Uusi kansikuva

Päivitetäänpäs blogin kansikuvaosio tällä Vapaa-ajan Kalastaja 1/2015 kannella. Terohan se on tässä muutaman vuoden takaisessa otoksessa justiin vääntämässä hauen kanssa.
Kaikki mun ottamat kannet löytyy TÄÄLTÄ.

Vapaa-ajan Kalastaja 1/2015

Hyvä päivä

Mistä tietää, että on tulossa hyvä ismete-päivä? Yksi varma merkki on ainakin se, että tärppejä alkaa tulla jo kun ollaan vasta virittelemässä vapoja pyyntiin.
Viime viikon perjantaina alkoi juuri tällaisissa merkeissä. Olin juuri laittamassa neljättä vapaa vireeseen, kun viereisessä kolmannessa vavassa ponnahtaa vippa pystyyn. Kala ylös, koukut irti ja takaisin vapoja virittämään. Ja kohta taas uusi tärppi. Samat kuviot oli käynnissä myös Terolla.

Pike

Aamu alkoi todella hyvin, mutta mahtui siihen myös yksi todella harmittava takaisku. Vippa oli taas ponnahtanut pystyyn. Kiirehdin paikalle, tartuin vapaan ja tein vastaiskun. Muutaman sekunnin ajan tuntui raskas painoi ja sitten yhtäkkiä löystyi. Mitä helv….??? Ei voi olla totta. Peruke oli poikki. Tero mua oli aikasemmin varoittellut, että Fortress ei kestä. Ja oikeassa näköjään oli. Olisi vaan pitänyt suosista uskoa. Harmitti todella rankasti, että jäi koukut hauen suuhun.

Peruke poikki

Kiivasta aamusyöntiä jatkui parin tunnin ajan. Useita hyvänkokoisia ja todella hyväkuntoisia kaloja kävi reiällä ja matolla kääntymässä. Sitten tuli hetken hiljaisempi hetki, kunnes alkoi taas uusi syöntipyrähdys.
Kello oli noin puoli kaksitoista kun mulla oli tärppi ja siiman päässä raskaamman tuntuinen vastus. Kala tekei voimakkaista ryntäyksiä ja niiden perusteella alkoi toiveet isosta kalasta nousta. Hetken kuluttua nousi reikään masiivinen pää, lauan alta kiinni ja kala matolle. Huh, nyt on tosiaan isomman kokoinen kala. Taisi muutamia riemunkiljahduksiakin kaikua jäälakeuksilla. Laitoin maton vetoketjut kiinni ja kannoin kalan vedellä täytettyyn pulkkaan.

Pike in a sled

Arvuuttelimme kalan painoa; kyllä se kympin ainakin painaa, mutta olisiko enenmmän? Hauki oli paksussa kunnossa, mutta kuinka pitkälle pituus riittäisi?
No, paino selviää punnitsemalla. Ensin taaraus tyhjällä punnituspussilla ja sitten hauki sisään. Vaaka näytti painoksi 10,110 kg. Arvelimme, tai ehkä toivoimme, kumpikin vähän suurempia lukemia. Olin kuitenkin todella onnellinen. Kympin ylitys tuntui todella hienolta.

Pike release

Punnituksen jälkeen hauki menei vielä hetkeksi pulkkaan takaisin. Otimme kalasta muutaman kuvan, jonka jälkeen hauki lähti pirteänä takaisin kasvamaan.
Meillä päivä jatkui kiireiden merkeissä, kun vähän väliä sai olla tekemäsä pikapyrähdyksiä vapojen luo. Kyllä vaan kummasti piristää tällaiset vähän paremmat reissut.

Uudella paikalla

Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.

Hauki
Aamusyöntiä ei kannata missata.

Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.

Vippa
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.

Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.

Kuinka vanha on puolikiloinen särki?

Kuortaneenjärvessä tuntuu olevan hyvänkokoisia särkiä. Edellisvuonna sain tasan puolikiloisen punasilmän  ja aikaisempina vuosina pari kappaletta, jotka olivat karvan alle puolen kilon. Lisäksi edellisvuonna mulla pääsi vähän ennen haavia yksi oikeasti iso särki irti.
Nyt tässä vähän ennen vuodenvaihdetta oli täkykatiskaani uinut vähän keskimääräistä suurempi särki. Ihan silkasta mielenkiinnosta päätin ottaa kalan parempaan talteen ja tsekata kuinka vanha se mahtaa olla. Särki oli 33,1 cm pitkä ja painoi tasan 500 g.

