Ilmat vaan jatkuu kesäisen lämpiminä vaikka mennään jo syyskuuta. Vajaan parin kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin jo keskellä loppusyksyn kuuminta haukisesonkia. Nyt on siis hyvä aika valmistautua ja hankkia täkykaloja pakastimeen tulevia koitoksia varten. Vesien viilennyttyä ei täkyjen hankinta olekaan enää niin helppoa.
Suuntasin siis eilen onkivehkeiden kanssa särkiongelle. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua hienossa kelissä jokirannassa vapa kädessä. Kalakin oli onneksi syönnillään, tai ainakin ne rupes syömään kun ensin vähän heitteli ilmaista ruokaa pohjalle. Mäski parantaa kummasti kalaonnea.
Särkiä tuli, eikä täkypula pääse ihan heti iskemään, lisää pitää toki vielä hankkia. Reissun erikoisuus oli vähän ennen lähtöä noussut särkilahna. Noita tuntuu tällä seudulla olevan jonkin verran, sillä tämä oli nyt muistaakseni jo mun neljäs särkilahna muutaman vuoden sisään.
Kotona tuli sitten illalla vähän selailtua sata vuotta vanhaa A.J. Melan Suomen luurankoiset kirjaa, siinä kun on jonkin verran juttua särkilahnasta ja muista hybrideistä. Kirjassa oli särkilahnalle oikein tieteellinen nimikin: Abramidopsis Leuckartii.
On muuten mielenkiintoinen opus tuo Suomen Luurankoiset. Tämä kyseinen kirja on vuodelta 1909 ja se on K.E. Kivirikon toimittama toinen kokonaan uudistettu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1882 A.J. Melan toimesta. K.E.Kivirikko teki vielä alkuteoksen pohjalta Suomen selkärankaiset nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 1940.
Mukava onki reissu taas takana. Joo nuo hybridit on kyllä aika yleisiä, ainakin täs etelä-pohjanmaan alueella.
Tuos kuva mun yhdestä hybridistä joka tuli kyrönjoelta. Kalalla oli painoa 1.3kg.
http://1.bp.blogspot.com/-eYQltgb7BVw/ULdzIcfsSCI/AAAAAAAAAGM/5-uaj_2eXLM/s1600/SAM_0339.JPG
Joo mä muistan ton. Kunnon kokonen ja elämää nähnyt kala.
Hyvä sanavalinta toi ”sekasikiö”! 😉