Säynävien onginta on jo monena vuonna ollut se pakollinen juttu, jolla onkikausi aukeaa. Ja niin oli myös tänä vuonna. Tiistaiaamuna suuntasin auton nokan kohti tuttuja säynäväpaikkoja, edessä oli kaksi päivää ongintaa! Josko nyt saisi sen kolmen kilon rajan rikki, jota tässä on jo monta vuotta jahdattu.
Perille äkkiä onkivehkeet autosta ja suunta kohti rantaa. Matkalla tuli joukko pilkkimiehiä vastaan, jäälle ei kuulemma enää kannattanut mennä ja enpä minä ollut menossakaan.
Perillä rannassa onki nopeasti kasaan, syötti koukkuun ja pyytö veteen. Eikä kulunut kauaa, kun koho jo painui upoksiin; kevään ensimmäinen säynävä oli kiinni. Kala haaviin, nopea kuvaus (Kiitti Danne) ja säynävä takaisin kasvamaan.
Vähän ajan päästä kaverini Marko saapui paikalle. Samoihin aikoihin alkoi myös kala syömään todella kivasti. Hyvää syöntiä jatkui myöhälle iltaan asti. Marko sai illan mittaan kaksi yli kahden kilon kalaa, mutta mulla jäi tuo raja vielä ylittämättä.
Seuraava aamu valkeni edellistä huomattavasti synkempänä; pilvistä, kovaa tuulta ja vesisadetta. Onkikuume oli kuitenkin sen verran kova, että kalaan oli päästävä. Aloitin ensin toisesta paikasta tuulensuojaiselta rannalta, mutta ei tärppiäkään. Ei muuta kuin eiliseen paikkaan.
Ja paikan vaihto todellakin kannatti; kalaa alkoi tulla saman tien. Aivan kuin kalojen keskikokokin olisi ollut hieman edellistä päivää parempi.
Pian tuli ensimmäinen kala, joka näytti yli kaksikiloiselta. Mittaus näytti pituudeksi 52,5 cm, lupaavaa. Vakaa esiin ja kala punnitukseen: 2050 g. Menihän se kaksi kiloa rikki.
Kolmen kilon rajaa täytyy vieläkin jahdata, mutta onpahan hyvä syy käydä kalassa!
