Puolitoista viikkoa sitten pääsin vihdoin taas suutariongelle.
Etukäteistunnelmat olivat odottavatt ja mahdollisuudet isoihin suutareihin tuntuivat hyviltä. Janne lähti mukaan kaveriksi, joten seurakin oli ensiluokkaista. Edessä oli kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua lempilajini parissa, tai ainakin yhden niistä.
Ensimmäinen ilta, yö ja aamu sujuivat hieman odotettua hiljaisemmissa merkeissä; Kun Janne päivällä lähti kotiin, olimme saaneet vain kolme suutaria, joista Janne sai kaksi. Kalat olivati toki aivan upeita, mutta syönti ei kuitenkaan ollut erityisen kovaa.
Jannen lähdettyä mäskäsin reippaasti, söin, mäskäsin lisää ja otin parin tunnin päiväunet. Eiköhän ne suutarit pian osaa paikalle.
Lopulta aloin taas onkimaan noin kuuden aikaan illalla. Siitä alkoikin sitten heti todelliset suutarikarkelot. Entinen ennätykseni paukkuin rikki useaan otteeseen ja lopulta uusi oma suutarienkkani oli 2,640 kg. Toiseksi suurinkin oli 2,61 kg, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Tosin varmistuin uudesta enkasta vasta, kun tsekkasin asian täältä blogista 🙂
Erikoinen sattuma on myös, että sain muutama viikko takaperin lahnan, joka painoi tismalleen nuo samat 2,640 kg lukemat.