Syksyn kalastuksia 2015

Täällä taas. EIhän edellisestä blogipäivityksestä olekaan kuin vasta reilu kolme kuukautta.
Tarkoituksena on kyllä ollut kirjoittaa useammin – heti kun vaan saan sen ja sen kokoisen kalan. Sitten mä kyllä kirjoitan…
Nyt on kuitenkin korkea aika kirjoittaa tänne muutama rivi.

En siis saanut loppuvuodena aikana mitään enkkakokoista kalaa. Tähtäin oli ennenkaikkea mateessa, mutta myös haukia tuli kalasteltua aika paljon. Ensin mainittua lajia (siis madetta) en saanut ainuttakaan, haukia onneksi tuli ihan kivasti. Puolustukseksi täytyy sanoa, että madetta ongin täysin uudelta paikalta ja tavoitteena oli saada nimenomaan se iso, suurkalarajan ylittävä made. Pienempiä mateita olisin kyllä melkoisella varmuudella saanut muista paikoista.

No, selittelyt sikseen. Tässä on muutamia kuvia syksyn haukireissuilta. Aika paljon tuli ongittua kebab-rigillä, se on kyllä simppeli ja tehokas syötti.

Syksy 2015

Kebab-pike

Hauki kebab-rigi

Hauki matolla

Pike 2015

Kirkkaammilla vesillä

Silloin kun tulee lähdettyä näiltä Kuortaneen kahvinvärisiltä vesiltä vähän kirkaampiin vesiin kalastamaan, niin yritän muistaa panostaa tavallista enemmän valokuvaamiseen. Mennellä viikolla oli tällainen tilaisuus, kun oltiin Antin ja Teron kanssa päivä tuolla Merenkurkussa haukia ja ahvenia jallittamassa. Ja mikäs siinä oli kuvaillessa, kun kaloja kävi vähän väliä veneen vierellä kääntymässä. Toki sitä vapaakin piti ahkerasti heilutella ja jotain kyllä tulikin.
Hyvä reissu oli, oikein hyvä.

Pike with sea weed

Pike ABU lure

Perca fluviatilis

Pike Esox lucius

Dropshottausta uusimmassa Vapaa-ajan Kalastajassa

Jos dropshot-jigaus kiinnostaa, niin kannattaa hankkia uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä on nyt sellainen paketti dropshot-asiaa, että pitäisi päästä ainakin alkuun tämän lajin parissa. Henk. koht. mielenkiintoisinta oli tehdä nuo haastattelut, joissa esitin kolmelle eri henkilölle, Jan-Erik Norrgårdille, Jari Rannistolle ja Tero Korkeamäelle samat kysymykset dropshot-jigaukseen liittyen. Kannattaa tsekata.

Kansi4-15

Galleria taas toiminnassa

Hauki2
Taisi olla jo viime vuoden puolella, kun tämän mun blogin galleria ei yhtäkkiä enää toiminut.
Kun en sitä heti ensimmäisten yritysten ja selvittelyjen jälkeen saanut takas jaloilleen, jäi asian hoitaminen roikkumaan. Nyt oli siis jo korkea aika saada galleria taas takaisin toimintaan.
Vanhan gallerian albumit ei enää suostuneet näkymään, joten deletoin ne kylmästi pois. Nyt oon jonkin verran saanut kuvia ladattua ja lisää tulee. Jos siis tykkäät katsella kuvia kaloista ja kalastuksesta, niin käy tsekkaamassa GALLERIA.

Vihdoin suutareita onkimassa

Jo useamman vuoden ajan on mielessä ollut suutariongelle lähtö. Jostain syystä niiden onkiminen on kuitenkin aina siirtynyt. Suurin syy on varmasti se, että suutareita saadakseen täytyy matkustaa aika kauaksi. Täältä pohjanmaalta ei juuri suutaripaikkoja löydy. Ainakaan sellaisia, joista suutarin voisi oikeasti olettaa saavansa.

Suutari

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä suunnitelmista totta ja suuntasin kohti kaukaisia suutariapajia. Päällimmäisenä tavoitteena oli ylipäätään saada suutari ja jos hyvin kävisi, niin myös suurkalarajan, eli 1,5 kg, ylittävä yksilö. Mukaan ongelle lähtisi myös paikalliset olot tunteva Tuukka, joka on tänä vuonna saanut useita hienoja suutareita.

