Vaihteeksi sukeltelemassa

Onkin taas tovi vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Hiljaiselon syynä on ollut ikävä vieras nimeltä kampylobakteeri. Pari viikkoa meni kuumeillessa ja sen jälkeen toiset pari viikkoa voimia keräillessä. Kiva tapa viettää kesälomaa.

Nyt oon jo ehtinyt käydä pari kertaa kalassakin, mutta tulokset on ollu melko laihoja. Ei siis mitään raportoitavaa sillä rintamalla.

Tänään tuntui kunto olevan jo sen verran hyvä, että uskaltauduin vähän sukeltelemaan. Kohteena oli sukelluspiireissä hyvin tunnettuu Kaatialan louhos, joka sijaitsee sopivasti tuossa muutaman kilometrin päässä.
Louhoksessa oli kuulemma viime talvena kuollut paljon kalaa, syynä kai happikato, tai jotain.
Ja eipä siellä kaloja näyttänyt ihan entiseen malliin olevankaan, isompia ahvenia ei näkynyt kuin muutama.
Poikasia sen sijaan oli runsaasti, bongasin sekä ahvenen, että särjenpoikasia. Särjenpoikasten liikkeitä voi katsella tuossa alla olevalta videolta.

Chasing chub

Turvan onginta oli sen verran hienoa hommaa, sitä oli pakko päästä harrastamaan lisää. Niinpä suuntasin sunnuntaina auton nokan taas kohti turpa-apajia. Tavoitteena oli saada turpaennätystä nostettua, ehkä jopa yli kahden kilon rajan.
Perillä jokirannassa olin vähän kahdeksan jälkeen. Iltasyönti olisi varmasti parhaimmillaan.

Ensimmäisestä paikasta tulikin heti ihan kivan kokoinen turpa, ehkä noin kiloinen. Lisää tärppejä ei kuitenkaan tullut, joten tein pikaisen paikanvaihdon.
Toinen paikka oli kuin luotu turvan ongintaan. Ja kyllähän siellä tuntui kaloja olevankin. Heti ensimmäisellä heitolla tuli hieman yli kiloinen.

Illan toinen turpa haavissa

Turpa takaisin uimaan ja uutta syöttiä koukkuun.
Seuraava tunti tarjosikin sitten parasta kalastusta, mitä tänä vuonna olen kokenut. Paransin nimittäin vajaan tunnin sisällä turpaenkkaani kolme kertaa. Klo 22:50 – 23:40 välillä tallentui kännykän muistikirjaan merkinnät 1570, 1800 ja 2390. Kahden kilon raja paukahti siis reilusti rikki, olin enemmän kuin tyytyväinen.

Turpa 1570

Turpa 1800

Turpa 2390. Kahden kilon tavoite oli saavutettu.

Olipa todellakin hieno tunti. Tässä vaiheessa oli jo pimeys ehtinyt laskeutua, joten keräilin varusteet ja suuntasin autolle. Tarkoitus oli yöpyä autossa ja jatkaa ongintaa heti seuraavana aamuna. Nyt kuitenkin tuntui, että voisin aivan hyvin ajella takaisin kotiin, olihan tavoite enkkakalan saannista  jo täyttynyt. Hetken miettimisen jälkeen päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun pää kävi vielä ylikierroksilla juuri koetun kalastuksen jäljiltä. Sain kuitenkin lopulta hieman torkahdettua. Puoli neljän aikaan aamuyöstä päätin nousta ja pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasin takaisin joelle.

Lähdin testailemaan hieman alempana olevia uusia paikkoja. Kartan mukaan sieltä pitäisi löytyä runsaasti hyviä turpapaikkoja. Aamupäivän aikana oli tarkoitus kokeilla ainakin kolmesta – neljästä eri paikasta.

Etukäteisarvelut hyvistä paikoista osoittautuivat paikaansa pitäviksi. Sain heti ensimmäisestä paikasta useita turpia, joukossa myös oikein hyvän kokoisia kaloja. Aamun suurimmat turvat painoivat 1,73 ja 1,62 kg.
Aamun edetessä syönti kuitenkin hiipui kunnes se loppui kokonaan. Viimeinen kala tuli tasan klo yhdeksän.

