Haukiseminaarin videot

Moni varmaan on kuullut, että Vaasassa järjestettiin syyskuun lopulla haukiseminaari. Seminaari onnistui loistavasti. Itsellänikin oli kunnia olla mukana yhtenä alustajana.

Alustajat
Kuvassa vasemmalta lukien: Teemu Koski, Martin Stålhammar, Minä, Marina Nyqvist, Neville Fickling, Tobias Fränstam, Joni Tiainen, ja Steve Rowley

Paikalla olleet varmasti huomasivat, että seminaarissa pidetyt esitykset kuvattiin. Nyt kaikki kuvatut esitykset on julkaistu YouTubessa.

Täytyy sanoa, että on kyllä melkoisen piinallista katsella omaa takeltelua ja maneereja videolta. Mutta toisaalta se tekee ihan hyvää, tietää ainakin mitä pitää parantaa ja muuttaa omassa esiintymisessä.

Artikkeli kuolleella täyllä onkimisesta

Uusimmassa KALASTUS-lehden numerossa oli mun artikkeli hauen onkimisesta kuolleella täkykalalla. Täytyy sanoa, että oli pienoinen yllätys kun posti toi lehden ja lukaisin kirjoittamani jutun. Artikkeliin oli nimittäin toimituksessa lisätty aika paljon tekstiä. Siis multa mitään kysymättä tai asiasta etukäteen ilmoittamatta.
Juttu löytyy tosta alta, merkkasin toimituksessa lisätyt tekstit siihen keltaisella.
Nooh, tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jutusta on jollekin iloa tai hyötyä.

Töitä ja kuhan merkkausta

Loppuviikon ohjelmassa oli Vastuullisen kalastuksen seminaarin sekä Jyväskylän Tuomiojärven vastuullisen petokalakilpailun järjestämistä yhdessä työkaverini Ollin kanssa. Kumpikin tapahtuma saatiin vedettyä kunnialla läpi. Tuomiojärven kisassa kala oli kovin huonolla syönnillä, mutta siitä huolimatta tapahtumalle toivottiin yleisesti jatkoa, mikä oli erittäin positiivista.

Kun kisa oli saatu päätökseen hengähdettiin hetki ja lähdettiin sitten Ollin kanssa myös vähän järvelle, jos vaikkaa saataisiin vertikaalijigaamalla lisää aineistoa Ollin ja Arin Tuomiojärvi-tukimukseen.
Vähän jotain onnistuttiin saamaankin.

Tuomiojärvi1
Tuomiojärvi2T-ankkurimerkki selkään, muutama suomu talteen ja sitten takaisin uimaan.

Tasapainoilua ja vertikaalia

Eilinen iltapäivä ja ilta kului tuossa järvellä oikein mukavissa merkeissä  Mukaan veneeseen lähti seinäjokelainen Juho Mäki-Maunus, joka tunnetaan taitavana vieheenvalmistajana, Erityisesti miehen kevennetyt BTG-nimeä kantavat tasapainot on saaneet kovasti mainetta tehokkaina suurahvenpilkkeinä.

Juhon tasapainot
Juhon kevennettyjä BTG (Beat The Giant) tasapainoja. Kuva: Juho Mäki-Maunus

Tavoitteena oli löytää hyvänkokoista ahventa. Ja kyllä sitä löydettiinkin, ainakin ne kaikuluotaimessa näytti ahvenparvilta. Meidän löytämillä raitapaidoilla ei kuitenkaan tainnut olla ruoka-aika,  sillä ainuttakaan ahventa ei saatu ylös asti. Juholla sentään oli yksi kiinni.
Kuhat sen sijaan oli ihan hyvällä syönnillä, varsinkin sen jälkeen kun löytyi se oikea väri. Ne paukautteli sekä mun vertikaalijigiin, että Juhon kevennettyyn tasapainoon.

Juhon kuha
Kalastus muuttui yhtäkkiä helpoksi kun löytyi oikea väri. Tämä pikkuinen meni takaisin kasvamaan.

Ensi talvena meitsikin tulee heiluttelemaan Juhon tekemää kevennettyä tasapainoa. Mies nimittäin ojensi mulle todella hienon, salakan nahalla päällystetyn BTG:n. Värikin on yksi mun luottoväreistä, eli oksennuskala.

Kiitoksia vaan kovasti Juholle, sekä pilkistä, että mukavasta seurasta. Mennään taas lähiaikoina uudestaan.

Oksennuskala
Juhon antama kevennetty ilman jigipyrstöä kuvattuna. Tämä tulee olemaan kovassa käytössä ensi talvena.

