Pasuriennätys – viimeisellä heitolla

Onkireissulta lähteminen ja etenkin se kalastuksen lopettaminen on mulle yleensä todella vaikeaa. Millään ei malttaisi lopettaa, vaan aina pitää tehdä vielä yksi heitto ja vielä yksi sen jälkeen, tämä syötti vielä niin sitten mä kyllä lähden.

Viime viikolla kävin pasuria onkimassa ja olin taas tutussa tilanteessa; olin jo pitkään tehnyt lähtöä, mutta silti vaan oli pakko jatkaa ongintaa.
Kalastus ei ollut mennyt aivan odotuksien mukaan, mutta ei kuitenkaan ihan huonosti. Olin nimittäin saanut heti alkuun kivan kokoisen, vähän vajaa parikiloisen säynävän. Sama kala oli käynyt mun haavissa viime vuonnakin, joten oli kiva nähdä, että se oli kunnossa.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Pasuririntamalla päivän paras noteeraus oli ollut 440 g. Eli ei ihan sitä kokoluokkaa mitä olin yrittämässä. Pasureita nousi koko ajan, mutta keskikoko oli kovin pieni. Itseasiassa pieniä pasureita tuli niin paljon, että rupesi jo ärsyttämään jatkuva syötin vaihtaminen. Vaikka kuinka laittoi suurta syöttiä, niin silti koukussa oli jatkuvasti joku minipasuri. Koukun koko oli 6, joten homma ei ollut koukun koosta kiinni, pikkupasurit oli vaan ahneella päällä ja niitä oli paljon. Isolle pasurille voisi toki käyttää vielä isompaakin koukkua, muttä tällä kertaa pysyin kutoskoon koukussa..

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Lopulta sain tarpeekseni pienistä pasureista. Kelasin ongen ylös ja päätin lähteä; kamat siis kasaan ja kohti kotia. Kaadoin alkajaisiksi syöttinä käyttämäni katkaravut ämpäriin käyttämättä jääneiden mäskien päälle. Katselin mäskin päällä lojuvia katkarapuja ja jotenkin tuli pakottava tarve pujottaa vielä pari-kolme pientä katkarapua koukkuun ja tehdä vielä viimeinen heitto. Heitin ongen pari metriä lumpeenlehtien taakse, kiristin siiman ja melkein saman tien kärki taipui. Tartutus ja kala kiinni. Nyt tuntui aika raskaalta Vähän ajan päästä näkyi häivähdys kalaa; ajattelin, että se on säynävä, ehkä kilon luokkaa. Kohta kala tuli pintaan ja voi vitsi, sehän oli pasuri ja iso. Haavi alle ja siellä oli. Meitsin enkkapasuri. Koukku irti ja äkkiä vaaka esille; paljonkohan mahtaa olla painoa, mennäänkö kuinka lähelle SE:tä? Vaaka näytti kalan painoksi 780 gramma, pituutta oli 38,5 cm. Ihan SE-lukemiin ei siis ylletty, mutta oma enkka parani 60 grammaa. Yes, todella hyvä.

Kotimatkalla tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä vielä yksi heitto, vain yksi.

Turpaongella

Viime viikolla oli taas aika lähteä turpia onkimaan. Näin ennen kutua kun on mahdollista saada oikeasti painava yksilö. Tavoitteena oli saada omaa enkkaa parannettua, mutta tottakai kaikkiin yli 2 kg kaloihin täytyisi olla todella tyytyväinen, sellaiset kun ei ole mitään jokapäiväistä herkkua. Kuitenkin se kolmen kilon rajaa hätyyttelevä kala on toiveissa ja tavoitteena.

Turpa – Leuciscus cephalus

Saavuin paikalle illalla about viiden aikaan. Alkuun pientä kalojen houkuttelua, vapa kaikessa rauhassa kasaan ja sitten ongintaa. Kalastus alkoi lupaavissa merkeissä, sillä noin vartin päästä pohjaongella tarjottua syöttiä jo vietiin. Tartutus ja kala kiinni. Väsyttelyn jälkeen haavissa oli hieno turpa, jolla oli painoa 1,7 kg. Hyvä alku.

Turvanonginta vaatii energiaa

Jatko ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä mallikkaissa merkeissä. Karkuutin nimittäin illan aikana kaksi raskaan tuntuista kalaa. Toinen irtosi kun siima jäi johonkin pohjassa olevaan oksaan kiinni ja toinen vain yksinkertaisesti pääsi yhtäkkiä irti. Vastoinkäymisistä huolimatta jatkoin onkimista. Vihdoin vähän ennen puoltayötä yrittäminen palkittiin; hermoja repivän väsytyksen jälkeen haavissa oli iso ja pulleassa kunnossa oleva turpa. Punnitus näytti kalan painoksi 2,460 kg. Ennätys jäi 50 gramman päähän, mutta ei paljon haitannut. Pituutta en mitannut, vaan laskin kalan muutaman valokuvan jälkeen nopeasti takaisin uimaan.
Nyt sai hyvillä mielin kömpiä autoon nukkumaan.