"Vapa taipuu kuin nuori koivu tuulessa"

Turvan suuhun mahtuu isompikin syötti

Koska syönti loppui aivan kokonaan, päätin ottaa pienet päiväunet. Parin tunnin lepo tekikin todella hyvää ja sain uutta virtaa jatkaa kalastusta. Päätin käydä kokeilemassa eilisessä paikassa vielä ennen kotiinlähtöä. Sinne ei kuitenkaan kannattanut suunnata aivan heti, vaan pitäisi odottaa iltapäivään tai alkuiltaan saakka.

Kun kello vihdoin tuli viisi, kävelin vapa kädessä kohti eilistä turpa-apajaa.
Syönti ei ollu vielä näin alkuillasta kovin hyvää, mutta sain kuitenkin pian kaksi nättiä turpaa. Juuri kun olin jo vakavissani suunnittelemassa kotiinlähtöä, tuli vielä yksi tärppi. Kala tuntui raskaalta eikä meinnanut millään väsyä. Lopulta sain sen kuitenkin haaviin. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin, että kyseessä oli sama 2,390 painanut kala, jonka olin saanut yöllä. Turvan selkäevän vieressä oli valkoinen läiskä, jonka perusteella kala oli helppo tunnistaa samaksi.

Tämä turpa ei vähästä hätkähtänyt, kun nappasi uudestaan

Tämän jälkeen olikin hyvä kerätä kamppeet kasaan ja suunnata kohti kotia. Reissu oli sujunut paremmin kuin mitä uskalsin odottakkaan.

Turpaa onkimassa

Viime viikolla tuli erinomainen tilaisuus päästä onkimaan turpaa, kun olin työmatkalla porissa torstaista sunnuntaihin. Turpa puuttuu Pohjanmaalta, mutta Porin seudulla niitä elää ilmeisesti kaikissa joissa. En ole aikaisemmin kyseistä lajia onkinut, joten onki-into oli kova. Tarkoitus oli onkia kaikki illat ja jäädä vielä ongelle maanantai-iltaan saakka.
Aivan suunnitelmien mukaan ei kaikki kuitenkaan mennyt, sillä perjantain ja lauantain rankkasateet ja ukonilmat sotkivat jonkinverran onkimisia. Pääsin kuitenkin kalaan ihan kivasti ja turpaakin tuli.

Ensimmäinen turpa ylhäällä ja ilo on ylimmillään

Ilma oli vielä torstaina helteinen ja suorastaan tukalan kuuma, keli tuntui kuitenkin sopivan hyvin turville. Ensimmäinen turpa tuli varsin nopeasti muutaman mäskipallon ja irtosyöttien heittelyn jälkeen. Eka kala ei ollut mikään jättiläinen, mutta elämäni ekan turvan saaminen oli kuitenkin mahtava juttu. Laji josta olin aikaisemmin vain lukenut, kuullut juttuja ja nähnyt kuvissa olikin nyt käsissäni. Todella hienoa.

Päivän toinen turpa olikin sitten koko reissun suurin, painoa sillä oli 1,480 kg. Hyvältä näytti ja fiilis oli korkealla.
Sain ensimmäisenä päivänä noin kymmenen turpaa ja kaikki olivat kivan kokoisia, noin kilon painoisia ja vähän yli.

Toinen turpa ylhäällä. Kala äkkiä takaisin ja uutta syöttiä koukkuun.

Torstain painostavat helteet jatkuivat perjantaina ja muuttuivat iltapäivällä sateeksi ja rajuksi ukonilmaksi. Perjantaina ei siis ollut mitään asiaa joelle.
Sadetta ja ukonilmaa saatiin myös lauantaina, myräkkä tosin laantui myöhään illalla ja pääsin aikani autossa odoteltuani puoleksitoista tunniksi kalaan. Tuloksena oli noin viisi turpaa. Syönti loppui kuin veitsellä leikaten kun kello tuli yksitoista.

Sataa sataa ropisee..

Sataa sataa ropisee..

Kun työt olivat sunnuntai iltana ohi suuntasin tietysti taas kohti jokirantaa. Olosuhteet joella olivat muuttuneet huonoon suuntaan; sade oli nostanut joen vettä noin 20 senttiä, virtaus oli kova ja vesi hyvin ruskeaa.
Ongin yhteentoista saakka ilman ainuttakaan tärppiä. Yritys oli kova, mutta kaloja ei syötit kiinnostanut. Sitä ne kovat sateet teettää.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti aamu ja uudet kujeet. Tarkoituksena oli päivän aikana käydä läpi useampi hyvältä vaikuttava paikka. Nyt oli koko päivä aikaa. Syöttejä ja mäskiäkin oli runsaasti käytettävissä. Niitä todellakin tarvitaan turvan onginnassa, sillä turpa tuntuu olevan ahne kala ja onkipaikalla olevat turvat hotkivat niille tarjotut herkut varsin nopeaan tahtiin.

