Hyvä alku uudelle vuodelle

Vuosi 2015 alkoi totta kai kalastamalla. Uudenvuoden hulinat meni sen verran sivistyneissä merkeissä, että olin jo heti aamusta jäällä porailemassa reikiä ja virittämässä ismete-vapoja pyyntiin. Kelikin oli hauenongintaan sopivan lauha.

Alku ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Yleensä aamuhämärä tuottaa ainakin jonkun tapahtuman, mutta nyt oli aivan hiljaista. Ahvenetkaan eivät tuntuneet olevan syönnillä, vaikka kuinka koitin pilkkejä uittaa muka houkuttelevalla tavalla.
Puolenpäivän tienoilla hauet tuntuivat onneksi aktivoituvan. Pian oli matolla käynyt kaksi nättiä haukea kääntymässä ja niiden välissä oli lisäksi yksi tärppi. joka päättyi hylkäykseen.

Pike unhooking
Päivän aktiivisuuspiikin päätti astetta raskaamman puoleinen tärppi. Pienten erimielisyyksien ja vääntämisien jälkeen sain hauen ylös matolle ja siitä suoraan pulkkaan kylpyyn.

Hauki pulkassa

Oli kyllä oikein mukava aloitus tälle vuodelle.

Ismete eli talvinen täkyonginta – Mistä löytyy tietoa?

Vasta-alkajan voi olla hiukan hankala saada tietoa ismetauksesta. Ainakin jos verrataan yleisempiin kalastustapoihin, joista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Onneksi tästäkin lajista on olemassa hyvää ja luotettavaa tietoa ihan kirjoitetussa muodossa ja yleisesti saatavilla. Esitelläänpä siis kolme ensiksi mieleeni tullutta lähdettä, joista voi ja kannattaa ammentaa oppia talviseen täkyongintaan.


1. Talvionginta / Modernt ismete – Hans Nordin

Mitä ilmeisimmin ainut aiheesta kirjoitettu kirja. Tämä alkaa ehkä olla jo hieman vanhentunut, mutta siitä löytyy kuitenkin hyvät perustiedot ja vähän enemmänkin. Ehdoton must-hankinta kaikille lajin harrastajille ja harrastusta aloitteleville.


2. Fiskelycka i Norr – Blogi – Artikkelisarja ismetauksesta

Löysin tämän vasta aivan äskettäin. Kyseistä blogia pitävä Mats Nilsson on kirjoittanut todella hyvän ja monipuolisen artikkelisarjan tästä rakkaasta lajista. Kannattaa ehdottomasti lukea läpi useaan kertaan ja ajatuksella >> http://fiskelyckainorr.blogspot.se/search/label/Artikel%20-%20Ismete%20g%C3%A4dda


3. Hauen talvinen täkyonginta – Vapaa-ajan Kalastaja 1/2014 – Teemu Koski

Uudessa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä oli Teemu Kosken kirjoittama artikkeli hauen täkyonginnasta talvella. Teemu oli kirjoittanut todella hyvän jutun, josta lajia harrastamatonkin henkilö pääsee jyvälle, että mistä oikein on kysymys. Suurena plussana erittäin hienot kuvat.

Sitten vaan jäälle testaamaan oppeja käytännössä.

Lunta, sohjoa, vettä ja vähän jäätä

Eilen oli kyllä jäällä todella raskas keli. Päällimäisenä oli muutaman sentin paksuinen jäinen lumikuori joka ei aivan kestänyt, eli joka askeleella tipahti ärsyttävästi läpi. Kuoren alla kymmenen senttiä sohjoa ja sen alla saman verran vettä. No onneksi niiden alla oli jonkin verran myös jäätä niin sai vavat pyyntiin.

Olin taas uutta paikkaa testaamassa, mielessä tietenkin ne suuret gäddat. Mitään valtavaa menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi kuitenkin yksi ihan lupauksia herättävä hauki.

