Tuli taas käytyä ongella

Eilen illalla oli taas aika suunnata ongelle. Näillä helteillä on paras ajoittaa kalastukset iltaan tai myöhäiseen aamuun. Keskipäivät on tällaisilla keleillä mukavampi viettää uiden tai vaikka sukellellen.
Mutta illan tullen oli suunnattava kalaan. Mielessä olivat etupäässä suuret säynävät, pasurit ja särjet. Syöttivalikoima oli sitä perinteistä: matoja, kärpäsentoukkia ja maissia. Onneksi tuli varattua runsaasti syöttejä mukaan, sillä niitä kului melkoisesti. Onkipaikalla oli nimittäin valtavasti pasureita, särkiä ja erityisesti salakoita. Tunnin onginnan jälkeen olikin pakko laskea kaikki painot alas, jotta pääsi välivedessä uivien salakoiden läpi. Salakoitten määrä tuntui vain lisääntyvän koko ajan.

Säynävä, Ide 1,9 kg

Painojen laskeminen auttoikin kivasti ja pystyi paremmin keskittymään isompien kalojen onkimiseen. Vaikka mitään kovien isoja ei kyllä tullut. Illan paras kala oli kuitenkin ihan kiva säynävä, jolla oli painoa 1,9 kg. Kala pisti hyvin hanttiin ja väsytyksen aikana uskoin sekä myös toivoin piteleväni jopa paljon suurempaa kalaa. Mutta ei huono. Ton kokoset säynävät ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväisiä, ainakaan minulle.
Illan toiseksi paras kala oli 420 g painanut pasuri. On se ihme, miten pasuri taistelee tuplasti kovemmin kuin samankokoinen lahna. Lajit on kuitenkin muodoltaan hyvin samanlaisia.

Pasuri , Silver bream 420 g

Pasuri, Silver bream 420 g

Project ruda tauolle

Ruutanaprojekti jatkui eilen. Ensin alkuillasta oli vuorossa kalojen houkuttelua. Ruokalista oli tuttu jo edellsiltä päiviltä; mäskiä, maissia ja pellettejä.
Illemmalla kymmenen aikaan suuntasin sitten rantaan onkivavan kanssa. Syöttiarsenaaliin kuului kärpäsentoukkia, maissia ja tunkiolieroja. Näistä viimeks imainittu osoittautui selvästi parhaimmaksi.
Kalaa tuli hyvin koko onginnan ajan, valitettavasti vain saalislaji ei ollut se mitä toivoin. Ei siis yhtään ruutanaa, ei edes näköhavaintoja. Lahnaa tuli senkin edestä ja muutama särki. Istuin rannasssa lähes yhteen asti ja sen kyllä huomas sitten seuraavana aamuna.
Ruutanaprojekti meneekin nyt hetkeksi tauolle, ainakin tämän paikan osalta. Jatketaan sitten vähän myöhemmin uudestaan.

Bream

Pikkulahnoja tuli riittämiin

Project Ruutana jatkuu

Nyt on ruutanoita lihotettu neljä päivää. Eka päivänä lensi veteen vaan pellettejä, mutta sen jälkeen oon paasannu tontille mäskiä, maissia ja noita kyseisiä pellettejä. Päiväannos on ollu kilo ruutanamäskiä, purkki maissia ja muutama desi pellettejä. Luulis ruutanoita kiinnostavan.

Eilen oli jo illalla pakko vähän koittaa onkiakin. Kalaa oli paikalla melkoisesti, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa, saati ruutanatärppiä ei ollu. Saaliina oli lahnaa ja särkiä. Kauempaa ruovikosta kuului kyllä hyvin ruutanamaista maiskutusta, joten eiköhän ne kohta tule sinne mäskillekin. Ruokapöytä ainakin on hyvin katettu.

Herkkua ruutanalle

Project Ruutana, episode I

Viimeiset kolme viikko on pitänyt niin kiirettä, että ei ole juuri kalaan ehtinyt. Pari pikaista käyntiä on silti tullut tehtyä, mutta kovin laihoin tuloksin.
Nyt on onneksi pahimmat kiireet tällä erää ohi ja ehtii taas keskittymään kalastukseen.

Eilen alkoi valmistelut ruutanan ongintaa varten, kun raivasin erään lammen rantapajukkoon onkijan mentävän aukon. Projekti jatkui tänään, kun kävin nostelemassa rantavedestä muutamia kasvimättäitä kuivalle maalle.
Samalla alkoi myös kalojen houkuttelu ja veteen lensi reilu satsi herkullisia pellettejä. Etkäteishoukuttelua on tarkoitus jatkaa tulevina päivinä määräämättömän pitkän ajan ja vähintään niin kauan, että lammen ruutanat muuttuvat yhteistyöhaluisiksi.

