Paluu suutarijärvelle

Puolitoista viikkoa sitten pääsin vihdoin taas suutariongelle.
Etukäteistunnelmat olivat odottavatt ja mahdollisuudet isoihin suutareihin tuntuivat hyviltä. Janne lähti mukaan kaveriksi, joten seurakin oli ensiluokkaista. Edessä oli kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua lempilajini parissa, tai ainakin yhden niistä.

Ensimmäinen ilta, yö ja aamu sujuivat hieman odotettua hiljaisemmissa merkeissä; Kun Janne päivällä lähti kotiin, olimme saaneet vain kolme suutaria, joista Janne sai kaksi. Kalat olivati toki aivan upeita, mutta syönti ei kuitenkaan ollut erityisen kovaa.
Jannen lähdettyä mäskäsin reippaasti, söin, mäskäsin lisää ja otin parin tunnin päiväunet. Eiköhän ne suutarit pian osaa paikalle.

Lopulta aloin taas onkimaan noin kuuden aikaan illalla. Siitä alkoikin sitten heti todelliset suutarikarkelot. Entinen ennätykseni paukkuin rikki useaan otteeseen ja lopulta uusi oma suutarienkkani oli 2,640 kg. Toiseksi suurinkin oli 2,61 kg, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Tosin varmistuin uudesta enkasta vasta, kun tsekkasin asian täältä blogista 🙂
Erikoinen sattuma on myös, että sain muutama viikko takaperin lahnan, joka painoi tismalleen nuo samat 2,640 kg lukemat.

Joella ongella

Tänään tuli tehtyä ensimmäinen avovesikeikka tälle kaudelle. Sen kunniaiksi ja ihan muutenkin vois taas kirjoitella tännekin jotain.

Alkuviikosta jo katselin vuoronperään tulvaennusteita ja säätiedotuksia. Näytti vahvasti siltä, että perjantaina voisi päästä jo läheiselle joelle onkimaan.
Aamulla jokirantaan kävellessä vähän jänskätti, että miltä siellä näyttää ja pääseekö onkimaan. No oikein hyvältähän siellä näytti. Joki oli sula, virtasi rauhallisesti ja rannoissa oli vielä sopivasti jäätä, mikä helpottaa kivasti kävelemistä.

Iso haukea olin tavoittelemassa, mutta kaikki tapahtumat olisi kyllä tervetulleita.
Päivän ensimmäinen ja ainut haukitapahtuma tuli noin tunnin onkimisen jälkeen. Siirsin syötin hitaasti virtaavasta kohdasta melkein tyyneen, aivan jään reunaan. Siellä koho sukelsi, eikä enää tullut pintaan. Pienen vääntämisen ja jäiden kanssa takkuamisen jälkeen oli hauki lopulta matolla. Ei ollut kokoa jätti, mutta ei aivan pienikään.

Enempiä haukitärppejä ei siis tullut, Mutta kuten tällä suvannolla usein, niin tälläkin kertaa made löysi syötin. Ihan kiva ylläri sekin.

Suutariongella

Kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua. Lähes kaksikymmentä tuntia suutarinongintaa.
Ihan parasta!
Tottakai melkoinen määrä univelkaa, mutta tärkeimpänä kuitenkin upeita hetkiä hienossa paikassa, vahvoja ja isoja suutareita onkiessa.

Päällimmäisenä tavoitteena oli saada parannettua omaa suutarinoteerausta kahden kilon paremmalle puolelle. Tuo tavoite täyttyi nopeasti, sillä jo heti toinen suutari sai vaa’an näyttämään kakkosella alkavia lukemia. Uusi ennätys siirtyi lukemiin 2100g. Reissu oli pelastettu jo tässä vaiheessa ja vielä oli monta tuntia onkiaikaa jäljellä.

Enkkalukemat paranivat illan, yön ja aamun aikana vielä useamman kerran. Aamulla kun suutarit olivat lopettaneet syönnin, oli oma suutarienkka hilautunut lukemiin 2310g.

Seuraava onkimaraton samassa paikassa parin päivän päästä sujui, jos mahdollista, vieläkin paremmissa merkeissä. Toki muutaman kerran oli melkein liiankin jännittäviä hetkiä, kun valtavilta tuntuneet suutarit jäivät kesken väsytyksen jumiin lumpeisiin Onneksi kumpikin niistä tuli kuitenkin ylös asti, eipähän jäänyt vaivaamaan..
Yksi näistä välillä lumpeessa jumissa olleista suutareista painoi 2330 grammaa ja on nyt mun suutariennätys.


Suurkiitos Jannelle opastuksesta ja kaikesta!

