Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Artikkeli kalojen syöntihuipuista

Uusin Kalastus -lehti ilmestyi äskettäin. Kannatta hankkia se jostain, sillä kysessä on laadukas julkaisu. Tällä kertaa mukana oli myös yksi mun artikkeli, aiheena oli Kalojen syöntihuiput ja niiden huomioiminen.

Galleriaan pari uutta kuvaa

Laitoinpa galleriaan taas vaihteeksi pari kuvaa viimeaikaisilta reissuilta.

no images were found

Iltaongella

Särkien ongintahan on helppoa hommaa. Varsinkin pieniä särkiä saa koska vain narrattua. Näinhän se on, ei se pikkusärkien onkiminen yleensä kovin vaikeaa ole.
MUTTA, tilanne muuttuu jos olet menossa täkyongelle ja olet jättänyt täkyjen hankkimisen viime hetkeen.
Tarkoitus on ehkä käydä pikaisesti menomatkalla onkimassa täyt, tai mikä vielä pahempaa, onkia ne vasta perillä.
Tällöin on todennäköisesti tiedossa vaikeuksia, sillä täkyjen saanti on suuressa vaarassa muuttua hyvin vaikeaksi. Täyt kannattaa siis aina hankkia ajoissa.

Jep, täkyjen onkimisessa oli siis tänään hankaluuksia. Yli tunnin kestäneen tuskaisen yrittämisen jälkeen oli koossa kuitenkin viisi särkeä. Ne sai luvan riittää.

Kuha kiinni

Onneksi en kuitenkaan onkinut täkyjä ihan turhaan, sillä illan aikana oli kivasti tapahtumia. Täyt tosin meinasi loppua kesken, mutta puolikas särkikin kelpasi oikein hyvin.
Veisateen takia piti lähteä kesken kaiken pois, tosin oli ne täytkin siinä vaiheessa jo melkein loppu.

Gösta

Selkäevää

Kuhaa onkimassa

Nyt oon parina iltana käynyt tuossa joella kuhaa onkimassa. Sitä ei olekaan tullut paljo aiemmin harrastettua, joten on ollut mukavaa kokeilla uusia juttuja. Lisäksi on kiva saada välillä vähän kalaa pöytään, noilla pasureilla ja vastaavilla kun ei oikeen ole menekkiä meidän ruokapöydässä…vaikka enpä niitä ole ikinä ajatellut ruoaksi laittaakaan.
Kuhaahan kyllä saa jigillä ja vetouitelemalla ihan yllin kyllin, mutta jotenkin tuo onkiminen vaan on hauskempaa, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Tietty se vaatii aina sen syöttien hankkimisen mistä on kyllä oma vaivansa. Toisaalta täkyongella saaliskalojen koko on sitten yleensä vähän parempi, ainakin jos laittaa hiukka isompaa syöttiä koukkuun.
Vaikka en mä silti mitään jättikuhia vielä ole koukuttanut, mutta muutamat ruokakalat oon onnistunu saamaan.

Fluorocarbon on kestänyt hyvin kuhan hampaissa. Toivottavasti kestää jatkossakin.

Kuha mallia Lapuanjoki

Auringonlasku on ollu hyvää kuha-aikaa

Ongella

Aikainen herätys, aamutoimet, kuppi kahvia ja autoon. Kaikkihan sen tietää, että onkimiehen pitää olla aikaisin liikkeellä.
Perillä Markus oli jo odottelemassa. Yleensä oon reissuilla yksin. Tänään oli kuitenkin poikkeus kun oli seuraa, kiva välillä vähä jutella kalastuksen lomassa.
Perillä rannassa mäskit veteen ja onkikamat kasaan. Ja ei muuta kun kovaa ongintaa.
Melkeen koko päivä tuli taas vietettyä jokirannassa, kotiin piti kuitenkin lähteä sen verran ajoissa, että ehti nähdä jalkapallon EM-finaalin.
Niin ja kyllähän sitä kalaakin tuli. Pääasiassa pientä, mutta pari vähän parempaakin. Ei kuitenkaan niin suuria kuin mitä oli haussa.

