Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Epic Angler – Episode 1

Kalastaessa pitää aina olla HILJAA.

Ismete jatkuu ensi vuonna

Jäälle ei ole tällä hetkellä enää menemistä. Pakkasta näyttäisi tulevan vasta loppuviikosta, joten tän vuoden ismetaukset on sitten ohi. Mutta ensi vuoden puolella taas jatketaan, kunhan nyt saadaan ensin vähän pakkasia.

Reissun suurin menossa takaisin

Reissun suurin menossa takaisin

Ehdin onneksi viime viikolla tekemään vielä yhden onnistuneen reissun tälle vuodelle. Päivän aikana kävi matolla kääntymässä kolme vähän paremman kokoista kalaa, joista suurimmalla oli painoa 9,4 kg.
Kyseinen hauki taisikin olla mun tähän mennessä kolmanneksi suurin ismete-hauki, joten ihan hyvä lopetus tälle vuodelle.

Isojen jahtaus jatkuu siis taas ensi vuoden puolella. Stay tuned.

Uusi talvi, uudet paikat

Tänä talvena on tarkoitus uittaa täkyjä kahdessa uudessa paikassa, joissa en ole ennen haukia kalastanut. Toki voisi ottaa varman päälle ja käydä vain hyviksi havaituissa mestoissa, mutta uusien paikkojen testailu ja opettelu pitää homman mielenkiintoisena. Kevääseen mennessä on varmaan jo aika hyvä kuva siitä, minkä kokoista haukea noista vesistä löytyy.

Tänään tein ekan reissun toiselle kyseisistä paikoista. Alunperin oli tosin tarkoitus mennä jo perjantaina, mutta silloin oli tuo myrsky. No pikku muutos suunnitelmiin ja lauantaina sitten. Kamat oli jo lauantaiaamuna valmiina autossa, mutta lämpömittari näytti kuitenkin aamulla -11 astetta. Liian kylmä, takas nukkumaan. Tänään oli sitten jo lauhempaa, tuulta ja lumisadetta tosin oli ihan riittävästi, mutta ei se mitään, jäälle vaan.

Olin saanut kaverilta paikasta vähän ennakkotietoja: matalaa; keskisyvyys metri, yksi ”syvänne” jossa on 1,5 metriä ja pitäisi myös muistaa varoa lähteitä. Kuullostaa potentiaaliselta suurhaukipaikalta.
Suunnistin saamieni neuvojen perusteella järven syvimälle paikalle ja viritin vavat pyyntiin.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä

Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti. Kala oli kuitenkin kokoa pieni, n 1,5 kg. Sen jälkeen oli tunnin verran hiljaisempaa. Sitten yhtäkkiä tuli kolme kalaa peräjälkeen, nekin kaikki samanlaisia pikkuhaukia luokkaa 1,5 – 2 kg. Samanlaisia pieniä kävi kääntymässä vielä pari kappaletta. Tapahtumia oli siis ihan kivasti, mutta isot ei ollu liikkeellä. Vahva usko on kuitenkin, että tuolta löytyy paljon paljon suurempiakin.

Loppupäivästä tein vielä melkoisen löydön, kun löysin kaverin neuvomaa syvännettä selvästi syvemmän paikan, siellä oli vettä jopa kaksi metriä! Melkoinen monttu siis. Aina oppii jotain uutta. Sinne sitten seuraavaksi.

Metemagasin – lehti onkijoille

Onginnan harrastajille ei ole ollut omaa lehteä. Tai löytyyhän niitä Briteistä, mutta niissä tuppaa olemaan hiukka liikaa asiaa kaupallisilla onkilammikoilla kalastamisesta. Nyt on kuitenkin tulossa uusi nimeomaan onkijoille suunnattu lehti. Lehden nimi on Metemagasin.
Meikäläisellä ainakin meni samantien tilaukseen.

Metemagasin

Uusi haukienkka – PB gädda

Mun entinen haukienkka 11,15 kg oli syksyltä 2010. Sen jälkeen on tullut vietettyä melkoinen määrä tunteja hauenonginnan parissa. Onkia on uitettu veneestä, rannoilta ja jäältä, lammilla ja joilla sekä merellä ja järvillä.

