Lahnakausi jatkuu vielä

Tuuli kääntyi pohjoiseen ja sen kyllä huomaa; lämpötilat tippui heti yli kymmenen astetta. Pitkään jatkunut kesä taitaa nyt olla ohi.
Mutta ei se mitään, kohta alkaa syyskalastukset, mikä mun osalta tarkoittaa pitkälti hauenongintaan siirtymistä. Syöttejäkin alkaa jo olla pakkasessa ihan kivasti.

Mutta aivan täysin ei voi vielä antautua hauenonginnalle, sillä jokunen lahnareissu on vielä pakko tehdä. Tuntuu nimittäin, että oman lahnaenkan rikkominen voisi olla vielä mahdollista tälle syksylle. Nyt kun vain saataisiin nopeasti sateita, että vesi vähän nousisi. Tällä hetkellä kun on ongelmana veden vähyys ja siitä johtuva lahnojen arkuus.
Ruoka niille kyllä tuntuu maittavan ja kuten kuvasta näkyy, niin aika pyöreässä kunnossa ne alkaakin olla.

Kuortaneen lahnoilla on massakausi päällä

Dropshottaamassa

Kuortaneenjärven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalaa riittää pitkälle. Tästä johtuen rannaltakalastuspaikkoja on hyvin niukalti. Kuortaneenjärvellä kalastavan onkin siis hyvä omistaa vene.
Toinen vaihtoehto on hankkia kahluuhousut; etenkin järven itärannalla on pääosin hiekkapohjaa ja kahlaaminen onnistuu siellä mainiosti.

Vyötäröä myöten järvessä

Eilen olikin oikein otolliset olosuhteet mennä kahluuhousuilla kalaan. Järven pinta oli kotoa lähtiessä  lähes peilityyni, ei siis tarvitsisi koko ajan varoa, että aallot tulisivat housuista sisään.
Veteen päästyäni alkoi tuuli kuitenkin vähän nousta, mutta ei se onneksi yltynyt mitenkään liian kovaksi.
Kahlailin  dropshot-vavan kanssa erään jyrkänteen reunan viertä. Kyseisessä paikassa tapaa tähän aikaan vuodesta olla hyvin ahventa ja kuhaa.


Kalaa oli paikalla nytkin, mutta ei mitenkään valtavasti. Tapahtumia tuli kuitenkin sen verran, että homma pysyi mielenkiintoisena Nyt näyttäisi ilma olevan kovasti viilenemässä, joten viikon päästä on varmasti jo tosi hyvää kalastusta tiedossa

Sapuskaa Kaatialan louhoksen särjille

Kesällä tuli taas muutamaan otteeseen käytyä tuossa läheisellä Kaatialan louhoksella. Siellä on kiva polskia kun on kirkasta vettä ja hyvä näkyvyys.
Kyseisellä louhoksella tapaa aina näkyä parvi ruokaa etsiviä särkiä. Erään kerran muistin sitten ottaa mukaan muutaman leivänpalan särkiä varten. Ja hyvin tuntui leipä maistuvan. Tuollaisessa karussa louhoksessa on varmaan ravinto noin muuten aika vähissä.

Särkiä syksyn varalle

Ilmat vaan jatkuu kesäisen lämpiminä vaikka mennään jo syyskuuta. Vajaan parin kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin jo keskellä loppusyksyn kuuminta haukisesonkia. Nyt on siis hyvä aika valmistautua ja hankkia täkykaloja pakastimeen tulevia koitoksia varten. Vesien viilennyttyä ei täkyjen hankinta olekaan enää niin helppoa.

Suuntasin siis eilen onkivehkeiden kanssa särkiongelle. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua hienossa kelissä jokirannassa vapa kädessä. Kalakin oli onneksi syönnillään, tai ainakin ne rupes syömään kun ensin vähän heitteli ilmaista ruokaa pohjalle. Mäski parantaa kummasti kalaonnea.
Särkiä tuli, eikä täkypula pääse ihan heti iskemään, lisää pitää toki vielä hankkia. Reissun erikoisuus oli vähän ennen lähtöä noussut särkilahna. Noita tuntuu tällä seudulla olevan jonkin verran, sillä tämä oli nyt muistaakseni jo mun neljäs särkilahna muutaman vuoden sisään.

Särkilahna, ei kovin harvinainen saalis Kuortaneen vesissä.