Onkikauden avaus + linkkivinkki

EIlen oli vuorossa onkikauden avaus perinteineisesti säynävän onginnan merkeissä. Säätiedotus lupasi edellisiin päiviin verrattuna muutaman asteen lämpimämpää keliä, jonka perusteella uskoin säynävien olevan syönnillään.
Vaan eivätpä olleet. Ei tärppiäkään, vaikka kuinka yritin.
Parin tunnin kalattoman onginnan jälkeen oli ajatus paikan ja lajin vaihtamisesta kypsynyt valmiiksi. Laitoin siis vavan kasaan, keräsin kamat ja suuntasin takaisin autolle.Toki myös merellä puhaltanut kova myrsky helpotti päätöksen tekemistä.

Päätin suunata Kyrönjoelle. Metodina olisi pohjaonginta ja tähtäimessä lahna sekä säynävä. Kari oli viikkoa aikaisemmin onnistunut siellä jo ihan kivasti.

Hyvin nopeasti kävi selväksii, että syönti oli varovaista myös joessa. Ensimmäinen varovainen tärppi tuli vasta puolen tunnin jälkeen, mutta se ei realisoitunut kalaksi. Noin tunnin onkimisen jälkeen tuli vähän parempi tärppi. Tartutus onnistui ja kala kiinni.
Ei ollut lahna eikä säynävä, vaan pasuri. No ihan kiva silti. Se oli onkikauden aloituskala.

Kului noin puoli tuntia pasurin saamisesta, kun vavan kärki taipui kunnolla ja se näytti kohdekalan tärpiltä. Vapa pystyyn ja kala kiinni. Nyt olit siiman päässä painoa kunnolla. Ehdin saada kalaa noin kymmenen metriä lähemmäksi, kun painoa yhtäkkiä hävisi. Kala irti!
Pitikin irrota, tämä olisi ollut kiva saada ylös.
Jatkoin vielä pari tuntia, mutta ilman tärppejä.

Sitten linkkivinkkiosuuteen
Ongintaan keskittyviä nettisivustoja ei meillä Suomessa liiemmälti ole ollut, eikä ole vieläkään. Sama tilanne on ollut länsinaapurissa mutta seillä on asiaan tullut muutos. Ruotsissa on nimittäin perustettu Svedish Anglers-niminen sivusto, joka keskittyy vain ja ainoastaan ongintaan. Varsinaisen sivuston yhteydessä toimii myös Facebook-ryhmä.
Sivusto on vasta avattu, joten sisältöä ei ole vielä aivan valtavasti. Mutta jo nyt löytyy todella mielenkiintoista tavaraa, kuten Luis Rasmussenin ja Jörgen Larssonin haatattelut. Tätä meno sivustosta kehittyy vielä todella hyvä.
Sivuston ovat perustaneet Semispecimen blogista tuttu Tommi Merläinen sekä Christian Ottoson, joka voi joillekin olla tuttu Ensamvargens Fiske-nimisestä blogista.
Kannattaa ehdottomasti tsekata!

Artikkeli kalan vapauttamisesta – huljuttelut kannattaa unohtaa

Tässä mun viimevuonna KALASTUS-lehden numerossa 1/2016 julkaistu artikkeli.

 

TOP-listalle päivitystä

Kevään ja kesän mitaan on tullut muutama vähän paremman kokoinen kala. Lisäsin niistä kaksi suurinta TOP-listalle.

Pasuri 770 gToukokuun lopussa noussut pasuri, jolla painoa 770 g.

Turpa 2310g
Tämän turvan sain 2. kesäkuuta, syöttinä oli kelluva leuivänpala. Painoa turvalla oli 2310g.

Saapa nähdä mitä kaloja tässä kesän aikana vielä onnistuu saamaan.

Talven viimeiset reissut

Nyt on kelit ja jäät siinä mallissa, että jäälle ei ole enää asiaa. Kohta pääsekin jo onkimaan avovedestä.

Palataan kuitenkin vielä talven viimeislle kahdelle reissulle.

Hauki reiässä
Reilu viikko sitten oltiin Hannun kanssa onkimassa haukia. Lumi oli juuri sulanut jäältä pari päivää aikaisemmin ja tilanne näytti hyvältä. Ja eipä siinä kauaa mennyt, kun jo ensimmäinen vippa nousi ylös ja pian toinen. Aamun ja aamupäivän aikana oli oikein hyvää meininkiä ja pari vähän paremman kokoista kalaakin kävi matolla kääntymässä.

Hannu

Hannu ja hauki

Pike unhooking
Pike
Puoleen päivään mennessä syönti loppui, emmekä jääneet enää odottelemmaan iltasyöntiä, vaikka sellainen olisi varmasti ollut luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi talven parhaita reissuja kuitenkin.

Talven viimeinen reissu tuli tehtyä Jarin kanssa viime sunnuntaina ja maanantaina.. Ongittiin kaksi päivää aamusta iltaan ja tähtäimessä oli viimevuotiseen tapaan suuret ahvenet.
Tällä kertaa suurahvenet olivat kuitenkin varovaisella päällä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kunnon kokoista ahventa. Tärppejä oli välillä ihan kivastikin, mutta tartuttaminen oli uskomattoman vaikeaa.

