Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA

 

 

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Turpajuttuja

Oho! Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtäny melkoisesti aikaa. Mitä tässä on oikein tullut tehtyä… töitä, kalastusta, töitä, pihatöitä…. Vähän liikaa kaikkea muuta kuin kalastusta.
Nooh, on tässä sentään jonkin verran ehtinyt kalassakin käymään. Viime viikolla vietin kolme päivää turpien perässä ja tällä viikolla vielä pari päivää lisää. Yöunet on välillä jääneet hieman vähiin, mutta silloin kun pääsee vavan kanssa jokirantaan pitää satsata täysillä. Pikkuisen kyllä harmittaa, että otin eilen ongen ylös jo klo 22, vaikka potentiaalista peliaikaa olisi ollut vielä pari tuntia jäljellä. Väsy vaan rupesi olemaan sitä luokkaa ja syöntikin sen verran huono, että päätin lähteä ajelemaan kotia kohti hieman etuajassa.

Turvat ovat siis tänä vuonna olleet todella hankalia. Ainakin silloin kun minä olen niitä ollut yrittämässä. Syynä on varmaankin todella vähissä oleva vesi. Matalalla vedellä kun kalat ovat yleensä hyvin arkoja.Toisaalta kun kalastus on vaikeaa, niin ne harvat onnistumisen hetket tuntuvat tavallistakin mukavammilta.

Turpa

Vapaaksi

Hankaluuksista huolimatta sen pakollisen kahden kilon rajan olen onneksi onnistunut rikkomaan, tosin hyvin niukasti. Tämän vuoden isoin turpa venytti puntarin lukemaan 2060g. Pituutta kalalla oli 56 cm. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut hyvinkin se puoli kiloa lisää.
Eilen sain toisen laiheliinin jolla oli pituutta mukavat 54 cm, mutta painoa vain vaivaiset 1860g.
Ison kutemattoman naarasturvan saaminen koukkuun näyttää olevan todella vaikeaa. Mutta eiköhän sekin arpa vielä joku päivä osu kohdalle, kun vaan jaksaa yritää.

Laiheliini

P.s. Kannattaa tsekata uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä näytti olevan juttua turvan onginnasta. Kuka lie kirjoittanut. Kannessakin oli joku valkohuuli…

Lehti

Pohjaongella

Ehdinpä tässä pari päivää sitten tehdä pikaisen pohjaongintareissun, tavoitteena oli lahnat ja mahdolliset seipit. Kelit oli tuolloin vielä kovin koleat; koko ajan sai olla pipo päässä ja hanskat käsessä, että tarkeni. Onneksi nyt tätä kirjoittaessa on jo selvästi lämpimämpää.

Kari ja lahna 3

No kylmiin keleihin on kuitenkaan mun turha vedota siinä, että en onnistunut saamaan ainuttakaan lahnaa. Kaverini Kari nimittäin sai omalta paikaltaan useita lahnoja ja päälle vielä muutaman komean säynävän. Matka Karin onkipaikalle ei ollut kuin 60 – 70 metriä. En tiedä oliko paikasta kiinni, todennäköisesti vika oli miehessä, sillä meikä onnistui tällä kerralla saamaan vain särkiä, pasureita ja ahvenia.
No, pitää keksiä uusia juonia ensi kerraksi.

Tässä vielä pari kuvaa Karin komeista lahnoista.

Kari ja lahna 2

Kari ja lahna 1

Perinteinen avovesikauden aloitus

Jo useampana keväänä olen aloittanut avovesikauden säynäviä onkimalla. Parikiloisten säynävien kanssa vääntäminen on tietenkin aina mukavaa, mutta erityisen hienoa se on näin kauden alussa kun talvi on jäänyt taakse.
Tänä vuonna pääsin säynäviä onkimaan ennätysaikaisin, nimittäin jo viime viikolla.

Viime keväänä sain hinattua säynäväenkkaani lukemiin 2,6 kg. Nyt oli tietenkin tavoitteena saada isompi, mielellään se kolmekiloinen. Tavoitteet pitää tietenkin olla korkealla jos niitä enkkoja meinaa parannella.

Säynävä

Aivan enkkalukemiin en kuitenkaan tällä kerralla päässyt, mutta oman TOP-listan kärkikolmikkoon tuli vähän muutosta. Onnistuin nimittäin saamaan yhden todella pulleassa kunnossa olevan säynävän, joka painoi 2,44 kg. Jos se vaan olisi ollut edes muutaman sentin pitempi niin..

Haaviin

Kaikenkaikkiaan oli taas oikein todella mukava ja onnistunut reissu. Kaloja tuli kivasti, keli oli hieno ja TOP-listakin kaunistui.

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Uusi haukienkka – PB gädda

Mun entinen haukienkka 11,15 kg oli syksyltä 2010. Sen jälkeen on tullut vietettyä melkoinen määrä tunteja hauenonginnan parissa. Onkia on uitettu veneestä, rannoilta ja jäältä, lammilla ja joilla sekä merellä ja järvillä.

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Viime viikolla yrittäminen sitten palkittiin, kun pohjaongella tarjottuun popattuun deadbaittiin nappasi kunnon kokoinen hauki. Luulin tosin aluksi, että kyseessä on joku n. seiskan kala, mutta haavissa totuus alkoi paljastumaan. Painoa kalalla oli 11,66 kg ja pituutta 116 cm. Puolen kilon parannus haukienkkaan sai hymyn huulille.

Oma haukienkka on nyt 11,66 kg

Tätä on odotettu ja yritetty

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

 

Mateen ongintaa vol. 2

Viime viikolla oli made niin hyvällä syönnillä, että pakkohan sitä oli lähteä oikeen varta vasten yrittämään. Teemukaan ei ollut saanut vielä madeonkiannostaan täyteen, joten päätettiin suunnata yhdessä madeapajille.
Treffit oli rannassa klo 10. Kurvailin perille jo varttia vaille ja ajattelin olevani hyvinkin ajoissa. Mutta ei; Teemuhan siellä oli jo odottelemassa. Intoa tuntui miehessä ainakin riittävän!

Moni varmaan arvasi jo heti alussa kuinka tällaisilla reissuilla käy, siis kun lähdetään uudestaan samalla paikalle, josta viime reissulla on tullut hyvin. Eipä sitä kalaa sitten yleensä enää tulekaan samaan malliin. Eikä tullut nyttenkään.

Koukku lähtee paremmim irti kun oikeen irvistää.

Äkkiä takaisin kutuun valmistautumaan

Homma toki alkoi melko lupaavasti, kun sain jo aikaisessa vaiheessa ensimmäisen mateen. Valitettavasti se oli kuitenkin reissun ainut ylös tullut made. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se ei pysynyt kiinni.
En sitten tiedä missä oli vika. Välineet oli tällä kertaa ainakin kunnossa. Ehkä mateet olivat vaan siirtyneet jonnekin muualla. Alueen kaikki sammakot oli kai jo syöty.

Mukava reissu kuitenkin, varsinkin kun oli taas vaihteeksi juttuseuraa.