 

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Houkutinaineita ja dropshottausta

Pari päivää sitten saapui Normarkin suunnasta paketti, josta löytyi lajitelma Dynamite Baitsin mäskiä ja muutama pullo nestemäisiä hajusteita. Lupasin tuossa jokin aika sitten vähän testailla näitä ja kertoa sitten kokemuksia. Toisaalta kun kyseessä on Dynamite Baitsin kaltainen iso firma, niin eiköhän nuo ole jo moneen kertaan testattuja ja hyviksi havaittuja. Mutta joka tapauksessa näillä mäskeillä siis ongitaan tulevilla reissuilla.

Dynamite

Ilmeisesti noita sopivien hajustepullojen valmistajia ei ole kovin montaa, nimittäin ainakin Crafty Catcher pullottaa näköjään tuotteitaan samanlaisiin pulloihin kuin Dynamite Baits, kuten kuvasta näkyy. Piti oikein laittaa nuo eri tuotemerkkien Predator-pullot vierekkäin ja avata korkit; kyllä siellä eri soosit oli sisällä, ainakin hajut olivat erilaiset.

Pullot

Tänään ehdin taas vaihteeksi vähän kalastelemaan. Teemu vinkkasi eräästä pikkulammesta, josta on saatu isoja ahvenia. Ja koska isot ahvenet aina kiinnostaa, niin sinne siis.
Ahventa lammesta kyllä nousi oikein kivasti, mutta isoja ei näkynyt. Mukavaa oli kuitenkin dropshot-jigiä väristellä ja tutustua samalla uuteen paikkaan.

Appura

Appura ja jigi

Sulkava outo – turpa hauska

Sulkava on kala, jota en ole ikinä saanut. Enkä ole kyllä yrittänytkään, paitsi eilen ekaa kertaa. Rupesi nimittäin vaikuttamaan siltä, että jos suuntaisi muutaman sata kilometriä kohti etelää, niin eräästä paikasta voisi saada suurkalarajan ylittävän sulkavan. Vaikka paino oli hyvin vahvasti sillä voisi-sanalla, niin päätin kuitenkin lähteä matkaan. Päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että samalla suunnalla sijaitsee eräs joenpätkä, jolle olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lähteväni onkimaan turpaa. Nyt sekin järjestyisi samalla reissulla.

Turpa2
Vaihteeksi vähän koho-ongintaa.

Liikkeelle lähtö venyi erinäisten syiden takia pitkälle iltapäivään ja perillä sulkavapaikalla olin vasta joskus vähän ennen ilta kuutta. Mutta ei se mitään, aikaa oli ihan riittävästi.
Kalaa tuntui olevan paikalla oikein kivasti. Paha vaan, että sulkavan saaminen oli juuri niin vaikeaa, kun mitä pelkäsin; tulos oli pyöreä nolla.
Sulkava on siis minulle edelleen mysteeri. Mutta pitää kuitenkin ruveta tutkimaan ja miettimään sulkavan onginnan saloja. Jos vaikka keksisi sen saamiseksi jonkun viisasten kiven, mikäli sellaista on olemassakaan.

Turpa1
Vähän ennen puoltayötä napannut hyväkuntoinen turpa

Vähän kymmenen jälkeen illalla suuntasin auton kohti uusia apajia. Nyt pääsisin vihdoin katsastamaan niitä turpapaikkoja, joita useamman kerran olin karttapaikan kautta tsekkaillut. Suunnitelmana oli katsastaa pikaisesti yksi paikka ennen puoltayötä ja onkia vielä toisella paikalla heti aamusta.
Heti alusta lähtien kävi selväksi, että turpaa oli alueella runsaasti. Paha vaan, että vesi oli joessa melkoisen vähissä. Ehdin kuitenkin reilun tunnin aikana saada seitsemän tai kahdeksan turpaa, joista yksi oli oikein kivan kokoinen.

Jokea
Vesi oli melkoisen vähissä

Puolenyön aikaan kömmin autoon muutaman tunnin yöunille. Heti auringon sarastaessa olikin sitten sen toisen paikan vuoro. Tässäkin paikassa oli nälkäisiä turpia, vaikkakaan ei ihan niin runsaasti kuin edellisessä. Mitään suurempia ei syöttiin kuitenkaan käynyt, isot yksilöt olivat varmasti syvemmillä alueilla.
Oikein hienoa oli aloittaa kesäinen aamu turvan onginnalla. Näille paikoille pitää palata sitten kun vesi on vähän korkeammalla.