Turpa 2460 g

Takaisin uimaan

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika jatkaa ongintaa. Kolusin pohjaongen kanssa kolme eri kohtaa, muttaa kala ei tuntunut oikein olevan syönnillä. En kuitenkaan vielä malttanut lähteä kotiin, vaan päätin suunnata hyvälle koho-ongintapaikalle. Kyseisellä paikalla on hieman pienempää kalaa, mutta määrää sieltä tapaa saada kivasti, kunhan vain tuntee paikan metkut.
Tällä kerralla paikalla tuntui oleva ihan hyvän kokoista kalaa; ensimmäinen turpa painoi nimittäin 1,75 kg ja muita yli1,5 kg kaloja tuli pari kappaletta. Varsinainen yllätys kuitenkin oli kun lyhyen väsytyksen jälkeen haavissa oli vimpa. En ole vimpaa aikaisemmin saanut, joten sitä oli hauska tarkastella hieman lähempää. Valitettavasti kaikki kalasta ottamani valokuvat enemmän tai vähemmän epäonnistuivat, kun en huomannut linssissä ollutta vesihuurua.
Painoa elämäni ensimmäisellä vimpalla oli 250 grammaa.

Meitsin eka vimpa

Säynäviä onkimassa

Jo useampana keväänä on avovesikausi alkanut mun osalta säynävän onkimisella, niin tänäkin vuonna. Ja olihan se taas aivan tosi hienoa. Kalaa tuli, ilmat oli hienot ja oli kaikin puolin oikein mukavaa. Tulipa siinä onginnan lomassa nähtyä kalojen lisäksi myös monenlaisia muita eläimiä mm. valkohäntäpeura kävi ihan lähellä, sisilisko touhusi aivan vieressä ja ilmassa liitelivät ainakin merikotka, ruskosuohaukka, kurki ja joutsenia.

Luontokokemuksia siis kertyi, tärkeintä oli kuitenkin se säynävän onginta. Tavoitteena oli tietenkin saada joku oikein kunnon kokoinen yksilö. Ensimmäisenä iltana paljastui kuitenkin aika nopeasti, että oikein painavana säynävän saaminen voipi olla vaikeaa, suurin osa kaloista oli nimittäin jo ehtinyt kutea ja olivat siis hyvin laihassa kunnossa. Hyvänä esimerkkinä käy eräs 54,5 cm mittainen säynävä joka painoi 1,97 kg. Samaisen kalan paino oli ennen kutua ollut varmasti luokka 2,4 kg ellei ylikin. Joitain kutemattomia kaloja oli kuitenkin vielä jäljellä ja se antoi uskoa sen ison saamiseen. Ekan illan painavin kala antoi lukemat 2,03 kg.

Säynävä tulossa

Säynävä tulossa

Onginta jatkui seuraavana aamuna vähän yhdeksän jälkeen. Taisi olla heti aamun toinen kala joka painoi 2,05 kg, pieni parannus siis edelliseen päivään verrattuna. Tästä kalasta ei sitten kulunut kuin vajaa tunti, kun siiman pääsä tuntui aiempaa vähän raskaampaa tempoilua. Syke alkoi mukavasti nousta. Haaviamisvaiheessa jo näin, että nyt on siiman päässä selvästi reissun isoin säynävä. Kaikeksi onneksi kala näytti olevan myös melko pulleassa kunnossa.

Uusi oma säynäväennätys

Uusi oma säynäväennätys

Punnitus näytti kalan painoksi 2,6 kg, mikä oli oma uusi säynäväennätys! Pituutta kalalla oli 56 cm, mikä on täsmälleen sama kuin edellisen 50 grmmaa kevyemmän enkkakalani pituus.
Laitoin kalan nopeasti takaisin haavissa veteen, että se saa hieman palautua ennen valokuvaamista. Sitten muutama kuva ja säynävä takaisin uimaan.
Huh, olipa hieno kala ja vielä oma uusi ennätys. Eipä olisi avovesikausi voinut paljon paremmin enää alkaa.

 

Hankintoja messuilta

Huonot kelit ja osittain myös työkiireet on pitäny meitsin viimeaikoina poissa jäältä. Viime viikonloppu meni töiden merkeissä GoExpo -messuilla Helsingissä. Tällä viikolla oli sitten tarkoitus käydä kalassa, mutta säänhaltija on näköjään vähän toista mieltä; eilen tuli about puoli metriä lunta ja nyt tuli vielä kovat pakkaset siihen lisäksi, tällä hetkellä mittari näyttää -25 astetta.
No ei se mitään, kevät on joka tapauksessa tulossa ja kelit muuttu aivan pian suotuisammiksi.

Kaimaanit

Herkkuja isoille hauille. Kaimaaneilla on mittaa about 20 cm.

