Vihdoin suutareita onkimassa

Jo useamman vuoden ajan on mielessä ollut suutariongelle lähtö. Jostain syystä niiden onkiminen on kuitenkin aina siirtynyt. Suurin syy on varmasti se, että suutareita saadakseen täytyy matkustaa aika kauaksi. Täältä pohjanmaalta ei juuri suutaripaikkoja löydy. Ainakaan sellaisia, joista suutarin voisi oikeasti olettaa saavansa.

Suutari

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä suunnitelmista totta ja suuntasin kohti kaukaisia suutariapajia. Päällimmäisenä tavoitteena oli ylipäätään saada suutari ja jos hyvin kävisi, niin myös suurkalarajan, eli 1,5 kg, ylittävä yksilö. Mukaan ongelle lähtisi myös paikalliset olot tunteva Tuukka, joka on tänä vuonna saanut useita hienoja suutareita.

Tuukka

Matkalla eivät onkikelit näyttäneet mitenkään lupaavilta, sillä vettä satoi lähes tauotta. Illalla perille päästyäni vesisade jatkui yhä, mutta välillä oli pieniä taukoja. Päätimme Tuukan kanssa onkia pimeän tuloon saakka.
Kohot pysyivät ensimmäisenä iltana kuitenkin sitkeästi paikallaan, eikä suutareista näkynyt minkäänlaista merkkiä. Onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin parempaa keliä.

Seuraavana aamuna näyttikin huomattavasti paremmalta; ilma oli lämmennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Suotuisampi keli oli aktivonut myös suutareita ja onkipaikallamme nousi ajoittain melkoisia määriä kuplia. Suutarit ne siellä etsivät sapuskaa pohjasta.

Kuplii

Aamun ongintarupeama antoi sitten minulle sen, mitä olin tullut yrittämään, eli elämäni ensimmäisen suutarin, joka samalla myös ylitti suurkalalta vaadittavan painon. Vaa’an lukemat olivat 1610 g ja fiilikset olivat kyllä sen mukaiset. Kala oli juuri niin kova taistelemaan, kuin mitä olin lehtijutuista ja kirjoista lukenut. Lisäksi se oli todella upean näköinen.

Eka

Suutari vapaaksi

Lopetimme onginnan vähän ennen puolta päivää ja päätimme jatkaa illalla samalla paikalla.
Illalla keli kuitenkin muuttui viileäksi, mikä näkyi heti suutarien aktiivisuudessa. Useamman tunnin onginnan tuloksena oli pyöreä nolla.
Sääennustukset näyttivät kuitenkin seuraavalle päivälle mukavan lämpöistä keliä, joten päätimme onkia vielä seuraavan aamun.
Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Seuraava aamu oli nimittäin lämmin ja suutarit olivat aktiivisia heti onkipaikalle saavuttuamme.Sain ensimmäisen suutarin heti parin minuutin onginnan jälkeen. Kokoa sillä ei kuitenkaan ollut kuin arviolta vajaan kilon. Noin puolen tunnin kuluttu kohoni lähti jälleen liikkumaan sivulle. Tartutus ja siiman päässä oli suutari. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin, mutta nyt oli kyseessä koiraskala. Ikinä ennen en ollut nähnyt koirassuutaria, joten tottakai piti ihastella sen valtavia vatsaeviä. Ne olivat kyllä melkoiset.

Vihdoin parin tunnin onginnan jälkeen tuli odottamani raskas tärppi. Hermoja raastavien vääntöjen jälkeen sain kalan lähemmäksi rantaa ja samalla näkyviin. En uskaltanut arvioida painoa, mutta Tuukka vakuutteli sen olevan selvästi suurempi kuin edellisen päivän kalani, Onneksi kaikki meni hyvin ja sain uitettua kalan haaviin. Vaaka vahvisti Tuukan vakuuttelut; kala oli tasan 300 g painavampi kuin päivää aikaisemmin saamani. Painoa oli siis 1910 grammaa. Yes. Aivan täydellistä.

Enkkasuutari

Tämän suutarin jälkeen alkoi päivä olla jo niin pitkällä, että kalojen aktiivisuus alkoi selvästi vähetä.
Vielä kerran kohoani kuitenkin vietiin. Tartututus ja vavan pääsä oli reissun raskaimman tuntuinen kala. Ilo loppui kuitenkin noin viiden sekunnin kuluttua kalan irtoamiseen. Se olisi luultavasti ollut se yli kakkosen kala. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä suutarireissunihan oli onnistunut täydellisesti. Raskaan kalan karkuutus antoi vain lisää motivaatiota tulevaisuuteen. Tätä on saatava ehdottomasti lisää.

Makeaa mahan täydeltä

Kun saa yhden reissun aikana viisi reilusti yli kahden kilon turpaa, on pakko olla tyytyväinen. Kuka tahansa turvan onkija olisi.
Silti ei vaan millään pysty olemaan aivan 100% tyytväinen oman turvan onginnan tuloksiin. Enkö mä nyt oikeesti löyda ja saa sitä +60 cm ja samalla kolmen kilon rajan ylittävää turpaa. Tuon maagisen rajan ylittäminen tuntuu uskomattoman vaikealta.