Iso pasuri olis ollu kova sana, mutta tämän suurempaa ei tällä kertaa löytynyt. Painoa oli 480 grammaaa.

Reissun ainut säynävä oli mukavan pulleassa kesäkunnossa. Painoa oli 2050 grammaa.

Turpaenkka meni uusiksi

Turvan onginnasta on viime aikoina tullut kyllä mun ihan lempi kalastusmuoto. Tärpit ovat rajuja ja kalat pistävät kovaa hanttiin. Muutenkin turvan onginta on mielenkiintoista ja mukavaa touhua.
Tiistai-iltana suuntasin taas kohti turpa-apajia. Ja kuten aina, niin tavoitteena oli saada joku oikein kunnon kala.
Alku ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä, nimittäin parin tunnin onkimisen jälkeen en ollut saanut yhtään turpaa, en edes tärppiä. Piti oikein istua alas ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Päätin tehdä pienen paikan vaihdon, jos se vaikka auttaisi.
Uudessa paikassa ensin runsaasti irtosyöttejä veteen, hetken istuskelu kahvin merkeissä ja sitten onki veteen. Hyvin pian kävi selväksi, että paikan vaihtaminen oli ollut oikea ratkaisu; kalaa nimittäin alkoi tulla ja vieläpä oikein hyvän kokoista.

Illan pimetessä alkoi nousta nättejä valkohuulia

Kala oli hyvän kokoista ja niiden kanssa sai taistella välillä ihan tosissaan.
Reissun suurin kala ei heti aluksi tuntunut miltään erikoisen suurelta, se ei ehkä heti edes tajunnut olevansa koukussa. Mutta sitten alkoi sellainen rymistely, että ei paremmasta (tai pahemmasta) väliä. Pitkän taistelun jälkeen sain lopulta uitettuaa kalan haaviin. Siinä vaiheessa pääsi melkoinen helpotuksen huokaus; näin nimittäin heti, että nyt meni oma turpaenkka uusiksi. Ja niinhän se meni, puntari näytti nimittäin lukemiksi 2510 g. Teki mieli pomppia onnesta, jokunen riemunkiljahdus taisi tulla päästettyäkin. Varmistuspunnituksen jälkeen vielä pari kuvaa ja sitten turpa takaisin uimaan.
Pitkästä aikaa oli taas oikein todella hyvä kalareissu. Tällä jaksaa taas pitkään.

Uus turpaenkka oli tosiasia

Hei hei ja nähdään taas kun olet kolmekiloinen

Turpakeikka

Nyt on sitten tämän vuoden ensimmäinen turvan ongintareissu takana.
Ensimmäisenä päivänä seitsemän tuntia putkeen ongintaa, pääasiassa pohjaongella. Turpia tuli kymmenkunta ja suurin pikkusen alle kilon.

I'm watching you

Vähän kahden jälkeen yöllä kömmin autoon nukkumaan. Heräsin sitten parin tunnin päästä ankaraan paleluun; auton lämpömittari näytti +5 astetta. Ei muuta kuin villapaitaa ja toisia housuja päälle. Vartin kävelylenkin jälkeen oli taas lämmin. Sitten olikin aika jatkaa kalastusta, kellokin jo melkein viisi.
Pohjaongella taas aloittelin ja sillä tulikin muutama turpa. Päätin kuitenkin vaihtaa vapaa; kohon katselu on niin paljon mukavampaa. No, päivän aikan koho upposi ihan kiitettävän usein, harmi vaan, että turvat olivat keskimäärin aika pieniä. Päivän suurin oli kuitenkin ihan kivan kokoinen, painoa oli 1450 ja muutenkin oli hyvässä kunnossa oleva kala.

Reissun paras kala, painoa 1450 g ja mukavan pyöreä kunto

Välillä piti vähä fiilistellä

Kevätkiireitä

Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.

Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.

Kohouistelu on tuottanut tulosta