Haukia

Nyt taitaa meikällä olla avovesikalastus tältä kaudelta ohi, ainakin seisovassa vedessä. Pari mateenongintareissu vois kyllä tehdä jonnekin jokisuvantoon vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Lopusyksyn hauenongintasesonki jäi sitten vajaan kahden viikon mittaiseksi. Ehdin kuitenkin tehdä siinä ajassa useammankin reissun ja ihan hyviä reissuja ne oli. Eilen tosin tuli vain yksi hauki, onneksi kuitenkin ihan kivan kokoinen; pituutta oli 101 cm.

Tässä pari kuvaa viimeaikojen tapahtumista. Kohta alkaakin sitte ismete-kausi.

Hauki

Hauki matolla

Hauki vedessä

Only the River Knows – traileri

Rolf Nylinderin ja Peter A Christensenin leffa The Trout also Raises on muuttanut matkan varrella nimeään, nyt valmistuttuaan se kantaa nimeä Only the River Knows.
Meitsi tilasi levyn jo jokin aika sitten ja ensi viikolla sen pitäisi saapua tuonne postilaatikkoon. Uskon kyllä että tulee olemaan huippuhyvä leffa, ainakin mitä trailerin perusteella voi päätellä.

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Tuulelta suojassa – särkien perässä

Viikonloppuna oli taas melkoinen myräkkä. Puhalsi aivan liian kovaa että olis edes voinu ajatella järven puolelle menemistä. No, hyvä että ilma välillä vähä vaihtuu (niinkuin eräskin sukulainen tapaa sanoa…)
Kalaan oli kuitenkin pakko päästä, piti vain keksiä joku vähän suojaisempi paikka. Sellaiseksi valikoitui tällä kertaa eräs lähistöllä virtaava pieni joki. Olen joskus kuullut huhuja sieltä saaduista isoista särjistä. Siinä oli siis suunnitelma; rentoa virtaavan veden ongintaa keveillä välineillä ja saaliina toivottavasti kunnon kokoisia särkiä.

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Siimassa killui Avon -tyyppinen puikkokoho

Kalaa nousi...

...mutta ei mitän isoja

Pari päivää kului joella oikein mukavissa merkeissä. Särkienkka ei kuitenkaan edes meinannut rikkoontua.

Galleriaan pari uutta kuvaa

Laitoinpa galleriaan taas vaihteeksi pari kuvaa viimeaikaisilta reissuilta.

no images were found

Iltaongella

Särkien ongintahan on helppoa hommaa. Varsinkin pieniä särkiä saa koska vain narrattua. Näinhän se on, ei se pikkusärkien onkiminen yleensä kovin vaikeaa ole.
MUTTA, tilanne muuttuu jos olet menossa täkyongelle ja olet jättänyt täkyjen hankkimisen viime hetkeen.
Tarkoitus on ehkä käydä pikaisesti menomatkalla onkimassa täyt, tai mikä vielä pahempaa, onkia ne vasta perillä.
Tällöin on todennäköisesti tiedossa vaikeuksia, sillä täkyjen saanti on suuressa vaarassa muuttua hyvin vaikeaksi. Täyt kannattaa siis aina hankkia ajoissa.

Jep, täkyjen onkimisessa oli siis tänään hankaluuksia. Yli tunnin kestäneen tuskaisen yrittämisen jälkeen oli koossa kuitenkin viisi särkeä. Ne sai luvan riittää.

Kuha kiinni

Onneksi en kuitenkaan onkinut täkyjä ihan turhaan, sillä illan aikana oli kivasti tapahtumia. Täyt tosin meinasi loppua kesken, mutta puolikas särkikin kelpasi oikein hyvin.
Veisateen takia piti lähteä kesken kaiken pois, tosin oli ne täytkin siinä vaiheessa jo melkein loppu.