Cleithrumit

Keitin särjen ja irrotin siitä kuvassa näkyvät luut. Näitä kutsutaan nimellä hartian lukkoluu, tunnetaan myös nimellä Cleithrum.
Kalojen iänmääritys ei välttämättä ole aina ihan selkeetä tai yksinkertaista ja usein puhutaankin arviosta. No mun arvio aikani näitä luita tutkailtuani oli, että tämä särki oli 15- tai 16- vuotta vanha. Varmuuden vuoksi lähetin kuvat vielä eräälle tutulle kalatutkijalle ja sieltä tuli onneksi sama arvio.

Cleithrum

Eli melko hidasta on siis särjen kasvu Kuortaneenjärvessä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hidasta, vaan pikemminkin keskimääräistä muuhun maahan verrattuna. Särkikalat vaan ovat hidaskasvuisia.
Jos ja toivottavasti kun tässä joskus onnistuu saamaan sen unelmasärjen, eli yli kiloisen, niin se lieneekin jo yli 20 vuotias. Ainakin tässä Kuortaneenjärvessä. Mahdollisuudet suursärjen saamiseksi tietty parantuvat, jos löytää jostain oikein nopeakasvusia kaloja.

Hyvä alku uudelle vuodelle

Vuosi 2015 alkoi totta kai kalastamalla. Uudenvuoden hulinat meni sen verran sivistyneissä merkeissä, että olin jo heti aamusta jäällä porailemassa reikiä ja virittämässä ismete-vapoja pyyntiin. Kelikin oli hauenongintaan sopivan lauha.

Alku ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Yleensä aamuhämärä tuottaa ainakin jonkun tapahtuman, mutta nyt oli aivan hiljaista. Ahvenetkaan eivät tuntuneet olevan syönnillä, vaikka kuinka koitin pilkkejä uittaa muka houkuttelevalla tavalla.
Puolenpäivän tienoilla hauet tuntuivat onneksi aktivoituvan. Pian oli matolla käynyt kaksi nättiä haukea kääntymässä ja niiden välissä oli lisäksi yksi tärppi. joka päättyi hylkäykseen.

Pike unhooking
Päivän aktiivisuuspiikin päätti astetta raskaamman puoleinen tärppi. Pienten erimielisyyksien ja vääntämisien jälkeen sain hauen ylös matolle ja siitä suoraan pulkkaan kylpyyn.

Hauki pulkassa

Oli kyllä oikein mukava aloitus tälle vuodelle.

Lumisateessa jäällä

Keli ei luvannut hyvää. Yön aikana oli satanut useita senttejä lunta ja lumisade vain jatkui. Lähes puhtaalle jäälle satanut lumipeite saa syönnin yleensä lehes nollille.
Jäälle oli silti päästävä; jospa siellä kuitenkin joku hauki olisi syöntipäällä.

Aamu alkoi hiljaisissa merkeissä. Yhteentoista mennessä oli saldona vain kaksi tärppiä, jotka kummatkin johtivat hylkäykseen.

Ice-pike

Puolenpäivän aikaan tuli sitten kunnon tärppi eikä hauki hylännyt syöttiä.Lyhyen väsyttelyn jälkeen irrottelin koukut vähän reilu parikiloisen hauen suusta.
Siitä kun lähdin hakemaan uutta syöttiä, huomasin toisessa vavassa tärpin; ei muuta kuin matto mukaan ja äkkiä vavan luo.

Vapa

Tällä kertaa saikin sitten vääntää vähän pidempään. Tosi mukava oli taas tuntea siiman päässä vähän raskaampaa painoa. Viimein sain kalan ylös ja matolle ja siitä suoraan muutaman metrin päässä odottavaan vedellä täytettyyn ahkioon.

Pulkassa

Tarkoitus oli ottaa vielä pari kuvaa vapautustilanteesta, mutta hauki oli toista mieltä ja ponkaisi voimakkaasti heti kun sen pää meni avantoon. Ainakin se osoitti olevansa virkeässä kunnossa lähtiessään takaisin kasvamaan.

Uusia vippoja

Mulla on tähän asti ollut ismetessä käytössä lähes ainoastaan kaupasta ostettuja valmisvippoja. Vaikka ne on toki toiminut ihan ok, niin en silti ole ollut ihan tyytyväinen. Siksi päätin rakentaa tulevaksi kaudeksi uudet vipat, jotka on juuri sellaiset kuin itse haluan.

Vippoja

Suurimpana erona vanhoihin valmisvippoihin on, että nämä on vähän pitempiä 56 cm ja näissä on selvästi isompi kiekko vipan päässä. Kiekon tein lötköpötköstä, eikä se ole ainakaan painavampi kuin valmisvipan muovikiekko.
Nyt pitäisi tärpit näkyä huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Enää tarvitaan jäitä.

