Netistä ja lehdistä näkee kuinka ismeten harrastajilla on käytössään mitä erilaisempia vapatukia. Alkuaikoina yleisimpiä olivat sähköputksesta kootut viritelmät, niitä on monilla vieläkin. Tällä hetkellä erilaiset jousikäyttöiset liimauspuristimet tuntuvat olevan suosittuja.
Itse olen käyttänyt alusta asti kolmijalkoja, ne näyttävät olevan monen muunkin harrastajan käytössä.
Kolmijalat ovat kuitenkin herkkiä rikkoontumaan, varsinkin niiden teleskooppiset jalat ovat heikko kohta. Ainahan voi tietenkin hankkia uusia rikkoontuneiden tilalle, nehän ovat aika halpojakin. Ja niin minä teinkin aluksi. Mutta kun nekään eivät kestäneet sen paremmin oli aika keksiä jotain uutta.
Kiersin rikkoontuneista kolmijaloista irti niiden V-osat, siis se osa jota vasten vapa lepää. Otin yhden V-osan mukaan ja marssin rautakauppaan. Rautakaupasta löytyi V-osan kierteeseen sopivia kiilapultteja sekä pari metriä kupariputkea, jonka sisämitta sopi kiilapultin kanssa.
Vapatukien kasaaminen oli yksinkertaista. Sahasin putken sopiviksi pätkiksi, joka tässä tapauksessa oli n. 34 senttiä. Sen jälkeen löin kiilapultin putken päähän ja kiristin kiilapultin mutterin. Tämän jälkeen annoin vasaraa putken toiselle päälle, jotta sain sen sopivan muotoiseksi, eli kartioksi. Lopuksi kiersin vielä V-osan kiilapultin kierteeseen. Näin oli ensimmäisen vapatuki valmis. Sitten samat vaiheet mutaman kerran uudelleen ja pian oli kaikkien rikkoontuneiden kolmijalkojen V-osat saatu uusiokäyttöön.
Tällainen vapatuki tai penkkakeppi ei kuitenkaan pysy itsestään jäällä pystyssä, vaan sille on porattava reikä. Reiäntekoa varten päätin hankkia vanhan kunnon vintiläporan. Toinen vaihtoehto olisi ollut akkuporakone, mutta sen kanssa olisi aina pitänyt huolehtia akun varauksesta.
Sopiva vintiläpora löytyi kirpputorilta hintaan 5€.
Tänä talvena onkin sitten ollut käytössä uudet vapatuet, eikä ole tarvinnut murehti rikkoontuvia kolmijalkoja. Ehjiä kolmijalkoja on jäljellä vielä muutama ja ne saa olla käytössä niin kauan kunnes hajoavat.