Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Posted in Chub, Trotting, Turpa and tagged as , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 × 5 =