Tuukka

Matkalla eivät onkikelit näyttäneet mitenkään lupaavilta, sillä vettä satoi lähes tauotta. Illalla perille päästyäni vesisade jatkui yhä, mutta välillä oli pieniä taukoja. Päätimme Tuukan kanssa onkia pimeän tuloon saakka.
Kohot pysyivät ensimmäisenä iltana kuitenkin sitkeästi paikallaan, eikä suutareista näkynyt minkäänlaista merkkiä. Onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin parempaa keliä.

Seuraavana aamuna näyttikin huomattavasti paremmalta; ilma oli lämmennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Suotuisampi keli oli aktivonut myös suutareita ja onkipaikallamme nousi ajoittain melkoisia määriä kuplia. Suutarit ne siellä etsivät sapuskaa pohjasta.

Kuplii

Aamun ongintarupeama antoi sitten minulle sen, mitä olin tullut yrittämään, eli elämäni ensimmäisen suutarin, joka samalla myös ylitti suurkalalta vaadittavan painon. Vaa’an lukemat olivat 1610 g ja fiilikset olivat kyllä sen mukaiset. Kala oli juuri niin kova taistelemaan, kuin mitä olin lehtijutuista ja kirjoista lukenut. Lisäksi se oli todella upean näköinen.

Eka

Suutari vapaaksi

Lopetimme onginnan vähän ennen puolta päivää ja päätimme jatkaa illalla samalla paikalla.
Illalla keli kuitenkin muuttui viileäksi, mikä näkyi heti suutarien aktiivisuudessa. Useamman tunnin onginnan tuloksena oli pyöreä nolla.
Sääennustukset näyttivät kuitenkin seuraavalle päivälle mukavan lämpöistä keliä, joten päätimme onkia vielä seuraavan aamun.
Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Seuraava aamu oli nimittäin lämmin ja suutarit olivat aktiivisia heti onkipaikalle saavuttuamme.Sain ensimmäisen suutarin heti parin minuutin onginnan jälkeen. Kokoa sillä ei kuitenkaan ollut kuin arviolta vajaan kilon. Noin puolen tunnin kuluttu kohoni lähti jälleen liikkumaan sivulle. Tartutus ja siiman päässä oli suutari. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin, mutta nyt oli kyseessä koiraskala. Ikinä ennen en ollut nähnyt koirassuutaria, joten tottakai piti ihastella sen valtavia vatsaeviä. Ne olivat kyllä melkoiset.

Vihdoin parin tunnin onginnan jälkeen tuli odottamani raskas tärppi. Hermoja raastavien vääntöjen jälkeen sain kalan lähemmäksi rantaa ja samalla näkyviin. En uskaltanut arvioida painoa, mutta Tuukka vakuutteli sen olevan selvästi suurempi kuin edellisen päivän kalani, Onneksi kaikki meni hyvin ja sain uitettua kalan haaviin. Vaaka vahvisti Tuukan vakuuttelut; kala oli tasan 300 g painavampi kuin päivää aikaisemmin saamani. Painoa oli siis 1910 grammaa. Yes. Aivan täydellistä.

Enkkasuutari

Tämän suutarin jälkeen alkoi päivä olla jo niin pitkällä, että kalojen aktiivisuus alkoi selvästi vähetä.
Vielä kerran kohoani kuitenkin vietiin. Tartututus ja vavan pääsä oli reissun raskaimman tuntuinen kala. Ilo loppui kuitenkin noin viiden sekunnin kuluttua kalan irtoamiseen. Se olisi luultavasti ollut se yli kakkosen kala. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä suutarireissunihan oli onnistunut täydellisesti. Raskaan kalan karkuutus antoi vain lisää motivaatiota tulevaisuuteen. Tätä on saatava ehdottomasti lisää.

Makeaa mahan täydeltä

Kun saa yhden reissun aikana viisi reilusti yli kahden kilon turpaa, on pakko olla tyytyväinen. Kuka tahansa turvan onkija olisi.
Silti ei vaan millään pysty olemaan aivan 100% tyytväinen oman turvan onginnan tuloksiin. Enkö mä nyt oikeesti löyda ja saa sitä +60 cm ja samalla kolmen kilon rajan ylittävää turpaa. Tuon maagisen rajan ylittäminen tuntuu uskomattoman vaikealta.