Gösta

Selkäevää

Ongella

Aikainen herätys, aamutoimet, kuppi kahvia ja autoon. Kaikkihan sen tietää, että onkimiehen pitää olla aikaisin liikkeellä.
Perillä Markus oli jo odottelemassa. Yleensä oon reissuilla yksin. Tänään oli kuitenkin poikkeus kun oli seuraa, kiva välillä vähä jutella kalastuksen lomassa.
Perillä rannassa mäskit veteen ja onkikamat kasaan. Ja ei muuta kun kovaa ongintaa.
Melkeen koko päivä tuli taas vietettyä jokirannassa, kotiin piti kuitenkin lähteä sen verran ajoissa, että ehti nähdä jalkapallon EM-finaalin.
Niin ja kyllähän sitä kalaakin tuli. Pääasiassa pientä, mutta pari vähän parempaakin. Ei kuitenkaan niin suuria kuin mitä oli haussa.

Iso pasuri olis ollu kova sana, mutta tämän suurempaa ei tällä kertaa löytynyt. Painoa oli 480 grammaaa.

Reissun ainut säynävä oli mukavan pulleassa kesäkunnossa. Painoa oli 2050 grammaa.

Turpaenkka meni uusiksi

Turvan onginnasta on viime aikoina tullut kyllä mun ihan lempi kalastusmuoto. Tärpit ovat rajuja ja kalat pistävät kovaa hanttiin. Muutenkin turvan onginta on mielenkiintoista ja mukavaa touhua.
Tiistai-iltana suuntasin taas kohti turpa-apajia. Ja kuten aina, niin tavoitteena oli saada joku oikein kunnon kala.
Alku ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä, nimittäin parin tunnin onkimisen jälkeen en ollut saanut yhtään turpaa, en edes tärppiä. Piti oikein istua alas ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Päätin tehdä pienen paikan vaihdon, jos se vaikka auttaisi.
Uudessa paikassa ensin runsaasti irtosyöttejä veteen, hetken istuskelu kahvin merkeissä ja sitten onki veteen. Hyvin pian kävi selväksi, että paikan vaihtaminen oli ollut oikea ratkaisu; kalaa nimittäin alkoi tulla ja vieläpä oikein hyvän kokoista.

Illan pimetessä alkoi nousta nättejä valkohuulia

Kala oli hyvän kokoista ja niiden kanssa sai taistella välillä ihan tosissaan.
Reissun suurin kala ei heti aluksi tuntunut miltään erikoisen suurelta, se ei ehkä heti edes tajunnut olevansa koukussa. Mutta sitten alkoi sellainen rymistely, että ei paremmasta (tai pahemmasta) väliä. Pitkän taistelun jälkeen sain lopulta uitettuaa kalan haaviin. Siinä vaiheessa pääsi melkoinen helpotuksen huokaus; näin nimittäin heti, että nyt meni oma turpaenkka uusiksi. Ja niinhän se meni, puntari näytti nimittäin lukemiksi 2510 g. Teki mieli pomppia onnesta, jokunen riemunkiljahdus taisi tulla päästettyäkin. Varmistuspunnituksen jälkeen vielä pari kuvaa ja sitten turpa takaisin uimaan.
Pitkästä aikaa oli taas oikein todella hyvä kalareissu. Tällä jaksaa taas pitkään.

Uus turpaenkka oli tosiasia

Hei hei ja nähdään taas kun olet kolmekiloinen

Turpakeikka

Nyt on sitten tämän vuoden ensimmäinen turvan ongintareissu takana.
Ensimmäisenä päivänä seitsemän tuntia putkeen ongintaa, pääasiassa pohjaongella. Turpia tuli kymmenkunta ja suurin pikkusen alle kilon.

I'm watching you

Vähän kahden jälkeen yöllä kömmin autoon nukkumaan. Heräsin sitten parin tunnin päästä ankaraan paleluun; auton lämpömittari näytti +5 astetta. Ei muuta kuin villapaitaa ja toisia housuja päälle. Vartin kävelylenkin jälkeen oli taas lämmin. Sitten olikin aika jatkaa kalastusta, kellokin jo melkein viisi.
Pohjaongella taas aloittelin ja sillä tulikin muutama turpa. Päätin kuitenkin vaihtaa vapaa; kohon katselu on niin paljon mukavampaa. No, päivän aikan koho upposi ihan kiitettävän usein, harmi vaan, että turvat olivat keskimäärin aika pieniä. Päivän suurin oli kuitenkin ihan kivan kokoinen, painoa oli 1450 ja muutenkin oli hyvässä kunnossa oleva kala.

Reissun paras kala, painoa 1450 g ja mukavan pyöreä kunto

Välillä piti vähä fiilistellä