Mick Brown – Professional pike angler

Mick Brown - vimpan päälle kova hauenonkija

Millaista on olla ammatiltaan hauenonkija?
Siitä voi lukea Mick Brownin uudesta kirjasta Mick Brown – Professional pike angler.
Tilasin kirjan jokin aika sitten herran nettisivujen kautta. Se onkin ollut viimeaikojen vakkari iltalukemista.
Kannattaa hankkia, mikäli hauenkalastus vähänkään kiinnostaa.
Tilata voi tuolta: http://www.mickbrownangling.com/Shop2011.html

Hauenongintaa

Tänään oli pitkästä aikaa oikein todella hyvää kalastusta. Kevyesti vuoden paras haukireissu tähän mennessä. Jo ennen kalaan lähtöä oli vähä sellainen tutina, että nyt voisi tullakin jotain. Ilma oli syksyisen viileä ja pitkään todella korkealla ollut vesi oli laskenut lähelle normaalia tasoa.

Aamulla koukkasni ensin ämpärillisen täkykaloja kyytiin ja siiten suunta kohti kalapaikkoja.
Ensimmäinen puolitoista tuntia meni aivan hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Baitrunner-jarru rupesi yhtäkkiä naksumaan kun kelalta alkoi mennä siimaa ulos. Joku oli napannut pohjaongessa syöttinä olleen särjen. Vapa käteen ja tartutus. Raskaalta tuntui. Väsyttelyn jälkeen matolla makasi hauki, joka oli meikän tän vuoden suurin. Punnitus näytti painoksi 8,15 kg. Kala säkkiin odottamaan valokuvausta. Sitten vaan uutta täkyä koukkuun.
Eikä siinä mennyt kovin kauaa kun taas tapahtui. Tällä kertaa vietiin kohon alla tarjottua särkeä. Tämä kala oli kuitenkin vähän pienempää kaliiperia, noin parikiloinen.
Syönti kuitenkin tuntui vain yltyvän. Noin puolentoista tunnin kuluttua olin saanut yhteensä viisi haukea, joista kolme oli säkissä odottamassa kuvausta.
Säkissä alkoi olla ahdasta. Soitto kaverille, joka onneksi suostui kesken kiireiden lähtemään rantaan kaloja kuvaamaan.

Kalojen kuvaamisen jälkeen jatkoin vielä ongintaa muutaman tunnin. Syönti ei kuitenkaan iltapäivästä ollut enää niin hyvää. Sain kuitenkin vielä yhden hyvän kokoisen hauen, jota en kuitenkaan ruvennut punnitsemaan, vaan irrotin koukut kalan ollessa koko ajan vedessä. Parempi niin, kun kala ei kuitenkaan ollut mitään enkkakokoa.

Alla päivän tapahtumia pääpirteittäisenä kuvakertomuksena.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Termari on aivan ehdoton kalareissuilla.

Soutu kalapaikalle

Kalaa alkoi tulla. Pienempää...

...ja vähän isompaa

Välillä piti käydä rannassa. Isoimmalla oli painoa 8,15 kg ja pituutta 104 cm

Tuli heiteltyä vähän perhoakin.

Reissun viimeinen hauki menossa takaisin uimaan

Noin klo viisi oli tavarat pakattu kotiin lähtöä varten

Iltareissu

Iltapäivällä oli aika suunnata auton nokka kohti haukiapajia. Mukaan hyvät eväät ja lämmintä vaatetta. Tarkoitus oli kalastaa pimeän tuloon asti ja ehkä vähän pitempäänkin.

Perillä heti onget pikapikaa pyyntiin. Syötteinä oli perusvarmoja särkiä, ne tuntuu kelpaavan melkein aina ja kaikkialla.
Ja kyllä ne kelpas tälläkin kertaa. Puolentoista tunnin jälkeen oli nimittäin koukunirroituksessa käväissyt kolme haukea. Kaikki melkein samankokoisia,noin parin kilon luokkaa.

Kolme tällaista oli illan saalis

Illan edetessä alkoi etelätuuli puhaltamaan oikein kunnolla ja tuli tunne, että enempiä kaloja ei tule. Ilmanpainekin oli varmasti kovasssa laskussa.
Kalastin kuitenkin vielä muutaman tunnin kuten olin suunnitellutkin. Lopulta sitten otsalampun valossa kamat kasaan ja suunta kohti kotia.