Kuvaus oli niin pikainen, että en ehtinyt huomata linssin olevan huurussa. Mutta eipä paljon haittaa. On muuten melko tumma hauki.

Yllä oleva kala oli päivän ainut ismete-välinein tullut. Toisen hauen, joka oli muutamaa kokoluokkaa pienempi sain kun heiluttelin Kaimaania erään kaislikon lähellä. Se tuli heti toisesta reiästä. Kaimaanin heiluttelu loppuikin sitten siihen, kun onnistuin rikkomaan pilkkivavan kärkirenkaan.

Kaimaani on kyllä huippuhyvä haukipilkki

Pääsiäisreissu ahvenen perässä

Takatalvi ja lumisateet on saanu kalat kovin passiivisiksi. Varsinkin jäälle satanut lumi on tehnyt hallaa syönnille. Kalastusinto on kuitenkin kova, joten pakkohan sinne jäälle on silti päästä.

Eilen oli vuorossa muutaman tunnin iltareissu. Lähdettiin jäälle ilkeitä trulleja pakoon ja yritettiin löytää hyvänkokoista raitapaitaa.
Koko porukalla oli tietty perinteisesti pilkkivavat, mutta mulla oli lisäksi myös ämpärillinen pikkusärkiä ja yksi ismete-vapa.

Ahven oli ennakkoon arvattavasti huonolla syönnillä. Muutamia appuroita onnistuttiin kuitenkin jallittamaan. Mun isoin ahven tuli melkein heti alussa ja se nappasi tottakai särkeen. Painoa oli kokonaiset 460 g.

Ahven teki pikavisiitin pinnan yläpuolelle.

Tämä olikin ehkä tämän talven viimeinen kalareissu jäälle.
Jos sääennustuksiin on luottamista, niin aivan pian pääsee taas ongelle.

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viideltä ylös ja kuudelta jäälle

Oikeastaan kello oli jo vartin yli kuusi kun pääsin jäälle. Olis pitäny olla liikkeellä jo tuntia aikasemmin. Seuraavalla kerralla laitankin kellon soimaan jo neljältä, että pääsen ajoissa pelipaikoille.
Toisaalta eilenkin tuli oltua jäällä vartin yli viiteen saakka, joten tulihan siinä taas pitkä päivä.

Kohdekalana oli taas yllättävästi hauki. Tällä kertaa onnistuin myös saamaan niitä muutaman, tarkemmin sanottuna kuusi kappaletta. Päivän suurin painoi 6,2 kg ja se olikin mun tähän mennessä suurin tälle vuodelle. Oikein tervetullut kala siis.

Päivän suurin painoi 6,2 kg

Haukittärppien välissä riitti hyvin aikaa myös pilkkimiseen. Saalis ei tosin ollut mikään erikoinen, muutaman paistiahvenen sain kuitenkin narrattua.
Lisäksi tuli muutamia oikein hyvänkokoisia särkiä. Pari desiä kauraryynejä teki terää särjen tulolle.

Morrilla tuli muutama oikein nätti särki

Isommat särjet rulaa

Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.

Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.

Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.

Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.

Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.

Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.

Haukien perässä taas

Viimeisimmät haukireissut on ollu saaliiden puolesta aika hiljasia. Mutta eipä sitä mitään voi saada ellei yritä. Tänään oli siis aika suunnata taas Kuortaneenjärven jäälakeudelle.

Kaikki sujui aluksi oikein hyvin, jäällä ei ollut viime päivien lumisateista huolimatta kovin paljoa lunta, eikä jääkään ole vielä kovin paksua. Ongelmia oli kuitenkin tulossa; nimittäin kolmatta reikää kairatessani loppui kairasta veto aivan yhtäkkiä. Jäällä oli varmaan hiekkaa tai jotain… Siihen loppui siis reiän teko. Sain onneksi Leathermanin viilalla terän siihen kuntoon, että sain tarvittavat reiät tehtyä ja vavat pyyntiin. Toi Leatherman on kyllä todella hyvä vehje, ei ole ensimmäinen kerta kun se pelastaa pulasta.