Vippa

Kohoja uittamassa

Perjantaina oli taas aika suunnata haukien perään. Koska lämpömittari oli pari astetta pakkasen puolella, sai kuitusiimalla varustetut kelat jättää suosiolla kotiin. Perinteisten nylonsiimojen kanssa pärjää huomattavasti paremmin pakkaskeleissä.

Koho

Venettä veteen laskiessa tuli mieleen, että taas kerran olisi herätys saanut olla tuntia tai paria aikasemmin. Tuo tunne vain vahvistui, kun ensimmäinen tärppi tuli jo muutaman minuutin onkimisen jälkeen, hauki oli napannut kohon kanssa tarjoamani särkisyötin. Parin minuutin väännön jälkeen se tuli veneen viereen, siinä sitten pikaisesti koukut irti ja näkemiin. Arviolta nelikiloinen hauki lähti takaisin ja minä kaivoin pussista uuden särjen koukkuihin.

Tässä välissä oli jo pakko ottaa termospullo esille; aamukahvit oli nimittäin vielä juomatta. Ensimmäin kuppillinen katosi nopeasti kurkusta alas ja päätin ottaa samalla toisenkin kupin. Juuri täytetty kahvikuppi sai kuitenkin jäädä veneen penkille jäähtymään, sillä toinen kohoista sukelsi yhtäkkiä. Siimaa lähti purkautumaan kelalta nopeassa tahdissa. Nopea jarrun tsekkaus, liinat kiinni ja vapa pystyyn; nyt tuntui vähän raskaammalta, varmasti isompi kuin äskeinen. Vähän ajan päästä rupesi jo vähän jänskättämään, että kuinkahan suuri siellä oikein oli. Kala meni pohjia pitkin, eikä tahtonut millään näyttäytyä. Lopulta sain sen kuitenkin pintaan, siitä melkein saman tien veneeseen ja suoraan matolle koukkujen irroitukseen. Punnituksen, vapautuksen ja pienten laskutoimitusten jälkeen sain kalan painoksi 9,32 kg. Yes, oikein kiva. Me happy.

Gädda

Haukia onkimassa

Viime viikolla löytyi sopivasti aikaa peräti kahdelle haukireissulle. Ensin keskiviikkona kaverini Teron kanssa ja sitten vielä sunnuntaina ihan omiin nimiin. Kelit näytti niin lupaavilta, että odotukset oli aika korkealla. Ilmanpainekin huiteli koko viikon reilusti tuhannen yläpuolella.

Hauki1

Hyvin piti ennakkoaavistukset paikkaansa. Kummallakin reissulla nousi kivasti haukia. Keskiviikkona tuli oikeen tuplatärppikin, mistä oli sitten pakko napsia pari kuvaa.

Hauki2

Mitään merkittävän suurta haukea ei kummallakaan reissulla siiman päähän sattunut, mutta ihan hyvän kokoista kuitenkin. Hauskaa siis oli ja hyvää meininkiä.
Saa nähdä kauanko tämä avovesikausi vielä jatkuu.

Hauki3

Dropshottaus on jees

Edellisistä syksyistä poiketen, oon tänä vuonna satsannut enemmän ahvenen kalastukseen ja jättänyt haukien jallittamisen hieman vähemmälle.
Siiman päässä on ollut paino ja sen yläpuolella jigi, eli dropshottausta on tullut harrastettua. Nyt tuntuu, että alkaa tuo homma pikkuhiljaa onnistumaan. Välillä kalaa on tullut jopa ihan hyvin.

Ahven 4
Kolmipiikkikoiraan väritys tuntuu kelpaavan ahvenille aika kivasti.

Ahven 2
Tätäkin herraa on vähän dropshot-kärpänen päässyt puraisemaan.

Ahven 3
Oksukala toimii

Sunnuntaina oli varmaan tän vuoden viimeinen dropshottausreissu, ainakin Kuortaneenjärven osalta. Kalat oli nimittäin painuneet syvälle, yli yhdeksään metriin. Niin syvältä kun ahvenen tai kuhan kelaa ylös, niin vapauttaminen ei enää onnistukaan. Toki sieltä voisi ruokakaloja kalastaa, mutta vaarana on, että koukkuun nappaakin joku ylämittainen, jonka haluaisi päästää kasvamaan.Parempi siis pysyä pois.
Nyt taitaakin loppuvuosi mennä aika pitkälle hauenkalastuksen parissa.