Kotona tuli sitten illalla vähän selailtua sata vuotta vanhaa A.J. Melan Suomen luurankoiset kirjaa, siinä kun on jonkin verran juttua särkilahnasta ja muista hybrideistä. Kirjassa oli särkilahnalle oikein tieteellinen nimikin: Abramidopsis Leuckartii.

Ei se särkilahna nyt niin harvinainen ole kuin mitä Mela tuossa väittää.

On muuten mielenkiintoinen opus tuo Suomen Luurankoiset. Tämä kyseinen kirja on vuodelta 1909 ja se on K.E. Kivirikon toimittama toinen kokonaan uudistettu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1882 A.J. Melan toimesta. K.E.Kivirikko teki vielä alkuteoksen pohjalta Suomen selkärankaiset nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 1940.

Lahnaenkkaan parannusta

Eilen sain vihdoinkin pikkusen parannettua mun lahnaenkkaa. Aikaisempi ennätys oli muistaakseni 2360 g ja sen saamisesta on kulunut kai jo kuusi vuotta.
Vaikka eipä tässä ole paljon tullut ison lahnan kalastukseen satsattuakaan; muutamia reissuja silloin tällöin.

Eilen oli kuitenkin vähän sellainen olo, että isompi lahna voisi ehkä olla liikkeellä.
Päivällä oli paljon kaikenlaista tekemistä ja vesille lähtö venyi melko myöhään. Kalapaikalle pitikin sitten siirtyä rivakkaa vauhtia, jotta ehtisi onkimaan.
Heti perillä näin, että on aika hyvää aktiviteettiä käynnissä. Kasiainen pikaisesti koukkuun ja heitto lahnojen suuntaan. Koho sukelsi veden alle about kolmen sekunnin kuluttua. Ensimmäinen lahna ei kuitenkaan ollut kuin suunnilleen kiloinen. Kala irti, lisää matoa koukkuun ja uusi heitto. Tällä kertaa tärpin tuloa joutui odottamaan vähän kauemmin,  melkein minuutin. Kala väänsi hyvin vastaan ja onnistui uimaan vesikasvien joukkoon. Kasvit eivät onneksi olleet sitkeitä, vaan lähtivät helposti irti. Haavitessa en vielä päässyt näkemään kalan kokoa, kun mukana oli niin paljon siimapalpakkoa ja muuta. Kalan koko kuitenkin selvisi nopeasti ja varmuus uudesta enkasta tuli kun puntari näytti painoksi 2590 g. Yes, uusi enkka!

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Toinenkin lahna ylitti entisen ennätyksen, reissu oli siis oikein onnistunut. Seuraavalla kerralla pitänee varautua isommalla haavilla.

Parinkymmenen minuutin päästä haavin paremmalle puolelle liukui toinen hyvänkokoinen lahna ja luulin ennätyksen paranevan vielä toistamiseen. Puntari näytti kuitenkin lukemia 2550 g. Hieno lahna silti, mun tähän asti toiseksi suurin.
Pitää nyt varmaan syksyn aikana vähän panostaa tuohon lahnaan, että saisi sen kolme kiloa vihdoin rikottua.

Suurimmat hauet

Sain vihdoin ja viimein lisättyä SUURIMPIEN KALOJEN LISTALLENI myös hauet. Tosin laitoin vain 10 kg rajan ylittävät kalat, joita mulla on neljä kappaletta.
Nyt pitää nopeasti saada haukilistalle lisää kaloja, että ei ole niin paljon vajausta. Onpahan yksi syy lisää lähteä taas jahtaamaan niitä isoja. Parin kuukauden päästä alkaakin jo olla kiirettä haukirintamalla.

Deadbait pike 11,150 kg

Tämänhetkinen enkkahaukeni, painoa 11,150 kg.

Dropshottausta ja ongintaa

Perjantaiksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Ja vettä myös tulee, heti aamusta alkaen. Sateesta huolimatta huvittaa kuitenkin lähteä kalaan, ei ehkä koko päiväksi, mutta joksikin aikaa. Jos saisi vaikka muutaman sopivankokoisen ahvenen ruokakaloiksi.
Hyppään autoon ja ajan parin kilometrin päässä sijaitsevalle hyvälle ahvenpaikalle. Mukaan lähtee dropshot-välineet ja kelaonki

Ahventa nousi ihan sopivasti

Pienet ahvenet meni tottakai takaisin kasvamaan

Aloitan drophottaamalla. Heitto vinosti alavirtaan pari väristystä ja heti on ahven kiinni. Alkoipa hyvin. Seuraavalla heitolla onni kuitenkin jo kääntyy, kun paino tarttuu pohjaan eikä lähde millään irti. No tämähän kuulu lajin luonteeseen. Varttia myöhemmin olen neljää dropshot-painoa köyhempi ja on pakko todeta, ettei tämä paikka taida oikein soveltua dropshottaukseen.