Chub 1

Ensimmäinen noista viimereissun yli kakkosista tuli jo heti ensimmäisenä iltana. Painoa sillä oli 2,160 kg ja tunne kalan saanin jälkeen oli aivan mahtava; kahden kilon rajan ylittäminen on aina spesiaalitapaus, ainakin mulle. Tuon kalan jälkeen oli helpottavaa kömpiä muutamaksi tunniksi nukkumaan, reissu oli nyt pelastettu.

Aamulla suuntasin toiseen paikkaan, hieman rauhallisemmalle alueelle. Ensimmäisen kolme varttia tuijottelin kohoa vähän vielä tokkurassa. Unihiekat kuitenkin varisivat silmistä, kun tuli ensimmäin tärppi. Kovan väännön jälkeen oli haavissa iso kala. Punnitus näytti painoksi 2,390 kg.

Chub 2

Tästä ei kulunut pitkää aikaa, kun oli taas kova vääntö päällä. Lopulta sain kalan haaviin ja siitä punnitukseen; paino 2,410 kg ja pituutta 56,5 cm. Huh, se oli sitten mun kolmanneksi suurin turpa mitä olen ikinä saanut! Nyt meni kyllä paikan valinta aivan nappiin.

Chub 3

Chub 4
Aurinko alkoi tässä vaiheessa olla jo aika korkealla ja mietin, mahtaisiko tälle aamulle tulla enää mitään.
Noin puolen tunnin päästä kohoa kuitenkin vietiin vielä kerran veden alle ja jälleen oli painava kala siiman päässä. Tämänkin kanssa sai vääntää oikein kunnolla. Turvat ovat kyllä todella vahvoja kaloja. Puntari näytti tämän kalan painoksi 2.280 kg.
Lopetin onginnan aamun osalta siihen. Takana oli pari tuntia aivan uskomattoman hienoa kalastusta.

Kesällä turpa ei ainakaan mun kokemusten mukaan syö erityisen hyvin keskipäivällä. Päätin siis lähteä syömään ja ottamaan kunnon päiväunet.

Illalla palasin vielä samalle paikalle, jospa täällä olisi vielä joku paremman kokoinen kala. Ja olihan siellä yksi. Nimittäin noin tunnin onkimisen jälkeen hävisi koho yhtäkkiä pinnan alle, ja siimassa tuntui taas raskas paino. Tällä kalalla tuntui olevan oikein erityisen paljon ruutia ja jännitys alkoi nousta selkäpiissä; olisikohan tässä nyt uusi enkkakala. Lopulta sain kalan turvallisesti haaviin. Isolta näytti, mutta ei ehkä ihan enkka.. Pituutta kalalla oli 57 cm ja painoa 2,395 kg. Kala oli selvästi juuri äskettäin kutenut. Viikkoa aikaisemmin, olisi sama kala painanut reilusti enemmän.

Chub 5

Tähän kalaan oli hyvä lopettaa onginta ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Ei tällaiset reissut ihan jokapäiväistä herkkua ole, joten pakko se on olla tyytyväinen. Eiköhän me sen jättiturvan kanssa vielä joku päivä, tai aamu, kohdata.

Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Kevään toinen säynäväreissu

Kevään toinen reissu säynäviä onkimassa. Jos edellisellä reissulla oli liian kylmää, niin nyt ei ollut sitä ongelmaa. Päinvastoin, keli oli mukavan lämmin ja keväinen.

Leuciscus idus

Säynävätkin olivat hyvällä syönnillä, ainakin jonkin aikaa. Iltapäivän puolella nimittäin lämmin keli sai säynävien ruokahalun loppumaan, kun niiden mieleen tuli ihan muut ajatukset. Yhtäkkiä alkoi näkymään kutevia säynäviä siellä täällä, eikä mun syötit kelvannu enää ollenkaan. No, mikäs siinä; mulla oli joka tapauksessa oikein kiva onkireissu.

Säynävän selkä

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA