Paluu suutarijärvelle

Puolitoista viikkoa sitten pääsin vihdoin taas suutariongelle.
Etukäteistunnelmat olivat odottavatt ja mahdollisuudet isoihin suutareihin tuntuivat hyviltä. Janne lähti mukaan kaveriksi, joten seurakin oli ensiluokkaista. Edessä oli kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua lempilajini parissa, tai ainakin yhden niistä.

Ensimmäinen ilta, yö ja aamu sujuivat hieman odotettua hiljaisemmissa merkeissä; Kun Janne päivällä lähti kotiin, olimme saaneet vain kolme suutaria, joista Janne sai kaksi. Kalat olivati toki aivan upeita, mutta syönti ei kuitenkaan ollut erityisen kovaa.
Jannen lähdettyä mäskäsin reippaasti, söin, mäskäsin lisää ja otin parin tunnin päiväunet. Eiköhän ne suutarit pian osaa paikalle.

Lopulta aloin taas onkimaan noin kuuden aikaan illalla. Siitä alkoikin sitten heti todelliset suutarikarkelot. Entinen ennätykseni paukkuin rikki useaan otteeseen ja lopulta uusi oma suutarienkkani oli 2,640 kg. Toiseksi suurinkin oli 2,61 kg, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Tosin varmistuin uudesta enkasta vasta, kun tsekkasin asian täältä blogista 🙂
Erikoinen sattuma on myös, että sain muutama viikko takaperin lahnan, joka painoi tismalleen nuo samat 2,640 kg lukemat.

Joella ongella

Tänään tuli tehtyä ensimmäinen avovesikeikka tälle kaudelle. Sen kunniaiksi ja ihan muutenkin vois taas kirjoitella tännekin jotain.

Alkuviikosta jo katselin vuoronperään tulvaennusteita ja säätiedotuksia. Näytti vahvasti siltä, että perjantaina voisi päästä jo läheiselle joelle onkimaan.
Aamulla jokirantaan kävellessä vähän jänskätti, että miltä siellä näyttää ja pääseekö onkimaan. No oikein hyvältähän siellä näytti. Joki oli sula, virtasi rauhallisesti ja rannoissa oli vielä sopivasti jäätä, mikä helpottaa kivasti kävelemistä.

Iso haukea olin tavoittelemassa, mutta kaikki tapahtumat olisi kyllä tervetulleita.
Päivän ensimmäinen ja ainut haukitapahtuma tuli noin tunnin onkimisen jälkeen. Siirsin syötin hitaasti virtaavasta kohdasta melkein tyyneen, aivan jään reunaan. Siellä koho sukelsi, eikä enää tullut pintaan. Pienen vääntämisen ja jäiden kanssa takkuamisen jälkeen oli hauki lopulta matolla. Ei ollut kokoa jätti, mutta ei aivan pienikään.

Enempiä haukitärppejä ei siis tullut, Mutta kuten tällä suvannolla usein, niin tälläkin kertaa made löysi syötin. Ihan kiva ylläri sekin.

Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Suutariongella

Kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua. Lähes kaksikymmentä tuntia suutarinongintaa.
Ihan parasta!
Tottakai melkoinen määrä univelkaa, mutta tärkeimpänä kuitenkin upeita hetkiä hienossa paikassa, vahvoja ja isoja suutareita onkiessa.

Päällimmäisenä tavoitteena oli saada parannettua omaa suutarinoteerausta kahden kilon paremmalle puolelle. Tuo tavoite täyttyi nopeasti, sillä jo heti toinen suutari sai vaa’an näyttämään kakkosella alkavia lukemia. Uusi ennätys siirtyi lukemiin 2100g. Reissu oli pelastettu jo tässä vaiheessa ja vielä oli monta tuntia onkiaikaa jäljellä.

Enkkalukemat paranivat illan, yön ja aamun aikana vielä useamman kerran. Aamulla kun suutarit olivat lopettaneet syönnin, oli oma suutarienkka hilautunut lukemiin 2310g.

Seuraava onkimaraton samassa paikassa parin päivän päästä sujui, jos mahdollista, vieläkin paremmissa merkeissä. Toki muutaman kerran oli melkein liiankin jännittäviä hetkiä, kun valtavilta tuntuneet suutarit jäivät kesken väsytyksen jumiin lumpeisiin Onneksi kumpikin niistä tuli kuitenkin ylös asti, eipähän jäänyt vaivaamaan..
Yksi näistä välillä lumpeessa jumissa olleista suutareista painoi 2330 grammaa ja on nyt mun suutariennätys.


Suurkiitos Jannelle opastuksesta ja kaikesta!

Onkikauden avaus + linkkivinkki

EIlen oli vuorossa onkikauden avaus perinteineisesti säynävän onginnan merkeissä. Säätiedotus lupasi edellisiin päiviin verrattuna muutaman asteen lämpimämpää keliä, jonka perusteella uskoin säynävien olevan syönnillään.
Vaan eivätpä olleet. Ei tärppiäkään, vaikka kuinka yritin.
Parin tunnin kalattoman onginnan jälkeen oli ajatus paikan ja lajin vaihtamisesta kypsynyt valmiiksi. Laitoin siis vavan kasaan, keräsin kamat ja suuntasin takaisin autolle.Toki myös merellä puhaltanut kova myrsky helpotti päätöksen tekemistä.