Joen vesi oli koko maanantain vielä hyvin korkealla ja kalan saanti tiukassa. Löysin kuitenkin jo heti aamulla muutamia turpia ja iltapäivää kohden syönti tuntui paranevan. Kalojen keskikoko oli varsin pieni ja kovasta yrittämisestä huolimatta torstain 1,480 kg turpa jäi koko reissun suurimmaksi. Maanantain suurin turpa oli kuitenkin myös ihan nätti, painoa sillä oli noin 1,3 kiloa.

Pienetkin turvat voivat hotkaista koukun syvälle nieluun, pihdeille oli siis käyttöä

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu. Turvan onginta oli todella hienoa ja maisemat jokirannoissa olivat upeita. Turpaa täytyy päästä ehdottomasti onkimaan pian uudelleen.

Särkiä onkimassa

Peltojen keskellä virtaa pieni joki ja eräässä joen suvannoista on huhujen mukaan isoja särkiä. Niitä piti tottakai käydä yrittämässä. Sillä iso särki on aina tavoittelemisen arvoinen.

Syöttinä oli kärpäsentoukkia ja maissia, yhdessä ja erikseen

Onkifiilistelyä

Särki

Yhtään isoa särkeä ei tullut. Mutta tuonne pitää silti mennä uudestaan ja silloin aion olla liikkeellä hieman myöhemmin illalla.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin viettää kaunista kesäpäivää onkimalla.

Tässä vielä videonpätkää jokirannasta:

Ilta jokirannassa

Eilisillan onkikeikka oli ihan onnistunut. Kohokohtina olivat 1830 g säynävä ja 730 g ahven. Ahven olisi pituutensa puolesta voinut painaa paljon enmmänkin. Vahinko vaan, että se oli niin laihassa kunnossa.

Rouva Ahven meni takaisin jokeen salakoita mässäämään

Kesken onginnan tuli paikalle hauki, joka oli päättänyt hakea päivällistä meikäläisen sumpusta. Sumppu kesti kuitenkin hauen hyökkäykset, eikä sieltä irronnut evästä hauelle. Vähän ajan päästä huomasin, että hauki oli jäänyt lumpeikkoon melskaamaan. Olin varannut yhden täkyvavan mukaan, joten vapa esiin ja sumpusta yksi pasuri syötiksi. Ja niinhän siinä kävi, että täky ei ehtinyt olla kuin about minuutin pyynnissä kun sitä jo vietiin.

Tuli taas käytyä ongella

Eilen illalla oli taas aika suunnata ongelle. Näillä helteillä on paras ajoittaa kalastukset iltaan tai myöhäiseen aamuun. Keskipäivät on tällaisilla keleillä mukavampi viettää uiden tai vaikka sukellellen.
Mutta illan tullen oli suunnattava kalaan. Mielessä olivat etupäässä suuret säynävät, pasurit ja särjet. Syöttivalikoima oli sitä perinteistä: matoja, kärpäsentoukkia ja maissia. Onneksi tuli varattua runsaasti syöttejä mukaan, sillä niitä kului melkoisesti. Onkipaikalla oli nimittäin valtavasti pasureita, särkiä ja erityisesti salakoita. Tunnin onginnan jälkeen olikin pakko laskea kaikki painot alas, jotta pääsi välivedessä uivien salakoiden läpi. Salakoitten määrä tuntui vain lisääntyvän koko ajan.

Säynävä, Ide 1,9 kg

Painojen laskeminen auttoikin kivasti ja pystyi paremmin keskittymään isompien kalojen onkimiseen. Vaikka mitään kovien isoja ei kyllä tullut. Illan paras kala oli kuitenkin ihan kiva säynävä, jolla oli painoa 1,9 kg. Kala pisti hyvin hanttiin ja väsytyksen aikana uskoin sekä myös toivoin piteleväni jopa paljon suurempaa kalaa. Mutta ei huono. Ton kokoset säynävät ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväisiä, ainakaan minulle.
Illan toiseksi paras kala oli 420 g painanut pasuri. On se ihme, miten pasuri taistelee tuplasti kovemmin kuin samankokoinen lahna. Lajit on kuitenkin muodoltaan hyvin samanlaisia.