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Viime viikolla yrittäminen sitten palkittiin, kun pohjaongella tarjottuun popattuun deadbaittiin nappasi kunnon kokoinen hauki. Luulin tosin aluksi, että kyseessä on joku n. seiskan kala, mutta haavissa totuus alkoi paljastumaan. Painoa kalalla oli 11,66 kg ja pituutta 116 cm. Puolen kilon parannus haukienkkaan sai hymyn huulille.

Oma haukienkka on nyt 11,66 kg

Tätä on odotettu ja yritetty

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

 

Viisi tärppiä – viisi haukea

Viimeaikojen sateet on tehneet tehtävänsä ja kalapaikoilla alkaa taas olemaan riittävästi vettä. Syksyn lahnasuunnitelmat meni kuivuuden takia mönkään, mutta ei se mitään, nyt pääsee taas onkimaan haukia.

Eilen olikin sitten ohjelmassa hauen ongintaa. Yhdeksältä vesille viideltä kotiin, täys työpäivä siis.
Ja kuten otsikosta voi lukea, niin reissu oli oikein hyvä; kaikki tärpit tuli ylös asti, eikä tarvinnut harmitella karkuutuksia.

Mulla on tapana tehdä tartutus melko nopeasti, vähintään 10 sekunnin kuluttua siitä kun olen tärpin havainnut. Siitä huolimatta aina joskus koukut ovat vähän turhan syvällä. Siksi mulla on aina mukana pitkävartiset katkaisupihdit, joilla saa pätkittyä koukun pois syvältäkin hauen nielusta. Tälläkin kerralla sattui yksin tuollainen ”deep hooking”, vaikka tartutin kaikki kalat hyvissä ajoin; kaikki 10 sekunnin sisällä tärpin havaitsemisesta.

Reissun suurin kala oli 8,3 kg ja 103 cm. Mittasin myös toisen kalan, jolla oli pituutta 101 cm. Pieninkään ei ollu ihan minikokoa, vaan silläkin oli painoa about 5 kg.
Syöttinä kelpasi lähes kaikki mitä keksin kokeilla, tarjolla oli mm. särki, ahven ja kebab-rigi.

Sääennustukset lupaa lauhaa keliä ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, joten eiköhän tässä vielä jokusen hyvän onkireissun ehdi tekemään ennen jäiden tuloa.

Mateen ongintaa vol. 2

Viime viikolla oli made niin hyvällä syönnillä, että pakkohan sitä oli lähteä oikeen varta vasten yrittämään. Teemukaan ei ollut saanut vielä madeonkiannostaan täyteen, joten päätettiin suunnata yhdessä madeapajille.
Treffit oli rannassa klo 10. Kurvailin perille jo varttia vaille ja ajattelin olevani hyvinkin ajoissa. Mutta ei; Teemuhan siellä oli jo odottelemassa. Intoa tuntui miehessä ainakin riittävän!

Moni varmaan arvasi jo heti alussa kuinka tällaisilla reissuilla käy, siis kun lähdetään uudestaan samalla paikalle, josta viime reissulla on tullut hyvin. Eipä sitä kalaa sitten yleensä enää tulekaan samaan malliin. Eikä tullut nyttenkään.

Koukku lähtee paremmim irti kun oikeen irvistää.

Äkkiä takaisin kutuun valmistautumaan

Homma toki alkoi melko lupaavasti, kun sain jo aikaisessa vaiheessa ensimmäisen mateen. Valitettavasti se oli kuitenkin reissun ainut ylös tullut made. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se ei pysynyt kiinni.
En sitten tiedä missä oli vika. Välineet oli tällä kertaa ainakin kunnossa. Ehkä mateet olivat vaan siirtyneet jonnekin muualla. Alueen kaikki sammakot oli kai jo syöty.

Mukava reissu kuitenkin, varsinkin kun oli taas vaihteeksi juttuseuraa.

Haukea yrittämässä, madetta tuli

Perjantaiksi näytti osuvan hyvät ennusmerkit kohdalleen; täysikuu ja ilmapainekin lievässä nousussa. Haukiongelle siis.
Täkyjäkin oli vielä hyvin jäljellä edelliseltä reissulta, joten niiden hankkimisesta ei tarvinnut huolehtia.