Päätin suunata Kyrönjoelle. Metodina olisi pohjaonginta ja tähtäimessä lahna sekä säynävä. Kari oli viikkoa aikaisemmin onnistunut siellä jo ihan kivasti.

Hyvin nopeasti kävi selväksii, että syönti oli varovaista myös joessa. Ensimmäinen varovainen tärppi tuli vasta puolen tunnin jälkeen, mutta se ei realisoitunut kalaksi. Noin tunnin onkimisen jälkeen tuli vähän parempi tärppi. Tartutus onnistui ja kala kiinni.
Ei ollut lahna eikä säynävä, vaan pasuri. No ihan kiva silti. Se oli onkikauden aloituskala.

Kului noin puoli tuntia pasurin saamisesta, kun vavan kärki taipui kunnolla ja se näytti kohdekalan tärpiltä. Vapa pystyyn ja kala kiinni. Nyt olit siiman päässä painoa kunnolla. Ehdin saada kalaa noin kymmenen metriä lähemmäksi, kun painoa yhtäkkiä hävisi. Kala irti!
Pitikin irrota, tämä olisi ollut kiva saada ylös.
Jatkoin vielä pari tuntia, mutta ilman tärppejä.

Sitten linkkivinkkiosuuteen
Ongintaan keskittyviä nettisivustoja ei meillä Suomessa liiemmälti ole ollut, eikä ole vieläkään. Sama tilanne on ollut länsinaapurissa mutta seillä on asiaan tullut muutos. Ruotsissa on nimittäin perustettu Svedish Anglers-niminen sivusto, joka keskittyy vain ja ainoastaan ongintaan. Varsinaisen sivuston yhteydessä toimii myös Facebook-ryhmä.
Sivusto on vasta avattu, joten sisältöä ei ole vielä aivan valtavasti. Mutta jo nyt löytyy todella mielenkiintoista tavaraa, kuten Luis Rasmussenin ja Jörgen Larssonin haatattelut. Tätä meno sivustosta kehittyy vielä todella hyvä.
Sivuston ovat perustaneet Semispecimen blogista tuttu Tommi Merläinen sekä Christian Ottoson, joka voi joillekin olla tuttu Ensamvargens Fiske-nimisestä blogista.
Kannattaa ehdottomasti tsekata!

Artikkeli kalan vapauttamisesta – huljuttelut kannattaa unohtaa

Tässä mun viimevuonna KALASTUS-lehden numerossa 1/2016 julkaistu artikkeli.

 

TOP-listalle päivitystä

Kevään ja kesän mitaan on tullut muutama vähän paremman kokoinen kala. Lisäsin niistä kaksi suurinta TOP-listalle.

Pasuri 770 gToukokuun lopussa noussut pasuri, jolla painoa 770 g.

Turpa 2310g
Tämän turvan sain 2. kesäkuuta, syöttinä oli kelluva leuivänpala. Painoa turvalla oli 2310g.

Saapa nähdä mitä kaloja tässä kesän aikana vielä onnistuu saamaan.

Syksyn kalastuksia 2015

Täällä taas. EIhän edellisestä blogipäivityksestä olekaan kuin vasta reilu kolme kuukautta.
Tarkoituksena on kyllä ollut kirjoittaa useammin – heti kun vaan saan sen ja sen kokoisen kalan. Sitten mä kyllä kirjoitan…
Nyt on kuitenkin korkea aika kirjoittaa tänne muutama rivi.

En siis saanut loppuvuodena aikana mitään enkkakokoista kalaa. Tähtäin oli ennenkaikkea mateessa, mutta myös haukia tuli kalasteltua aika paljon. Ensin mainittua lajia (siis madetta) en saanut ainuttakaan, haukia onneksi tuli ihan kivasti. Puolustukseksi täytyy sanoa, että madetta ongin täysin uudelta paikalta ja tavoitteena oli saada nimenomaan se iso, suurkalarajan ylittävä made. Pienempiä mateita olisin kyllä melkoisella varmuudella saanut muista paikoista.

No, selittelyt sikseen. Tässä on muutamia kuvia syksyn haukireissuilta. Aika paljon tuli ongittua kebab-rigillä, se on kyllä simppeli ja tehokas syötti.

Syksy 2015

Kebab-pike

Hauki kebab-rigi

Hauki matolla

Pike 2015

Galleria taas toiminnassa

Hauki2
Taisi olla jo viime vuoden puolella, kun tämän mun blogin galleria ei yhtäkkiä enää toiminut.
Kun en sitä heti ensimmäisten yritysten ja selvittelyjen jälkeen saanut takas jaloilleen, jäi asian hoitaminen roikkumaan. Nyt oli siis jo korkea aika saada galleria taas takaisin toimintaan.
Vanhan gallerian albumit ei enää suostuneet näkymään, joten deletoin ne kylmästi pois. Nyt oon jonkin verran saanut kuvia ladattua ja lisää tulee. Jos siis tykkäät katsella kuvia kaloista ja kalastuksesta, niin käy tsekkaamassa GALLERIA.