Viime viikonloppu meni tosiaan siellä GoExpossa. Paljon oli taas tuttuja liikkeellä ja oli mukava vaihtaa kuulumisia, se onkin yleensä noiden messujen paras puoli. Pieniä hankintojakin tuli tehtyä, kun siihen oli tilaisuus. Olen jo pidemmän aikaa etsiskelly noita litteän mallisia Kaimaaneita ja nyt niitä vihdoin löytyi. Ostin niitä itse maestrolta, eli Nikolta kaksi kappaletta. Olisi kyllä tehnyt mieli ostaa useampikin, mutta eiköhän näilläkin pärjää.
Näitä pitääkin heilutella heti seuraavalla ismete-reissulla. Tarkoitus on myös tarjota näitä kesällä välivedessä köllötteleville Kuortaneenjärven krokotiileille.

Näitä on tarkoitus uittaa seuraavilla reissuilla ismetauksen yhteydessä.

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Viikonloppu jäällä

Lauantaina tuli tehtyä eräälle järvelle kolmas reissu tälle talvelle ilman ainuttakaan tärppiä. Tavoitteena olisi tän talven aikana saada vähän selkoa, että missä järven mörköhauet luuraa. Alku on ollu vähä hankalaa, mutta kyllä mä ne sieltä vielä löydän.

Tänään otin sitten varman päälle ja suuntasin hieman helpommalle järvelle. Tai ei sekään mikään aivan helppo ole, mutta onneksi tiedän sieltä yhden hyvän paikan.

Pikainen kuvaus matolla

Ekat kalat tuli aamulla pari minuuttia sen jälkeen kun aurinko oli tullut pilviverhon takaa esiin. Kolme tärppiä parin minuutin sisään, niistä kaksi kävi matolla asti kääntymässä. Toinen kaloista oli mulle talven tähän asti suurin, 6,520 g hauki.

Aurinko meni sitten aika nopeasti takaisin piiloon, eikä sitä enää päivän aikana näkynyt. Kaloja tuli vielä pari kappaletta, mutta koko jäi sinne vähän päälle pariin kiloon. Hyvä reissu kuitenkin, ainakin jos lauantaihin vertaa.
Eiköhän se aurinkokin ala tässä pian näkymään vähä enemmän.

Onkijan aarrearkku

Youtubessa oleva anglingmad -niminen kanava on kyllä todellinen onkijan aarrearkku. Kanavalla on vaikka kuinka paljon Brittiläisiä ongintaohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä.
Kannatta kyllä ehdottomasti tsekata >> anglingmad

Upotetaanpa tähän pari pätkää turvan onginnasta

TV:ssä

Viime viikolla kuvattiin Kokkolassa pieni pätkä talvikalastusta. Edellisiltana se sitten tuli ulos Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä

Syksyisiä onkitunnelmia

Kameran muistikortilta löytyi syksyllä kuvaamani videonpätkä jonka olin jo aivan unohtanut. Nyt kaiken lumen keskellä on kiva tsekkailla vähän avovesimeininkiä.

Ismete-kausi avattu

Tänään oli sitten aika avata uusi ismete-kausi. Suuntasin ihan uudelle paikalle missä en ole ennen käynytkään. Etukäteistietojen mukaan paikassa on todellisia jättiahvenia ja isoja haukia. Pakkohan sellanen paikka oli lähteä tsekkaamaan.

Hauki oli ihan kohtuu syönnillä

Heti alkuun tuli vähän vaikeuksia kun en meinannut millään löytää perille. Kotona kartalta katsottuna reitti näytti hyvin selvältä, mutta ei se ilmeisesti sitten ollutkaan. Käännyin yhdestä väärästä tienristeyksestä ja päädyin about kymmenen kilometrin lenkille pitkin mutkaisia pikkuteitä. No onneksi kuitenkin lopulta löysin perille, yli tunnin myöhässä! Tarkoitus oli olla jäällä jo ennen auringonnousua, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut.

Nooh, jäälle kuitenkin pääsin. Siellä tietty vavat heti pikavauhtia pyyntiin. Osa vavoista hauelle ja osa ahvenelle. Jos vaikka tarttuis se todellinen körmyniska.
Ekat tärpi tuli aika nopeasti, pieniä haukia, kilon luokkaa.
Tärppejä tuli päivän mittaan ihan kivasti, mutta ei mitään isoja. Suurin hauki oli jotain kahden kilon luokkaa. Kappaleita jotain kuus tai seitsemän. Todennäköisiä ahventärppejäkin oli pari, mutta ne ei tullu ylös. Voi tietty olla, että ne oli pikkusia haukia.

Back you go

Täkykalatilanne on nyt tällä hetkellä taas surkea. Yritin koko päivän saada pilkillä täkyjä, mutta eipä vaan tullut mitään. Huominen meneekin sitten Jukan kanssa särkitalkoissa, jos vaikka sitten ensi viikonloppuna olisi riittävästi niitä täkyjä.
Ei siis mitään mullistava kauden avaus, mutta tapahtumia oli silti ihan kivasti