Chub 1

Ensimmäinen noista viimereissun yli kakkosista tuli jo heti ensimmäisenä iltana. Painoa sillä oli 2,160 kg ja tunne kalan saanin jälkeen oli aivan mahtava; kahden kilon rajan ylittäminen on aina spesiaalitapaus, ainakin mulle. Tuon kalan jälkeen oli helpottavaa kömpiä muutamaksi tunniksi nukkumaan, reissu oli nyt pelastettu.

Aamulla suuntasin toiseen paikkaan, hieman rauhallisemmalle alueelle. Ensimmäisen kolme varttia tuijottelin kohoa vähän vielä tokkurassa. Unihiekat kuitenkin varisivat silmistä, kun tuli ensimmäin tärppi. Kovan väännön jälkeen oli haavissa iso kala. Punnitus näytti painoksi 2,390 kg.

Chub 2

Tästä ei kulunut pitkää aikaa, kun oli taas kova vääntö päällä. Lopulta sain kalan haaviin ja siitä punnitukseen; paino 2,410 kg ja pituutta 56,5 cm. Huh, se oli sitten mun kolmanneksi suurin turpa mitä olen ikinä saanut! Nyt meni kyllä paikan valinta aivan nappiin.

Chub 3

Chub 4
Aurinko alkoi tässä vaiheessa olla jo aika korkealla ja mietin, mahtaisiko tälle aamulle tulla enää mitään.
Noin puolen tunnin päästä kohoa kuitenkin vietiin vielä kerran veden alle ja jälleen oli painava kala siiman päässä. Tämänkin kanssa sai vääntää oikein kunnolla. Turvat ovat kyllä todella vahvoja kaloja. Puntari näytti tämän kalan painoksi 2.280 kg.
Lopetin onginnan aamun osalta siihen. Takana oli pari tuntia aivan uskomattoman hienoa kalastusta.

Kesällä turpa ei ainakaan mun kokemusten mukaan syö erityisen hyvin keskipäivällä. Päätin siis lähteä syömään ja ottamaan kunnon päiväunet.

Illalla palasin vielä samalle paikalle, jospa täällä olisi vielä joku paremman kokoinen kala. Ja olihan siellä yksi. Nimittäin noin tunnin onkimisen jälkeen hävisi koho yhtäkkiä pinnan alle, ja siimassa tuntui taas raskas paino. Tällä kalalla tuntui olevan oikein erityisen paljon ruutia ja jännitys alkoi nousta selkäpiissä; olisikohan tässä nyt uusi enkkakala. Lopulta sain kalan turvallisesti haaviin. Isolta näytti, mutta ei ehkä ihan enkka.. Pituutta kalalla oli 57 cm ja painoa 2,395 kg. Kala oli selvästi juuri äskettäin kutenut. Viikkoa aikaisemmin, olisi sama kala painanut reilusti enemmän.

Chub 5

Tähän kalaan oli hyvä lopettaa onginta ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Ei tällaiset reissut ihan jokapäiväistä herkkua ole, joten pakko se on olla tyytyväinen. Eiköhän me sen jättiturvan kanssa vielä joku päivä, tai aamu, kohdata.

Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Kevään toinen säynäväreissu

Kevään toinen reissu säynäviä onkimassa. Jos edellisellä reissulla oli liian kylmää, niin nyt ei ollut sitä ongelmaa. Päinvastoin, keli oli mukavan lämmin ja keväinen.

Leuciscus idus

Säynävätkin olivat hyvällä syönnillä, ainakin jonkin aikaa. Iltapäivän puolella nimittäin lämmin keli sai säynävien ruokahalun loppumaan, kun niiden mieleen tuli ihan muut ajatukset. Yhtäkkiä alkoi näkymään kutevia säynäviä siellä täällä, eikä mun syötit kelvannu enää ollenkaan. No, mikäs siinä; mulla oli joka tapauksessa oikein kiva onkireissu.

Säynävän selkä

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA

 

 

Uusi kansikuva

Päivitetäänpäs blogin kansikuvaosio tällä Vapaa-ajan Kalastaja 1/2015 kannella. Terohan se on tässä muutaman vuoden takaisessa otoksessa justiin vääntämässä hauen kanssa.
Kaikki mun ottamat kannet löytyy TÄÄLTÄ.

Vapaa-ajan Kalastaja 1/2015

Hyvä päivä

Mistä tietää, että on tulossa hyvä ismete-päivä? Yksi varma merkki on ainakin se, että tärppejä alkaa tulla jo kun ollaan vasta virittelemässä vapoja pyyntiin.
Viime viikon perjantaina alkoi juuri tällaisissa merkeissä. Olin juuri laittamassa neljättä vapaa vireeseen, kun viereisessä kolmannessa vavassa ponnahtaa vippa pystyyn. Kala ylös, koukut irti ja takaisin vapoja virittämään. Ja kohta taas uusi tärppi. Samat kuviot oli käynnissä myös Terolla.

