Viime viikolla tuli käytyä taas pitkästä aikaa turpaa onkimassa. Odotuksia ei ennätyksen suhteen ollut, sillä tähän aikaan vuodesta turvat ovat yleensä melko hoikassa kunnossa kudun jäljiltä.
Lähdin vaan onkimaan, koska se on niin hauskaa.
Aluksi meinasi olla hiukka hankalaa. Vesi oli joessa alhaalla ja kalat siitä johtuen kovin varovaisia.
Aloitin kelluvalla leivällä. Siis kelonki ja siiman päässä koukku. Ei painoa tai kohoa, vaan pelkkä leivänpala koukussa. Tämä on siitä mukavaa, että tärpit pääsee aina näkemään; kun leivänpala häviää pinnalta, odotetaan sekunti ja sitten tartutus. Ainakin noin periaatteessa. Kalat olivat kuitenkin tosi varovaisia ja huteja tuli paljon. Muutaman kalan toki onnistuin saamaan, mutta kovin pieniä.
Vaihdoin koho-ongintaan, mutta kalan tulo ei juuri parantunut. Vasta kun aurinko painui riittävän alas, alkoi tärppejä tulla hieman enemmän. Lopulta noin yhdentoista aikaan sain pari hyvän kokoista kalaa ja parhaimpana 58 cm mittaisen ja 2420 g painaneen turvan. Pituuden puolesta mun enkka, mutta painoa olisi tuohon varteen mahtunut paljon enemmänkin. Top 10-listalle silti.