Pasuri , Silver bream 420 g

Pasuri, Silver bream 420 g

Project ruda tauolle

Ruutanaprojekti jatkui eilen. Ensin alkuillasta oli vuorossa kalojen houkuttelua. Ruokalista oli tuttu jo edellsiltä päiviltä; mäskiä, maissia ja pellettejä.
Illemmalla kymmenen aikaan suuntasin sitten rantaan onkivavan kanssa. Syöttiarsenaaliin kuului kärpäsentoukkia, maissia ja tunkiolieroja. Näistä viimeks imainittu osoittautui selvästi parhaimmaksi.
Kalaa tuli hyvin koko onginnan ajan, valitettavasti vain saalislaji ei ollut se mitä toivoin. Ei siis yhtään ruutanaa, ei edes näköhavaintoja. Lahnaa tuli senkin edestä ja muutama särki. Istuin rannasssa lähes yhteen asti ja sen kyllä huomas sitten seuraavana aamuna.
Ruutanaprojekti meneekin nyt hetkeksi tauolle, ainakin tämän paikan osalta. Jatketaan sitten vähän myöhemmin uudestaan.

Bream

Pikkulahnoja tuli riittämiin

Project Ruutana jatkuu

Nyt on ruutanoita lihotettu neljä päivää. Eka päivänä lensi veteen vaan pellettejä, mutta sen jälkeen oon paasannu tontille mäskiä, maissia ja noita kyseisiä pellettejä. Päiväannos on ollu kilo ruutanamäskiä, purkki maissia ja muutama desi pellettejä. Luulis ruutanoita kiinnostavan.

Eilen oli jo illalla pakko vähän koittaa onkiakin. Kalaa oli paikalla melkoisesti, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa, saati ruutanatärppiä ei ollu. Saaliina oli lahnaa ja särkiä. Kauempaa ruovikosta kuului kyllä hyvin ruutanamaista maiskutusta, joten eiköhän ne kohta tule sinne mäskillekin. Ruokapöytä ainakin on hyvin katettu.

Herkkua ruutanalle

Project Ruutana, episode I

Viimeiset kolme viikko on pitänyt niin kiirettä, että ei ole juuri kalaan ehtinyt. Pari pikaista käyntiä on silti tullut tehtyä, mutta kovin laihoin tuloksin.
Nyt on onneksi pahimmat kiireet tällä erää ohi ja ehtii taas keskittymään kalastukseen.

Eilen alkoi valmistelut ruutanan ongintaa varten, kun raivasin erään lammen rantapajukkoon onkijan mentävän aukon. Projekti jatkui tänään, kun kävin nostelemassa rantavedestä muutamia kasvimättäitä kuivalle maalle.
Samalla alkoi myös kalojen houkuttelu ja veteen lensi reilu satsi herkullisia pellettejä. Etkäteishoukuttelua on tarkoitus jatkaa tulevina päivinä määräämättömän pitkän ajan ja vähintään niin kauan, että lammen ruutanat muuttuvat yhteistyöhaluisiksi.

Tässäpä ruutanoille hieman herkkua

Tervetuloa syömään

Seipienkka!

Eilen oli vuorossa pohjaongintareissu Kyrönjoelle Koivulahden kohdille. Ensisijaisean tavoitteena oli saada koukkuun jättikokoinen lahna. Sellainen jättiläinen, joka vuosikaudet meressä kasvettuaan nousee taas kerran jokeen kutemaan ja vastavirtaan puskiessaan päättää ohimennen napata herkullisen näköisen kastemadon, joka on vieläpä maissinjyvillä höystetty.
No jaa, eipä tullut sellaisia lahnoja, pari pienempää kuitenkin ja yksi säynävä. Kaikki alle kahden kilon.

Säynävä

Säynävä, Leuciscus idus

Mutta eipä hätiä mitiä. Nimittäin lahnalle tarkoittamani mato-maissi yhdistelmä kelpasi myös seipille, joista suurimmalla oli painoa 140 grammaa. Se jäi siis vain 14 gramman päähän voimassaolevasta SE:stä. Pituutta seipillä oli 25,4 cm.
Tämän voimalla jaksaa taas pitkään!

Leuciscus leuciscus

Seipi, Leuciscus leuciscus

Kiitokset kameramiehille, eli Jannelle ja Samulille.