Viime viikolla pääsin vihdoin aloittamaan avovesikauden. Onneksi sattui sopivasti yksi vähän lämpimämpi päivä kylmien kevätkelien keskelle. Vielä kun merivesikin oli nousussa, niin olosuhteet näyttivät melko otollisilta.
Säätiedotuksessa oli luvattu aamulle kylmiä lukemia, joten en pitänyt mitään kiirettä kalaan lähtemisessä. Olin rannassa vasta puolenpäivän aikaan ja silloinkin oli vielä aika viileää.
Säynävät tuntuivat olevan vielä kylmästä kohmeessa, eikä tärppejä meinannut kovasta yrityksestä huolimatta kuulua. Vihdoin parin-kolmen tunnin kuluttua alkoi näkyä elonmerkkejä ja sain ensimmäiset kalat.
Syönti oli kuitenkin aika laimeaa, mutta onneksi silloin tällöin tuli joku yksittäinen kala ja homma pysyi mielenkiintoisena. Lopulta kuitenkin säynävien tulo loppui kokonaan ja tilalle tulivat särjet.
Olin jo lopettanut onginnan ja olin pakkaamassa kamoja, kun metsän takaa saapui yhtäkkiä kurkiaura. Kurjet lensivät melko matalalla veden yli ja saivat tietämättäni aivan lähistöllä oleilleen suuren säynäväparven pelästymään ja samalla paljastamaan olinpaikkansa. Sattuipas sopivasti.
Kasasin pikapikaa vavan pitkäksi, laitoin syötin koukkuun ja heitin säynävien suuntaan. Koho upposi melkein välittömästi ja haavissa kävi kääntymässä kivan kokoinen säynävä. Hyvää syöntiä kesti puolisen tuntia ja ehdin sen aikana saada muutamia oikein hienoja kaloja, joista suurin painoi 2,210 kg.
Tällaisen käänteen jälkeen oli oikein mukava suunnata takaisin autolle ja kotia kohti..