Täkyjä

Sattuipa viime viikolla täkykala-akvaariossa: joku akvaarion särjistä, varmaankin sieltä isommasta päästä, oli tönäissyt suodatinta niin voimalliseti, että se oli kaatunut. Tästä johtuen oli myös akvaarion ilmauts loppunut. Kun sitten seuraavan päivän iltana huomasin mitä oli sattunutt, oli jo ehtinyt tapahtunua suuria menetyksiä; lähes puolet akvaarion asukeista kellui maha ylöspäin.  Oli siis hankittava lisää täkyjä.

Onneksi tuli ostettua täksi talveksi pari sateenvarjokatiskaa. Nappasin ne kyytiin ja otin mukaan lisäksi muutaman desin mäskiä. Kummankin sateenvarjokatiskan sisään kolme palloa mäskiä ja pyydöt jään alle.

Seuraavana iltana oli taas täkyjä useammankin reissun tarpeisiin.

Yksi hauki

Päivä alkoi taas hikisellä aamulenkillä Kuortaneenjärven jäällä. Vaikka herää muka tosi aikasin, huomaa sitä silti jäällä olevansa taas myöhässä. Lähes metrin paksuinen jääkin hidastaa homman aloitusta melkoisesti.
Mutta turha marista. Seuraavalle reissulle pitää vaan herätä vielä aikasemmin ja kyllä se jääkin alkaa aivan pian ohentua.

Päivän saldona oli taas yksi hauki. Painoa 6,6 kg, eli pientä parannusta edellisreissuun verrattuna. Tällä kertaa kalan väri oli ihan normaali, paikka oli kyllä sama.
Aurinko paistoi koko päivän keväisen lämpimästi, joten oikein hienoa oli.

Hauki uimaan

Video

Viime perjantain reissulla tuli vähän kuvailtua GoPro-kypäräkameralla. Alla näkyy tuotoksia.

Kaunis hauki

Perjantaina oli herätys klo 5:30. Siitä tunnin päästä olin jo poraamassa Kuortaneenjärven jäähän 8-tuumaisia reikiä.
Ilmanpaine oli laskussa ja oli luvattu kovaa etelätuulta.  Kovin hyvää syöntiä tuskin olisi luvassa. Kalaan on kuitenkin mentävä silloin kun on tilaisuus, eikä aina voi olla paras mahdollinen keli.

Kun kaikki vavat oli pyynnissä, oli aika syödä aamupalaa. Hangessa taivaltamisen ja kairaamisen jälkeen olikin jo korkea aika saada vähän energyä.

Vapojen suunnassa oli hyvin hiljaista. Yhden vavan vippa kuitenkin kilisi välillä siihen malliin, että paikalla oli varmasti joku hauki, joka pelotteli syöttinä olevaa särkeä.
Noin kello 11 kyseiseen vapaan tulikin sitten tärppi.
Pian jään alta nousi matolle hienoin hauki mitä olen ikinä nähnyt. Kala oli hyvin tumma ja kauttaaltaan kuvioitu; edes vatsassa ei ollut yhtään valkoista aluetta.
Kalan hienoa väritystä ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä sen enempää ihailemaan, muutaman kuva oli kuitenkin pakko ottaa ennen vapauttamista.
Painoa oli 5, 2 kiloa.

Pike 5,2 kg

Pike 5,2 kg

Pakkasjakso loppui

Kovat pakkaset loppui sitten vihdoin. Kävinkin heti lauantaina pitkästä aikaa onkimassa haukea.
Ilmanpaine oli lauhtumisen takia jyrkässä laskussa, mutta jäälle oli silti pakko päästä. Joten ei muuta kuin aamulla aikasin taas liikkeelle.

Tavoitteena oli taas hauet, mutta laitoin kaksi vapaa myös ahvenelle. Niissä oli päässä yksihaarakoukku ja syöttinä vähän pienempää särkeä.