Illan pimetessä piti laittaa kohoon valot päälle

Haukiviikko

Tällä viikolla on tosiaan Specimen Finland ry:n Haukiviikko. Ja tottakai pitää myös osallistua viikolle, kun kerta olen seuran jäsenkin.
Haukiviikko alkoi mun osalta keskiviikkona, kun otin vapaapäivän ja menin kalaan. Tuolloin ei päivän tulos ollut kovin erikoinen; yksi kala ylös ja yksi karkuutus. Ylös tullut oli pieni, about kilon luokkaa. Irti päässyt sen sijaan oli isompi, mutta sen kanssa tuli tehtyä ihan perustavanlainen moka, jonka tajusin siinä vaiheessa kun kala oli irti. Olin nimittäin kiinnittänyt koukut täkykalaan aivan liian lujasti, eivätkä ne irronneet tartutuksessa. No tulipahan hyvä muistutus.

Tänään tuli sitten taas oltua haukien perässä. Keli oli kovin tyyni ja syönti sen mukainen, eli hiljaista oli. Olin jo hiljalleen miettimässä kotiin lähtöä, kun tuli tärppi. Joku oli napannut mun pohjaongella pop-uppina tarjoamani kuolleen särjen. Muutama sekunti odotusta ja sitten siimat kireälle. Lopultakin vähän parempi kala.
Väsytyksen jälkeen kala ylös. Kuvaus, punnitus, mittaus ja kala takaisin. Painoa oli 4,8 kg ja pituutta 93 cm.

Hauki 4,8 kg. Syöttinä oli kuollut särki.

Takaisin vaan kasvamaan

Entä muistinko Haukiviikon säänöissä mainitun ”Haukiviikko 2011-lapun” tai kuvassa näkyvän mittanauhan? No enpä tietenkään.
Nyt olen kuitenkin varustautunut seuraavaa reissua varten. Mukana on tollanen IGFA-mittanauha ja siinä teksti Haukiviikko 2011. Eipähän tarvi kuljetella paperinpaloja mukana ja tulee sääntöjenmukaisia kuvia. Siis jos onnistun jotain saamaan.

IGFA-mitta sai Haukiviikon tunnisteen

Pohjanmaa tulvii, taas

Viimeisten kahden viikon aikana tuli taivaalta vettä niin paljon, että nyt on joet ja järvet ääriään myöten täynnä. Ollaan melkein kevään tulvakorkeuksissa. Kalatkin tuntuu olevan aivan eri paikoissa kuin tavallisesti tähän aikaan.
Tämänpäiväinen haukireissu alkoi aika hiljaisissa merkeissä; kävin läpi tavallisia syyspaikkoja, mutta ei minkäänlaista kontaktia kaloihin. Oli siis aika miettiä paikanvalintaa uusiksi. Missäs ne kalat oli keväällä, silloinhan oli myös vedet korkealla? Ei muuta kuin venee keula kohti kevätpaikkoja.
Paikanvaihto osoittauti oikeaksi siirroksi, sillä tapahtumia alkoi tulla melkein heti.

Ruutana maistui tälle hauelle

Ruutanat maistuivat hauille, mutta päivän isoin hauki tärähti kuitenkin perhoon. Se uiskenteli vajaan minuutin verran ympäriinsä, katkoi uidessaan ison nipun lumpeita ja pääsi sitten irti. No ensi kerralla uudestaan.

Flötestrolling eli kohouistelua

Tuli tuossa hankittua sähkömoottoori ja sitähän piti lähteä kunnolla testaamaan. Mukaan veneeseen tuli sähkömoottorin ja akun lisäksi täkykalat, kaksi vapaa, ja muut tarvikkeet, sekä tietenkin termoskannullinen kahvia!

Kuuden tunnin hinauksen tuloksena oli yksi about kolmekiloinen hauki sekä yksi raskas tärppi. Ei siis mikään erikoinen saalis. Seuraavalla reissulla taidan satsata vähän syvempiin alueisiin.