Leatherman pelasti päivän reissun.

Kalan saannin puolesta oli taas tyypillisen hiljaista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kuollutta, sillä yksi pieni hauki kelpuutti mun tarjoaman herkkusärjen. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se kala hylkäsi syötin ennen kuin ehdin edes yrittämään tartutusta, oliskohan ollu kuha…

Päivän ainut saalis

Takasin vaan kasvamaan

Tyhjä reissu + artikkelia pukkaa

Eilen tuli istuttua taas useampi tunti järven jäällä. Paikka oli hyvä ja syötit suorastaan erinomaisia. Kalaa ei kuitenkaan tullut. Iltapäivällä lumisade sakeni niin rankasti, että otin takaisin suunnan kotiin. Ensi kerralla sitten uudestaan.
Yhden kalan sentään näin, kun kaverini Jukka narrasi valtavan kiisken. Siitä oli pakko ottaa oikein kuva.

Laiheliini

Tänään en ehtinyt/jaksanut lähteä jäälle, oli muka niin paljon kaikenlaista muuta tekemistä. Kalastamisen sijaan viimeistelin artikkelin, jossa esitellään ismete -kalastuksessa tarvittavat välineet. Kyseinen juttu löytyy Specimen Finland ry:n sivuilta. Kannattaa tsekata.

Mateen ongintaa – Lakmete – Burbot fishing

Talvi ei vaan meinaa millään tulla, ensi viikoksikin luvattiin taas lämpenevää. Mutta ei se mitään, avovedessä on aina mukava kalastaa.
Eilen oltiin kaverini Markuksen kanssa onkimassa mateita eräässä jokisuvannossa.Tavoitteena oli tietenkin saada joku kunnon jättimade, mutta kaikkiin kaloihin oltaisiin kyllä tyytyväisiä. Koosta riippumatta.
Välineinä oli kummallakin pohjaonget, tottakai. Markus oli varautunut syöttien osalta kunnolla ja mukana oli monen sorttista kalaa. Meitsillä oli perinteisesti särkiä.

Markus virittelee vapoja

Välineet saatiin viritettyä pyyntiin sopivasti juuri ennen pimeän tuloa. Suvannossa oli jo aika paljon jäätä, mutta avointa vettäkin oli ihan riittävästi. Tosin aika tarkkana sai olla ettei siimat menny sotkuun. Tais ne illan aikana muutaman kerran sotkeutuakin…

Ensimmäinen made tärähti Markuksen vapaan puoli kuuden aikaan. Kyseessä ei ollut mikään monsteri, mutta made kuitenkin. Niiden perässähän täällä oltiin.
Vähän ajan päästä oli mullakin vavan päässä kala ja made sekin. Tosin samaa kokoluokka kuin edellinen kala, kummatkin selvästi alta kilon.

Jatkoin särkisyöteillä, koska ne tuntuivat kelpaavan. Seuraava puolitoistatuntia kului ilman kaloja. Tosin Markuksen hälyttimet ilmoitteli muutaman kerran, että jotain tapahtuu mutta yhtään kunnon tärppiä ei tullut.
Seuraava kala tärähti sitten mun onkeen, syöttinä oli päätön särki. Tällä kertaa oli vuorossa hieman parempi kala, vaikka ei sekään mikään jätti ollut. Painoa oli kuitenkin kivat 1450 g. Oikein tervetullut kala.

...ja pimeän keskeltä nousi made

Sinne vaan takaisin kasvamaan

Enempiä mateita ei sitten enää saatukaan. Markuksella oli kyllä yksi lupaavan raskas kala hetken aikaa siiman päässä, mutta se ei pysynyt kiinni. Tuloksena oli vain suomustettu särki.
Kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Kannattaa mennä madeongelle.