Vipat sai kuitenkin olla koko päivän melko rauhassa. Vain muutaman kerran kulkuset kilisi sen merkiksi, että joku kävi jään alla pelottelemassa täkyjä. Tärppejä ei tullut yhtään.
Onneksi sentään pilkillä tuli ihan kivasti särkiä. Onpahan nyt taas täyt hommattuna seuraavaa reissua varten.
Alla on päivän suurin kala. Se oli tosin liian suuri täyksi, joten ei muuta kuin takaisin kasvamaan.
Lahna

Pulkka vesitiiviiksi

Kun kala on nostettu vedestä tulee kalamiehen toimia nopeasti; mitä lyhyemmän aikaa kala on poissa vedestä sitä paremmin se selviää vapauttamisen jälkeen. Ilma-altistusaika venyy kuitenkin hyvin helposti liian pitkäksi, koukkujen irrottaminen, mittaaminen, punnitseminen, valokuvaaminen… Kala joutuu kestämään kaikenlaista ennen vapauttamista, etenkin ne suuret kalat joutuvat yleensä  kovimmalle koetukselle.

Olen ottanut tavaksi laittaa kaikki suuremmat kalat heti koukkujen irrottamisen jälkeen sumppuun tai säkkiin elpymään. Kun kala on turvallisesti säkissä tai sumpussa ehtii itse laittaa kaikessa rauhassa kameran ja punnitusvehkeet valmiiksi.

Talvella ei sumpun tai säkin käyttö kuitenkaan oikeen onnistu. Sen sijaan ainakin ismete-reissuilla olisi mahdollista täyttää pulkka vedellä ja laittaa kala hetkeksi sinne palautumaan. Itse en ole niin voinut tehdä, koska olen asentanut pulkan sisäreunoihin vapaputkia, mikä on vaatinut reikien tekoa pulkan kylkiin. Pulkka ei siis ole ollut vesitiivis.
Tänään päätin kuitenkin laittaa reiät umpeen ja testata seuraavalla reissulla pulkan käyttämistä kalojen kylpyammeena.

Pulkan reiät umpeen

Tällä videolla näkyy käytännössä mistä on kyse.
Ton kokonen hauki kelpaisi enemmän kuin hyvin!

Vapatuki

Netistä ja lehdistä näkee kuinka ismeten harrastajilla on käytössään mitä erilaisempia vapatukia. Alkuaikoina yleisimpiä olivat sähköputksesta kootut viritelmät, niitä on monilla vieläkin. Tällä hetkellä erilaiset jousikäyttöiset liimauspuristimet tuntuvat olevan suosittuja.
Itse olen käyttänyt alusta asti kolmijalkoja, ne näyttävät olevan monen muunkin harrastajan käytössä.

Ismete

Kolmijalat ovat kuitenkin herkkiä rikkoontumaan, varsinkin niiden teleskooppiset jalat ovat heikko kohta. Ainahan voi tietenkin hankkia uusia rikkoontuneiden tilalle, nehän ovat aika halpojakin. Ja niin minä teinkin aluksi. Mutta kun nekään eivät kestäneet sen paremmin oli aika keksiä jotain uutta.
Kiersin rikkoontuneista kolmijaloista irti niiden V-osat, siis se osa jota vasten vapa lepää. Otin yhden V-osan mukaan ja marssin rautakauppaan. Rautakaupasta löytyi V-osan kierteeseen sopivia kiilapultteja sekä pari metriä kupariputkea, jonka sisämitta sopi kiilapultin kanssa.

Vapatukien kasaaminen oli yksinkertaista. Sahasin putken sopiviksi pätkiksi, joka tässä tapauksessa oli n. 34 senttiä. Sen jälkeen löin kiilapultin putken päähän ja kiristin kiilapultin mutterin. Tämän jälkeen annoin vasaraa putken toiselle päälle, jotta sain sen sopivan muotoiseksi, eli kartioksi. Lopuksi kiersin vielä V-osan kiilapultin kierteeseen. Näin oli ensimmäisen vapatuki valmis.  Sitten samat vaiheet mutaman kerran uudelleen ja pian oli kaikkien rikkoontuneiden kolmijalkojen V-osat saatu uusiokäyttöön.

Tällainen vapatuki tai penkkakeppi ei kuitenkaan pysy itsestään jäällä pystyssä, vaan sille on porattava reikä. Reiäntekoa varten päätin hankkia vanhan kunnon vintiläporan. Toinen vaihtoehto olisi ollut akkuporakone, mutta sen kanssa olisi aina pitänyt huolehtia akun varauksesta.
Sopiva vintiläpora löytyi kirpputorilta hintaan 5€.