Perillä rannassa virittelin alkuun pari pohjaonkea. Lisäksi vein yhden koho-ongen pienen matkan päähän, niin että näin kohon hyvin koko ajan.
Ja silloin se alkoi. Nimittäin juuri kun olin saanut koho-ongen pyyntiin kuului toisen pohjaongen hälyttimestä piippaus. Sitten toinen ja heti perään kolmas. Olin hetkessä paikalla. Kelalta meni hiljalleen siimaa ulos. Tsekkasin jarrun, kiristin varovasti ja tein tartutuksen. Tai ainakin yritin tehdä, sillä kala pääsi muutaman sekunnin kuluttua irti. Häh, ei voi olla totta. Otti lievästi sanottuna päähän.

No, ei muuta kuin syötti uudestaan samaan paikkaan ja vapa hälyttimen päälle. Kului ehkä viisi sekuntia ja taas meni siimaa ulos. Annoin kalan viedä n. 10 sekuntia. Sitten tartutus ja taas irti. Voi saakelin saakeli! Mitä ihmettä, enkö mä enää osaa onkia haukia?
Heitin särkisyötillä varustetun onkeni taas samaan kohtaan. Päässä pyöri äskeiset tapahtumat; mulle oli annettu kaksi mahdollisuutta ja olin sössinyt ne kummatkin. Missä oikein oli vika. Itsetutkiskelut loppui kuitenkin lyhyeen, kun baitrunneri alkoi taas tikittää. Kolmas tärppi samasta paikasta samaan vapaan ja alle viiden minuutin sisään. Tämä on pakko saada ylös. Tällä kertaa annoin kalan viedä vähän pitempään, nyt piti pelata varman pälle. Noin 20 sekunnin kuluttua tein vastaiskun. Siman päässä ei kuitenkaan ollut enää mitään, ei edes särkeä.
Mitäs peliä tämä nyt oikeen on. Onkohan ne edes haukia, vai olisiko ne… mateita?

Samat kuviot toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta sain vahvistuksen epäilyilleni, kun vedestä nousi reilu kiloinen made. Mateita tosiaan, olinhan mä saanut niitä täältä ennenkin.

Madetärppejä tuli vähän väliä ja aina suunnilleen samasta kohdasta. Jatkoin kuitenkin haukirigeillä, sillä niitähän mä olin tullut yrittämään.
Haukia ei kuitenkaan tullut, ei ainuttakaan. Mateita sen sijaan onnistuin saamaan neljä kappaletta. Yhden mateen jouduin ottamaan, kun se oli ehtinyt nielaista koukun liian syvälle. Muut kalat lähti tottakai kasvamaan.

Ottamaani madetta peratessa löytyi sen mahasta pikku ylläri, siellä oli nimittäin kahden sammakon jäänteet. Toinen niistä oli vielä ihan tunnistettavassa kunnossakin, toisesta taas ei ollut jäljellä paljo muuta kuin reisiluut. Luulisi tollaisella sapuskalla mateiden kasvavan.
Pitää varmaan mennä tässä joku päivä uudestaan paikalle, tällä kertaa madeonkien kanssa.

Street Fishing

Mä en ole tavannut tänne työasioista kirjoitella, mutta tämän kerran pitää kyllä tehdä poikkeus.
Kuvattiin nimittäin kesällä Vaasassa video, jossa aiheena oli Street fishing, eli urbaani kalastus.
Tuon videon piti aivan alkuperäiseten suunnitelmien mukaan olla vaan ihan simppeli ja yksinkertainen pätkä. Toisin kuitenkin kävi sillä homma alkoi kasvaa, kun mukaan tulikin yhtäkkiä joukko alan taitajia mm. Jan Forsberg ja Markus Staaf. Kun nämä miehet ystävineen laittoivat osaamisensa peliin, oli lopputulos jotain paljon hienompaa, kuin mitä oli alunperin ajateltu. Ainakin mun mielestä toi video on tosi hieno.