli taas aika suunnata haukien perään. Koska lämpömittari oli pari astetta pakkasen puolella, sai kuitusiimalla varustetut kelat jättää suosiolla kotiin. Perinteisten nylonsiimojen kanssa pärjää huomattavasti paremmin pakkaskeleissä.

Koho

Venettä veteen laskiessa tuli mieleen, että taas kerran olisi herätys saanut olla tuntia tai paria aikasemmin. Tuo tunne vain vahvistui, kun ensimmäinen tärppi tuli jo muutaman minuutin onkimisen jälkeen, hauki oli napannut kohon kanssa tarjoamani särkisyötin. Parin minuutin väännön jälkeen se tuli veneen viereen, siinä sitten pikaisesti koukut irti ja näkemiin. Arviolta nelikiloinen hauki lähti takaisin ja minä kaivoin pussista uuden särjen koukkuihin.

Tässä välissä oli jo pakko ottaa termospullo esille; aamukahvit oli nimittäin vielä juomatta. Ensimmäin kuppillinen katosi nopeasti kurkusta alas ja päätin ottaa samalla toisenkin kupin. Juuri täytetty kahvikuppi sai kuitenkin jäädä veneen penkille jäähtymään, sillä toinen kohoista sukelsi yhtäkkiä. Siimaa lähti purkautumaan kelalta nopeassa tahdissa. Nopea jarrun tsekkaus, liinat kiinni ja vapa pystyyn; nyt tuntui vähän raskaammalta, varmasti isompi kuin äskeinen. Vähän ajan päästä rupesi jo vähän jänskättämään, että kuinkahan suuri siellä oikein oli. Kala meni pohjia pitkin, eikä tahtonut millään näyttäytyä. Lopulta sain sen kuitenkin pintaan, siitä melkein saman tien veneeseen ja suoraan matolle koukkujen irroitukseen. Punnituksen, vapautuksen ja pienten laskutoimitusten jälkeen sain kalan painoksi 9,32 kg. Yes, oikein kiva. Me happy.

Gädda

Artikkeli kuolleella täyllä onkimisesta

Uusimmassa KALASTUS-lehden numerossa oli mun artikkeli hauen onkimisesta kuolleella täkykalalla. Täytyy sanoa, että oli pienoinen yllätys kun posti toi lehden ja lukaisin kirjoittamani jutun. Artikkeliin oli nimittäin toimituksessa lisätty aika paljon tekstiä. Siis multa mitään kysymättä tai asiasta etukäteen ilmoittamatta.
Juttu löytyy tosta alta, merkkasin toimituksessa lisätyt tekstit siihen keltaisella.
Nooh, tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jutusta on jollekin iloa tai hyötyä.

Onni täällä vaihtelee…

Alkuvuoden kalareissut sujui mulla pääosin hyvin hiljaisissa merkeissä. Siinä ehti kaikkiaan tulla viisi reissua ilman ainuttakaan haukea. Pari tärppiä oli, mutta nekin päättyi hylkäykseen. Muutamia ahvenia sentään sain pilkittyä tasapainolla.
Liekä syynä ollut selvästi aikaisempaa isommat täkykalat, väärät paikan valinnat vai mikä. Ehkä vain huono tuuria. Hauet pysyi jokatapauksesa kateissa viikkokausia. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Nooh, viime viikolla tein sitten pari pikku muutosta, jotka taisi osua oikeaan suuntaan. Nyt on nimittäin viimeisimmät reissut sujuneet taas ihan mukavissa merkeissä. Kolmen viimeisimmän haukireissun kolme suurinta ovat painaneet 10,250 kg, 9,8 kg ja 6,1 kg. Kyllä nyt taas kelpaa. Noista suurimman saan vielä lisätä tonne omalle TOP-listalle.

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

6,1 kg valmiina lähtöön

6,1 kg valmiina lähtöön

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Lunta, sohjoa, vettä ja vähän jäätä

Eilen oli kyllä jäällä todella raskas keli. Päällimäisenä oli muutaman sentin paksuinen jäinen lumikuori joka ei aivan kestänyt, eli joka askeleella tipahti ärsyttävästi läpi. Kuoren alla kymmenen senttiä sohjoa ja sen alla saman verran vettä. No onneksi niiden alla oli jonkin verran myös jäätä niin sai vavat pyyntiin.

Olin taas uutta paikkaa testaamassa, mielessä tietenkin ne suuret gäddat. Mitään valtavaa menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi kuitenkin yksi ihan lupauksia herättävä hauki.

Kuvaus oli niin pikainen, että en ehtinyt huomata linssin olevan huurussa. Mutta eipä paljon haittaa. On muuten melko tumma hauki.

Yllä oleva kala oli päivän ainut ismete-välinein tullut. Toisen hauen, joka oli muutamaa kokoluokkaa pienempi sain kun heiluttelin Kaimaania erään kaislikon lähellä. Se tuli heti toisesta reiästä. Kaimaanin heiluttelu loppuikin sitten siihen, kun onnistuin rikkomaan pilkkivavan kärkirenkaan.

Kaimaani on kyllä huippuhyvä haukipilkki

Haukia

Nyt taitaa meikällä olla avovesikalastus tältä kaudelta ohi, ainakin seisovassa vedessä. Pari mateenongintareissu vois kyllä tehdä jonnekin jokisuvantoon vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Lopusyksyn hauenongintasesonki jäi sitten vajaan kahden viikon mittaiseksi. Ehdin kuitenkin tehdä siinä ajassa useammankin reissun ja ihan hyviä reissuja ne oli. Eilen tosin tuli vain yksi hauki, onneksi kuitenkin ihan kivan kokoinen; pituutta oli 101 cm.

Tässä pari kuvaa viimeaikojen tapahtumista. Kohta alkaakin sitte ismete-kausi.

Hauki

Hauki matolla

Hauki vedessä

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Kuhaa onkimassa

Nyt oon parina iltana käynyt tuossa joella kuhaa onkimassa. Sitä ei olekaan tullut paljo aiemmin harrastettua, joten on ollut mukavaa kokeilla uusia juttuja. Lisäksi on kiva saada välillä vähän kalaa pöytään, noilla pasureilla ja vastaavilla kun ei oikeen ole menekkiä meidän ruokapöydässä…vaikka enpä niitä ole ikinä ajatellut ruoaksi laittaakaan.
Kuhaahan kyllä saa jigillä ja vetouitelemalla ihan yllin kyllin, mutta jotenkin tuo onkiminen vaan on hauskempaa, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Tietty se vaatii aina sen syöttien hankkimisen mistä on kyllä oma vaivansa. Toisaalta täkyongella saaliskalojen koko on sitten yleensä vähän parempi, ainakin jos laittaa hiukka isompaa syöttiä koukkuun.
Vaikka en mä silti mitään jättikuhia vielä ole koukuttanut, mutta muutamat ruokakalat oon onnistunu saamaan.

Fluorocarbon on kestänyt hyvin kuhan hampaissa. Toivottavasti kestää jatkossakin.

Kuha mallia Lapuanjoki

Auringonlasku on ollu hyvää kuha-aikaa