Jari

Ahven

Suurahvenet jäivät siis saamatta, mutta yritys oli kuitenkin kova ja hauskaa oli.

Vihdoin suutareita onkimassa

Jo useamman vuoden ajan on mielessä ollut suutariongelle lähtö. Jostain syystä niiden onkiminen on kuitenkin aina siirtynyt. Suurin syy on varmasti se, että suutareita saadakseen täytyy matkustaa aika kauaksi. Täältä pohjanmaalta ei juuri suutaripaikkoja löydy. Ainakaan sellaisia, joista suutarin voisi oikeasti olettaa saavansa.

Suutari

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä suunnitelmista totta ja suuntasin kohti kaukaisia suutariapajia. Päällimmäisenä tavoitteena oli ylipäätään saada suutari ja jos hyvin kävisi, niin myös suurkalarajan, eli 1,5 kg, ylittävä yksilö. Mukaan ongelle lähtisi myös paikalliset olot tunteva Tuukka, joka on tänä vuonna saanut useita hienoja suutareita.

Tuukka

Matkalla eivät onkikelit näyttäneet mitenkään lupaavilta, sillä vettä satoi lähes tauotta. Illalla perille päästyäni vesisade jatkui yhä, mutta välillä oli pieniä taukoja. Päätimme Tuukan kanssa onkia pimeän tuloon saakka.
Kohot pysyivät ensimmäisenä iltana kuitenkin sitkeästi paikallaan, eikä suutareista näkynyt minkäänlaista merkkiä. Onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin parempaa keliä.

Seuraavana aamuna näyttikin huomattavasti paremmalta; ilma oli lämmennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Suotuisampi keli oli aktivonut myös suutareita ja onkipaikallamme nousi ajoittain melkoisia määriä kuplia. Suutarit ne siellä etsivät sapuskaa pohjasta.

Kuplii

Aamun ongintarupeama antoi sitten minulle sen, mitä olin tullut yrittämään, eli elämäni ensimmäisen suutarin, joka samalla myös ylitti suurkalalta vaadittavan painon. Vaa’an lukemat olivat 1610 g ja fiilikset olivat kyllä sen mukaiset. Kala oli juuri niin kova taistelemaan, kuin mitä olin lehtijutuista ja kirjoista lukenut. Lisäksi se oli todella upean näköinen.

Eka

Suutari vapaaksi

Lopetimme onginnan vähän ennen puolta päivää ja päätimme jatkaa illalla samalla paikalla.
Illalla keli kuitenkin muuttui viileäksi, mikä näkyi heti suutarien aktiivisuudessa. Useamman tunnin onginnan tuloksena oli pyöreä nolla.
Sääennustukset näyttivät kuitenkin seuraavalle päivälle mukavan lämpöistä keliä, joten päätimme onkia vielä seuraavan aamun.
Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Seuraava aamu oli nimittäin lämmin ja suutarit olivat aktiivisia heti onkipaikalle saavuttuamme.Sain ensimmäisen suutarin heti parin minuutin onginnan jälkeen. Kokoa sillä ei kuitenkaan ollut kuin arviolta vajaan kilon. Noin puolen tunnin kuluttu kohoni lähti jälleen liikkumaan sivulle. Tartutus ja siiman päässä oli suutari. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin, mutta nyt oli kyseessä koiraskala. Ikinä ennen en ollut nähnyt koirassuutaria, joten tottakai piti ihastella sen valtavia vatsaeviä. Ne olivat kyllä melkoiset.

Vihdoin parin tunnin onginnan jälkeen tuli odottamani raskas tärppi. Hermoja raastavien vääntöjen jälkeen sain kalan lähemmäksi rantaa ja samalla näkyviin. En uskaltanut arvioida painoa, mutta Tuukka vakuutteli sen olevan selvästi suurempi kuin edellisen päivän kalani, Onneksi kaikki meni hyvin ja sain uitettua kalan haaviin. Vaaka vahvisti Tuukan vakuuttelut; kala oli tasan 300 g painavampi kuin päivää aikaisemmin saamani. Painoa oli siis 1910 grammaa. Yes. Aivan täydellistä.

Enkkasuutari

Tämän suutarin jälkeen alkoi päivä olla jo niin pitkällä, että kalojen aktiivisuus alkoi selvästi vähetä.
Vielä kerran kohoani kuitenkin vietiin. Tartututus ja vavan pääsä oli reissun raskaimman tuntuinen kala. Ilo loppui kuitenkin noin viiden sekunnin kuluttua kalan irtoamiseen. Se olisi luultavasti ollut se yli kakkosen kala. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä suutarireissunihan oli onnistunut täydellisesti. Raskaan kalan karkuutus antoi vain lisää motivaatiota tulevaisuuteen. Tätä on saatava ehdottomasti lisää.

Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R