Tsekkailin päivän aikana GPS:n näyttämiä nopeuksia; myötätuulessa mentiin 2,6 km/h, vastatuulessa 1,8 km/h ja tyynessä 2,5 km/h. Nuo nopeudet on vähän liian korkeita mun makuun, mutta hitaampaakaan tolla ei pääse ja pienimmällä vaihteella mentiin. Seuraavalla kerralla pitää varmaan ajaa vain vastatuuleen ja lasketella sitten airojen kanssa jarrutellen myötätuuleen. Lyhyet pysähtelytkään ei varmaan olisi pahitteeksi.

Baitrunner -kela on ehdoton kohouistelussa

Kaikki vaan kastematoja noukkimaan

Pimeät ja lämpimät illat sekä lähes päivittäistä vesisadetta, nyt on oikea aika hankkia kastematoja. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, on kastematojen hankinta helppoa hommaa.

Kastematoja, Lumbricus terrestris

Tarkoitus on tarjoilla kastematoja syksyn mittaan ainakin lahnoille ja ahvenille, niille ne ainakin kelpaa paremmin kuin hyvin. Viimeaikojen dropshot-kalasteluissa on tullut myös selväksi, että kastemato kelpaa erittäin hyvin myös kuhalle.

Kuhallekin kelpaa kastemato, vieläpä oikein hyvin

Iltareissu

Tuli tänää tehtyä muutaman tunnin reissu hauen ja lahnan perässä.
Varustuksena oli kaksi täkyonkivapaa, yksi virveli, sekä kelaonki. Keli oli tyyni, eikä se ikinä tiedä kyseisessä paikassa kovin hyvää. Mutta kalaan oli kuitenkin päästävä.
Aloitin haukia jahtaamalla. Aseina ruutanoilla syötitetyt täkyonget sekä virvelin päässä killuva haukiperho.
Parin tunnin kuluttua oli kuitenkin selvää, että ruutanat eivät tänään oikein kelvanneet. Haukiperhoon kuitenkin tärähti ihan kiva hauki.
Olen alkanut siirtymään haukiperhoissa yksihaarakoukkujen käyttöön ja ne on kyllä irrotusvaiheessa erittäin mukavia. Tämäkin kala pääsi nopeasti takaisin veteen.

Nopea räpsy kännykkäkameralla ja kala takaisin uimaan

Koska hauki ei oikein ollut syönnillä, päätin kattella josko näkyisi lahnoja. Pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin suuren lahnaparven. Parvi oli erittäin matalassa, noin puolen metrin vedessä. Vaikka etenin hyvin varovasti, onnistuin silti säikyttämään parven liikkeelle. Tuloksena oli yksi lahna, joka ei ollut mikään suuren suuri. Parvi on kuitenkin nyt löydetty. I’ll be back.

Tällainen lahna tällä kertaa

Kalastuslaivasto kasvaa

Hankittiin kaverin kanssa edellisvuonna kaksi vanhaa lasikuituvenettä, kun kerran halvalla saatiin. Pienempi vene laitettiin kuntoon viime kesänä ja hyvin on toiminut. Tänä kesänä oli sitten isomman vuoro, vaikka ei sekään mikää kovin iso ole.
Nyt alkaa vene olemaan muutaman illan urakoinnin jälkeen valmiina veteenlaskuun. Tässä alkaakin sopivasti olemaan paras haukikausi ihan ovella. Päästään harrastamaan kohouistelua ja muuta täkyilyä ihka uudella (vanhalla) veneellä.

Vanha paatti alkaa olemaan taas kunnossa

Täkyjä syksyksi

Kohta on taas aika ruveta satsaamaan kunnolla täkyongintaan. Vesien viiletessä hauki alkaa tankkaamaan toden teolla ja kunnolliset täkykalat ovat kuumaa valuuttaa. Onkin hyvä varautua tulevaan sesonkiin ja hommata täkyjä jo valmiiksi.

Itselläni alkaa jo olla pakasteessa melkoinen arsenaali eri lajeja; salakkaa, ruutanaa ja särkiä. Akvaariossa puolestaan ui parvi ruutanoita.
Helppo ja hyvä tapa ruutanoiden hankintaan on pyydystää niitä rapumerralla. Pari leivänsiivua rapumertaan ja merta pyytämään johonkin sopivaan ruutanalammikkoon.
Muita lajeja en ole rapumerralla yrittänyt pyytää, mutta eiköhän sinne särjet ja sorvatkin ui.

Ruutanat merrassa

Ruutana, Carassius carassius