Pike

Aamu alkoi todella hyvin, mutta mahtui siihen myös yksi todella harmittava takaisku. Vippa oli taas ponnahtanut pystyyn. Kiirehdin paikalle, tartuin vapaan ja tein vastaiskun. Muutaman sekunnin ajan tuntui raskas painoi ja sitten yhtäkkiä löystyi. Mitä helv….??? Ei voi olla totta. Peruke oli poikki. Tero mua oli aikasemmin varoittellut, että Fortress ei kestä. Ja oikeassa näköjään oli. Olisi vaan pitänyt suosista uskoa. Harmitti todella rankasti, että jäi koukut hauen suuhun.

Peruke poikki

Kiivasta aamusyöntiä jatkui parin tunnin ajan. Useita hyvänkokoisia ja todella hyväkuntoisia kaloja kävi reiällä ja matolla kääntymässä. Sitten tuli hetken hiljaisempi hetki, kunnes alkoi taas uusi syöntipyrähdys.
Kello oli noin puoli kaksitoista kun mulla oli tärppi ja siiman päässä raskaamman tuntuinen vastus. Kala tekei voimakkaista ryntäyksiä ja niiden perusteella alkoi toiveet isosta kalasta nousta. Hetken kuluttua nousi reikään masiivinen pää, lauan alta kiinni ja kala matolle. Huh, nyt on tosiaan isomman kokoinen kala. Taisi muutamia riemunkiljahduksiakin kaikua jäälakeuksilla. Laitoin maton vetoketjut kiinni ja kannoin kalan vedellä täytettyyn pulkkaan.

Pike in a sled

Arvuuttelimme kalan painoa; kyllä se kympin ainakin painaa, mutta olisiko enenmmän? Hauki oli paksussa kunnossa, mutta kuinka pitkälle pituus riittäisi?
No, paino selviää punnitsemalla. Ensin taaraus tyhjällä punnituspussilla ja sitten hauki sisään. Vaaka näytti painoksi 10,110 kg. Arvelimme, tai ehkä toivoimme, kumpikin vähän suurempia lukemia. Olin kuitenkin todella onnellinen. Kympin ylitys tuntui todella hienolta.

Pike release

Punnituksen jälkeen hauki menei vielä hetkeksi pulkkaan takaisin. Otimme kalasta muutaman kuvan, jonka jälkeen hauki lähti pirteänä takaisin kasvamaan.
Meillä päivä jatkui kiireiden merkeissä, kun vähän väliä sai olla tekemäsä pikapyrähdyksiä vapojen luo. Kyllä vaan kummasti piristää tällaiset vähän paremmat reissut.

Uudella paikalla

Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.

Hauki
Aamusyöntiä ei kannata missata.

Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.

Vippa
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.

Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.

Kuinka vanha on puolikiloinen särki?

Kuortaneenjärvessä tuntuu olevan hyvänkokoisia särkiä. Edellisvuonna sain tasan puolikiloisen punasilmän  ja aikaisempina vuosina pari kappaletta, jotka olivat karvan alle puolen kilon. Lisäksi edellisvuonna mulla pääsi vähän ennen haavia yksi oikeasti iso särki irti.
Nyt tässä vähän ennen vuodenvaihdetta oli täkykatiskaani uinut vähän keskimääräistä suurempi särki. Ihan silkasta mielenkiinnosta päätin ottaa kalan parempaan talteen ja tsekata kuinka vanha se mahtaa olla. Särki oli 33,1 cm pitkä ja painoi tasan 500 g.

Cleithrumit

Keitin särjen ja irrotin siitä kuvassa näkyvät luut. Näitä kutsutaan nimellä hartian lukkoluu, tunnetaan myös nimellä Cleithrum.
Kalojen iänmääritys ei välttämättä ole aina ihan selkeetä tai yksinkertaista ja usein puhutaankin arviosta. No mun arvio aikani näitä luita tutkailtuani oli, että tämä särki oli 15- tai 16- vuotta vanha. Varmuuden vuoksi lähetin kuvat vielä eräälle tutulle kalatutkijalle ja sieltä tuli onneksi sama arvio.

Cleithrum

Eli melko hidasta on siis särjen kasvu Kuortaneenjärvessä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hidasta, vaan pikemminkin keskimääräistä muuhun maahan verrattuna. Särkikalat vaan ovat hidaskasvuisia.
Jos ja toivottavasti kun tässä joskus onnistuu saamaan sen unelmasärjen, eli yli kiloisen, niin se lieneekin jo yli 20 vuotias. Ainakin tässä Kuortaneenjärvessä. Mahdollisuudet suursärjen saamiseksi tietty parantuvat, jos löytää jostain oikein nopeakasvusia kaloja.