Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.
Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.
Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…
Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.