Tässäpä ruutanoille hieman herkkua

Tervetuloa syömään

Onginnan legendat

Issuu.com sivustolta löytyi kaksi todellista helmeä, nimittäin Brittiläisen Angling Timesin julkaisemat Legends Series lehdet. Julkaisut löytyvät käyttäjän nimeltä GoFishing sivulta.
Ensimmäisenä onkilegendana on esittelyssä Chris Yates ja toisessa lehdessä esitellään Ivan Marks. Kummatkin todellisia legendoja.

Chris Yatesin nimen ovat varmaan useimmat onginnan harrastajta kuulleet joskus, ainakin pitäisi. Tuo Scherlock Holmesin näköinen mies, entinen Britannian karppiennätyksen haltija, joka jallittaa kaloja vanhoilla Centrepin keloilla ja antiikkisilla splitcane -vavoilla. Lisäksi hän valokuvaa ja kirjoittaa kaunokirjallisia tuotoksia muiden onkijoiden iloksi.

Entä Ivan Marks? Mies joka hallitsi Britannian kilpaongintaa 1970-luvulta pitkälle 1980-luvulle ja vieläpä täysin ylivoimaisin ottein. Marksia pidetään vieläkin Brittien kaikkien aikojen parhaimpana kilpaonkijana.

[issuu layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml showflipbtn=true documentid=110301121452-f40c891daf2d48cba5481f835f0002a8 docname=chris_yates username=GoFishing loadinginfotext=Legends%20Series%3A%20Chris%20Yates showhtmllink=true tag=angling width=300 height=212 unit=px]

[issuu layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml showflipbtn=true documentid=110301103552-39099a8974194edcb5042ba0463f509e docname=ivan_marks username=GoFishing loadinginfotext=Legends%20Series%3A%20Ivan%20Marks showhtmllink=true tag=angling width=300 height=212 unit=px]

Säynäviä onkimassa

Säynävien onginta on jo monena vuonna ollut se pakollinen juttu, jolla onkikausi aukeaa. Ja niin oli myös tänä vuonna. Tiistaiaamuna suuntasin auton nokan kohti tuttuja säynäväpaikkoja, edessä oli kaksi päivää ongintaa! Josko nyt saisi sen kolmen kilon rajan rikki, jota tässä on jo monta vuotta jahdattu.

Perille äkkiä onkivehkeet autosta ja suunta kohti rantaa. Matkalla tuli joukko pilkkimiehiä vastaan, jäälle ei kuulemma enää kannattanut mennä ja enpä minä ollut menossakaan.

Perillä rannassa onki nopeasti kasaan, syötti koukkuun ja pyytö veteen. Eikä kulunut kauaa, kun koho jo painui upoksiin; kevään ensimmäinen säynävä oli kiinni. Kala haaviin, nopea kuvaus (Kiitti Danne) ja säynävä takaisin kasvamaan.

Kevään eka säynävä

Vähän ajan päästä kaverini Marko saapui paikalle. Samoihin aikoihin alkoi myös kala syömään todella kivasti. Hyvää syöntiä jatkui myöhälle iltaan asti. Marko sai illan mittaan kaksi yli kahden kilon kalaa, mutta mulla jäi tuo raja vielä ylittämättä.
Säynävä haavissa

Seuraava aamu valkeni edellistä huomattavasti synkempänä; pilvistä, kovaa tuulta ja vesisadetta. Onkikuume oli kuitenkin sen verran kova, että kalaan oli päästävä. Aloitin ensin toisesta paikasta tuulensuojaiselta rannalta, mutta ei tärppiäkään. Ei muuta kuin eiliseen paikkaan.
Ja paikan vaihto todellakin kannatti; kalaa alkoi tulla saman tien. Aivan kuin kalojen keskikokokin olisi ollut hieman edellistä päivää parempi.
Pian tuli ensimmäinen kala, joka näytti yli kaksikiloiselta. Mittaus näytti pituudeksi 52,5 cm, lupaavaa. Vakaa esiin ja kala punnitukseen: 2050 g. Menihän se kaksi kiloa rikki.
Kolmen kilon rajaa täytyy vieläkin jahdata, mutta onpahan hyvä syy käydä kalassa!

Kaksi kiloa säynävää