Turpajuttuja

Oho! Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtäny melkoisesti aikaa. Mitä tässä on oikein tullut tehtyä… töitä, kalastusta, töitä, pihatöitä…. Vähän liikaa kaikkea muuta kuin kalastusta.
Nooh, on tässä sentään jonkin verran ehtinyt kalassakin käymään. Viime viikolla vietin kolme päivää turpien perässä ja tällä viikolla vielä pari päivää lisää. Yöunet on välillä jääneet hieman vähiin, mutta silloin kun pääsee vavan kanssa jokirantaan pitää satsata täysillä. Pikkuisen kyllä harmittaa, että otin eilen ongen ylös jo klo 22, vaikka potentiaalista peliaikaa olisi ollut vielä pari tuntia jäljellä. Väsy vaan rupesi olemaan sitä luokkaa ja syöntikin sen verran huono, että päätin lähteä ajelemaan kotia kohti hieman etuajassa.

Turvat ovat siis tänä vuonna olleet todella hankalia. Ainakin silloin kun minä olen niitä ollut yrittämässä. Syynä on varmaankin todella vähissä oleva vesi. Matalalla vedellä kun kalat ovat yleensä hyvin arkoja.Toisaalta kun kalastus on vaikeaa, niin ne harvat onnistumisen hetket tuntuvat tavallistakin mukavammilta.

Turpa

Vapaaksi

Hankaluuksista huolimatta sen pakollisen kahden kilon rajan olen onneksi onnistunut rikkomaan, tosin hyvin niukasti. Tämän vuoden isoin turpa venytti puntarin lukemaan 2060g. Pituutta kalalla oli 56 cm. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut hyvinkin se puoli kiloa lisää.
Eilen sain toisen laiheliinin jolla oli pituutta mukavat 54 cm, mutta painoa vain vaivaiset 1860g.
Ison kutemattoman naarasturvan saaminen koukkuun näyttää olevan todella vaikeaa. Mutta eiköhän sekin arpa vielä joku päivä osu kohdalle, kun vaan jaksaa yritää.

Laiheliini

P.s. Kannattaa tsekata uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä näytti olevan juttua turvan onginnasta. Kuka lie kirjoittanut. Kannessakin oli joku valkohuuli…

Lehti

Pohjaongella

Ehdinpä tässä pari päivää sitten tehdä pikaisen pohjaongintareissun, tavoitteena oli lahnat ja mahdolliset seipit. Kelit oli tuolloin vielä kovin koleat; koko ajan sai olla pipo päässä ja hanskat käsessä, että tarkeni. Onneksi nyt tätä kirjoittaessa on jo selvästi lämpimämpää.

Kari ja lahna 3

No kylmiin keleihin on kuitenkaan mun turha vedota siinä, että en onnistunut saamaan ainuttakaan lahnaa. Kaverini Kari nimittäin sai omalta paikaltaan useita lahnoja ja päälle vielä muutaman komean säynävän. Matka Karin onkipaikalle ei ollut kuin 60 – 70 metriä. En tiedä oliko paikasta kiinni, todennäköisesti vika oli miehessä, sillä meikä onnistui tällä kerralla saamaan vain särkiä, pasureita ja ahvenia.
No, pitää keksiä uusia juonia ensi kerraksi.

Tässä vielä pari kuvaa Karin komeista lahnoista.

Kari ja lahna 2

Kari ja lahna 1

Ola ja Leif – älyttömän kovia kalamiehiä

Ola ja Leif ovat siis älyttömän kovia kalamiehiä. Ai ketkä ja miten niin?
No, ruotsalaiset Ola Esbjörnsson ja Leif Krause ovat kumpikin saaneet 60 suurkalarajan ylittävää kalalajia. Ola ehti ensin ja Leif melkein heti perään. 60 suurkalarajan ylittävää lajia on aivan uskomaton määrä. Ja vielä kun ottaa huomioon, että Ruotsin suurkalarajat ovat selvästi korkeammat kuin Suomen vastaavat. Älyttömiä jätkiä!
Sportfiskarnan sivuilla olevasta storfiskbloggenista voi lukea kummankin miehen haastattelut: Ola EsbjörnssonLeif Krause

Seipi
Yksi omista suurkaloista – seipi 140 g.

Suurkalojen rekisteröinti on käynnissä myös meillä Suomessa. SVK:n sivuilla olevalla lomakkeella voi ilmoittaa kalansa ja Hall of Fame – taulukkoon on listattu eniten eri lajien suurkaloja saaneet henkilöt. Itselläni on nyt tämän vuoden aikana tavoitteena saada vähintään yksi uusi suurkalan mitat täyttävä laji ja saada samalla sitten 10 lajia täyteen. Todella kaukana tässä vielä ollaan Olan ja Leifin lukemista.