Tänä talvena onkin sitten ollut käytössä uudet vapatuet, eikä ole tarvinnut murehti rikkoontuvia kolmijalkoja. Ehjiä kolmijalkoja on jäljellä vielä muutama ja ne saa olla käytössä niin kauan kunnes hajoavat.

Ismete-setti

Kylmä

-21CViikonloppuna oli tarkoituksena täkyonkia ahventa ja haukea, mutta säätiedotus lupaa taas liian kylmiä lukemia. Ja hyytävät kelit näyttävät jatkuvan pitkälle ensi viikon puolelle. Ainoastaan lauantaina näyttäisi olevan hieman lauhempaa, mutta -15 C on silti liian kylmä. Kovalla pakkasella kalojen limakalvot jäätyvät hyvin nopeasti kun ne nostaa vedestä, seikka mikä ei todellakaan edesauta niiden eloonjääntiä vapauttamisen jälkeen.
Ei auta kuin vain odotella lämpimämpiä kelejä, kyllä ne sieltä tulee aivan pian. Keväthän on jo kohta ovella.
Mutta vaikeata se on kun ei pääse kalaan. Yritin parannella vieroitusoireita lukemalla Fiske Feberin uusinta numeroa, mutta se vain pahensi oloa. Kalavehkeiden virittely sen sijaan tuntui ihan mukavalta. Olen tässä miettinyt, että mikä olisi paras mahdollinen siimanvapautussysteemi vipassa. Siitä lisää lähiaikoina.

Nettilehtiä

Tänään tuli sähköpostiin ilmoitus, että This is Fly -lehden uusin numero on ilmestynyt. Kyseessähän on perhokalastajille suunnattu netttilehti ja vaikka en perhokalastaja olekaan, niin tykkään silti kovasti lukea kyseistä lehteä. Ja mikäpä on lukiessa, kun kyseessä on ammatitaidolla toteutettu julkaisu; taidokkaita kuvia, hieno taitto ja viihdyttäviä juttuja.
http://www.thisisfly.com/
This is Fly

Toinen hyvin samantyyppinen, mutta mielestäni vielä paria astetta parempi nettilehti on Catch Magazine. Tämäkin on  perhokalastajille tehty, mutta ei paljo haittaa. Catch Magazinen parissa ympäröivä talvi ja pimeys vaihtuu hyvin nopeasti auringonpaisteeseen, kirkkaisiin vesiin ja suuriin kaloihin. Suosittelen!
http://www.catchmagazine.net/
Catch Magazine

Angling science III

Viime päivät ovat menneet lähinnä sängyn pohjalla maatessa. Ilmeisesti joku virus on päässyt iskemään, sitä mieltä ainakin oltiin työterveydessä. Kalastamaan en siis ole päässyt vaikka mieli kyllä tekisi. Madesesonkikin alkaa pikkuhiljaa olemaan parhaimmillaan.

Viikonloppuna oli vähän juttua siitä, että voiko eri alueiden hauilla olla erikokoinen suu. Eräs kaveri oli ollut havaitsevinaan, että Merenkurkun hauilla oli pienempi suu kuin serkuillaan Turun saaristossa.
Ja kyllähän se näyttää olevan mahdollista. Uumajan yliopistossa työskentelevät tutkijat C. Magnhagen ja E. Heibo ovat tutkineet asiaa ja tehneet siitä julkaisun. Heidän tutkimus osoittaa, että vesistöissä joissa saaliskalat ovat harvassa, on siellä elävillä hauilla pituuteensa nähden suuri suu. Vastaavasti niillä alueilla missä saaliskaloja on tiheässä, on hauilla suhteellisesti pienempi suu.
Siellä missä saaliskalat ovat harvassa, on hauen kyettävä nielemään suurempikin saalis. Suurissa saaliskalatiheyksissä on hauilla varaa valita, jolloin pienemmälläkin kidalla pärjää.

Lue koko tutkimus: Gape size allometry in pike reflects variation between lakes in prey availability and relative body depth

Hauen suu