Vihdoin suutareita onkimassa

Jo useamman vuoden ajan on mielessä ollut suutariongelle lähtö. Jostain syystä niiden onkiminen on kuitenkin aina siirtynyt. Suurin syy on varmasti se, että suutareita saadakseen täytyy matkustaa aika kauaksi. Täältä pohjanmaalta ei juuri suutaripaikkoja löydy. Ainakaan sellaisia, joista suutarin voisi oikeasti olettaa saavansa.

Suutari

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä suunnitelmista totta ja suuntasin kohti kaukaisia suutariapajia. Päällimmäisenä tavoitteena oli ylipäätään saada suutari ja jos hyvin kävisi, niin myös suurkalarajan, eli 1,5 kg, ylittävä yksilö. Mukaan ongelle lähtisi myös paikalliset olot tunteva Tuukka, joka on tänä vuonna saanut useita hienoja suutareita.

Tuukka

Matkalla eivät onkikelit näyttäneet mitenkään lupaavilta, sillä vettä satoi lähes tauotta. Illalla perille päästyäni vesisade jatkui yhä, mutta välillä oli pieniä taukoja. Päätimme Tuukan kanssa onkia pimeän tuloon saakka.
Kohot pysyivät ensimmäisenä iltana kuitenkin sitkeästi paikallaan, eikä suutareista näkynyt minkäänlaista merkkiä. Onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin parempaa keliä.

Seuraavana aamuna näyttikin huomattavasti paremmalta; ilma oli lämmennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Suotuisampi keli oli aktivonut myös suutareita ja onkipaikallamme nousi ajoittain melkoisia määriä kuplia. Suutarit ne siellä etsivät sapuskaa pohjasta.

Kuplii

Aamun ongintarupeama antoi sitten minulle sen, mitä olin tullut yrittämään, eli elämäni ensimmäisen suutarin, joka samalla myös ylitti suurkalalta vaadittavan painon. Vaa’an lukemat olivat 1610 g ja fiilikset olivat kyllä sen mukaiset. Kala oli juuri niin kova taistelemaan, kuin mitä olin lehtijutuista ja kirjoista lukenut. Lisäksi se oli todella upean näköinen.

Eka

Suutari vapaaksi

Lopetimme onginnan vähän ennen puolta päivää ja päätimme jatkaa illalla samalla paikalla.
Illalla keli kuitenkin muuttui viileäksi, mikä näkyi heti suutarien aktiivisuudessa. Useamman tunnin onginnan tuloksena oli pyöreä nolla.
Sääennustukset näyttivät kuitenkin seuraavalle päivälle mukavan lämpöistä keliä, joten päätimme onkia vielä seuraavan aamun.
Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Seuraava aamu oli nimittäin lämmin ja suutarit olivat aktiivisia heti onkipaikalle saavuttuamme.Sain ensimmäisen suutarin heti parin minuutin onginnan jälkeen. Kokoa sillä ei kuitenkaan ollut kuin arviolta vajaan kilon. Noin puolen tunnin kuluttu kohoni lähti jälleen liikkumaan sivulle. Tartutus ja siiman päässä oli suutari. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin, mutta nyt oli kyseessä koiraskala. Ikinä ennen en ollut nähnyt koirassuutaria, joten tottakai piti ihastella sen valtavia vatsaeviä. Ne olivat kyllä melkoiset.

Vihdoin parin tunnin onginnan jälkeen tuli odottamani raskas tärppi. Hermoja raastavien vääntöjen jälkeen sain kalan lähemmäksi rantaa ja samalla näkyviin. En uskaltanut arvioida painoa, mutta Tuukka vakuutteli sen olevan selvästi suurempi kuin edellisen päivän kalani, Onneksi kaikki meni hyvin ja sain uitettua kalan haaviin. Vaaka vahvisti Tuukan vakuuttelut; kala oli tasan 300 g painavampi kuin päivää aikaisemmin saamani. Painoa oli siis 1910 grammaa. Yes. Aivan täydellistä.

Enkkasuutari

Tämän suutarin jälkeen alkoi päivä olla jo niin pitkällä, että kalojen aktiivisuus alkoi selvästi vähetä.
Vielä kerran kohoani kuitenkin vietiin. Tartututus ja vavan pääsä oli reissun raskaimman tuntuinen kala. Ilo loppui kuitenkin noin viiden sekunnin kuluttua kalan irtoamiseen. Se olisi luultavasti ollut se yli kakkosen kala. En kuitenkaan voinut olla pettynyt, sillä suutarireissunihan oli onnistunut täydellisesti. Raskaan kalan karkuutus antoi vain lisää motivaatiota tulevaisuuteen. Tätä on saatava ehdottomasti lisää.