Pohjan tuntumassa vajaan kolmen metrin syvyydellä näkyy ahvenia. Kalat erottuvat hyvin, sillä vesi on kirkasta.
Hengitän kolme kertaa syvään tuulettaakseni keuhkoja. Sen jälkeen vedän keuhkot täyteen ilmaa ja sukellan kohti pohjaa.
Pohjalla huomaan, että vyöllä ei ole tarpeeksi painoa. Joudun päästämään hieman ilmaa keuhkoista, jotta en lähde nousemaan.
Ahvenia ei näy enää missään. Jään kuitenkin kamera valmiina pohjaan odottamaan. Noin puolen minuutin kuluttua näenkin jo kaksi ahventa jotka uivat rauhattomasti ympäriinsä.
Ensimmäiset palleanykäykset tulevat. Ne ilmoittavat, että pian olisi syytä taas hengittää. Ei kuitenkaan ihan vielä.
Onneksi ahvenet ovat uteliaita ja tulevat hieman lähemmäksi. Saan niistä muutaman kuvan. Sitten onkin jo pakko nousta takaisin pinnalle.
Mun pitää saada kans tollanen kamera…