Oho! Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtäny melkoisesti aikaa. Mitä tässä on oikein tullut tehtyä… töitä, kalastusta, töitä, pihatöitä…. Vähän liikaa kaikkea muuta kuin kalastusta.
Nooh, on tässä sentään jonkin verran ehtinyt kalassakin käymään. Viime viikolla vietin kolme päivää turpien perässä ja tällä viikolla vielä pari päivää lisää. Yöunet on välillä jääneet hieman vähiin, mutta silloin kun pääsee vavan kanssa jokirantaan pitää satsata täysillä. Pikkuisen kyllä harmittaa, että otin eilen ongen ylös jo klo 22, vaikka potentiaalista peliaikaa olisi ollut vielä pari tuntia jäljellä. Väsy vaan rupesi olemaan sitä luokkaa ja syöntikin sen verran huono, että päätin lähteä ajelemaan kotia kohti hieman etuajassa.
Turvat ovat siis tänä vuonna olleet todella hankalia. Ainakin silloin kun minä olen niitä ollut yrittämässä. Syynä on varmaankin todella vähissä oleva vesi. Matalalla vedellä kun kalat ovat yleensä hyvin arkoja.Toisaalta kun kalastus on vaikeaa, niin ne harvat onnistumisen hetket tuntuvat tavallistakin mukavammilta.
Hankaluuksista huolimatta sen pakollisen kahden kilon rajan olen onneksi onnistunut rikkomaan, tosin hyvin niukasti. Tämän vuoden isoin turpa venytti puntarin lukemaan 2060g. Pituutta kalalla oli 56 cm. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut hyvinkin se puoli kiloa lisää.
Eilen sain toisen laiheliinin jolla oli pituutta mukavat 54 cm, mutta painoa vain vaivaiset 1860g.
Ison kutemattoman naarasturvan saaminen koukkuun näyttää olevan todella vaikeaa. Mutta eiköhän sekin arpa vielä joku päivä osu kohdalle, kun vaan jaksaa yritää.
P.s. Kannattaa tsekata uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä näytti olevan juttua turvan onginnasta. Kuka lie kirjoittanut. Kannessakin oli joku valkohuuli…