Tätä tavaraa rupesi kulumaan vähän liikaa

Laitan dropshot-vavan sivuun ja vaihdan kelaonkeen, onneksi otin sen mukaan. Koukussa oleva kasiainen saa melkein saman tien kyytiä ja vedestä nousee nätti ahven. Pian toinen ja kolmaskin. Hetkeä myöhemmin onkin jo ruokakalat koossa.

Lahna oli kiva yllätys

Pienellä tauolla ollut vesisade alkaa taas ja rupean jo suunnittelemaan kotiin lähtöä. Yhtäkkiä kuitenkin koho nousee pari senttiä ja lähtee sen jälkeen vajoamaan. Tästä ei voi erehtyä; siiman päässä on lahna. Vähän vajaa parikiloinen lahna on mukava yllätys ja antaa kivan säväyksen kalareissun loppuun. Irrotan koukun kalan huulesta, nappaan pari kuvaa ja lasken lahnaan takaisin uimaan.

Vedenalaisia näkymiä

Kesän aikana on tullut taas sukelleltua jonkin verran. Räpylät ja maski kulkee helposti mukana kesälomareissuilla ja aina kun on sopiva tilaisuus, niin pitää painua veden alle katselemaan maisemia.
Alla on muutama vedenalaiskuva kesän varrelta.

Pinnan alta ja vähän päältäkin

Ahvenia

Pintaa pinnan alta

Pohjaongintaa

Tuli tuossa viimeisten sateitten aikana poimittua jonkin verran kasiaismatoja. Kävin niitä jo muutama päivä sitten näyttämässä lahnoille tuolla eräällä lammella. Siellä oli kuitenkin vesi tosi matalalla ja lahnat oli kovin aralla päällä.
Eilen sitten keksin kasiaisille käyttöä, kun päätin lähteä tuonne joelle pohjaongelle. Jospa siellä olisi lahnat paremmin syöntituulella.
Ja kyllähän nille kasiaiset maistuivat. Haavissa kävi illan aikana kääntymässä muutama ihan nätti lahna.

Lahnat tykkää mehevistä kasiaismadoista

Tänään sitten päätin lähteä samalla paikalle jatkamaan siitä mihin eilen jäin. Ehkäpä eilen heitetty mäski ja maissi olisi houkutellut paikalle vähän isompia lahnoja???
Aloitin kevyellä mäskäyksellä. Sitten onki, haavi yms. varusteet kaikessa rauhassa kasaan. Eka heitto ja heti on lahna kiinni. Lahnoja rupesi nousemaan, mutta selvästi pienempää kuin edellisenä iltana. No ihan kiva niitäkin oli narrata.
Parin tunnin onkimisen jälkeen tuli tärppi, joka ei tosiaankaan tuntunut lahnalle. Vähän ennen haaviaimista näin, että se oli särki, eikä mikään ihan pikkuinen. Tiesin kokemuksesta, että alueella liikkuu hyvän kokoisia särkiä ja nyt yksi sellainen oli haavissa. Sitten vaan koukkua irti ja vaaka esiin. Punnitus näytti särjen painoksi tasan 500 grammaa. Pituutta oli kertynyt 34 cm.

Särki 500g 34cm

Tämä olikin mun saamista särjistä toiseksi suurin. Pitääkin heti lisätä suurimmat särjet tuonne TOP-LISTALLE.

Säynävät top-listalle

Säynävälistan kolmonen

Kokosin top-listalle viisi suurinta säynävää. Tuon viidennen kalan jälkeen tulevista säynävistä mulla ei ole järjestyksen osalta oikein varmuutta, joten en ruvennut niitä sen enempää listaamaan. Noita vähän pälle kahden kilon kaloja on tullut melko paljon, enkä ole niistä kunnolla lukua pitänyt.
Mutta viisi suurinta on nyt siis listattu ja lista löytyy TÄÄLTÄ.