Suurmateiden perässä

Mateen suurkalaraja on 4 kg.
Mä olen tänä talvena rikkonut sen monta kertaa, mutta vain mielessäni. Olen tuntenut sen tärpin, vääntänyt sen kanssa, nostanut sen reiästä, punninnut, valokuvannut ja vapauttanut. Melkein jopa riemuinnut sen saannista.
Mentaaliharjoittelua on siis tehty, mutta raja on yhä rikkomatta.

Vapa

Tein tammi-helmikuun aikana seitsemän madereissua. Niistä kolmella reissulla tuli kalaa ja ne olivatkin oikein hyviä reissuja. Oma ennätys parani useaan kertaan ja jäällä oli koko ajan tunne, että se nelosen kala voi tulla koska tahansa. Aika lähelle pääsinkin, sillä paras noteeraus oli 3170 g, vieläpä kahdesti. Sain nimittäin peräkkäisillä reissuilla täsmälleen saman painoiset kalat.

Made ja pilkki
Made

Myös yksi oikeasti raskas kala oli kiinni, mutta menetin sen ihan omaa tyhmyyttäni. Vedin nimittäin pilkin jään reunaan kiinni ja kala meni sitten siinä.

Made uimaan

Viimeisellä reissulla en saanut enää tärppiäkään ja kausi oli mun osalta ohi..
Ensi talvena uudestaan ja vielä kovemmalla panostuksella. Mä kyllä vielä rikon sen rajan.
Teemulle kiitoksia.

Mateen ongintaa vol. 2

Viime viikolla oli made niin hyvällä syönnillä, että pakkohan sitä oli lähteä oikeen varta vasten yrittämään. Teemukaan ei ollut saanut vielä madeonkiannostaan täyteen, joten päätettiin suunnata yhdessä madeapajille.
Treffit oli rannassa klo 10. Kurvailin perille jo varttia vaille ja ajattelin olevani hyvinkin ajoissa. Mutta ei; Teemuhan siellä oli jo odottelemassa. Intoa tuntui miehessä ainakin riittävän!

Moni varmaan arvasi jo heti alussa kuinka tällaisilla reissuilla käy, siis kun lähdetään uudestaan samalla paikalle, josta viime reissulla on tullut hyvin. Eipä sitä kalaa sitten yleensä enää tulekaan samaan malliin. Eikä tullut nyttenkään.

Koukku lähtee paremmim irti kun oikeen irvistää.

Äkkiä takaisin kutuun valmistautumaan

Homma toki alkoi melko lupaavasti, kun sain jo aikaisessa vaiheessa ensimmäisen mateen. Valitettavasti se oli kuitenkin reissun ainut ylös tullut made. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se ei pysynyt kiinni.
En sitten tiedä missä oli vika. Välineet oli tällä kertaa ainakin kunnossa. Ehkä mateet olivat vaan siirtyneet jonnekin muualla. Alueen kaikki sammakot oli kai jo syöty.

Mukava reissu kuitenkin, varsinkin kun oli taas vaihteeksi juttuseuraa.

Haukea yrittämässä, madetta tuli

Perjantaiksi näytti osuvan hyvät ennusmerkit kohdalleen; täysikuu ja ilmapainekin lievässä nousussa. Haukiongelle siis.
Täkyjäkin oli vielä hyvin jäljellä edelliseltä reissulta, joten niiden hankkimisesta ei tarvinnut huolehtia.

Perillä rannassa virittelin alkuun pari pohjaonkea. Lisäksi vein yhden koho-ongen pienen matkan päähän, niin että näin kohon hyvin koko ajan.
Ja silloin se alkoi. Nimittäin juuri kun olin saanut koho-ongen pyyntiin kuului toisen pohjaongen hälyttimestä piippaus. Sitten toinen ja heti perään kolmas. Olin hetkessä paikalla. Kelalta meni hiljalleen siimaa ulos. Tsekkasin jarrun, kiristin varovasti ja tein tartutuksen. Tai ainakin yritin tehdä, sillä kala pääsi muutaman sekunnin kuluttua irti. Häh, ei voi olla totta. Otti lievästi sanottuna päähän.

No, ei muuta kuin syötti uudestaan samaan paikkaan ja vapa hälyttimen päälle. Kului ehkä viisi sekuntia ja taas meni siimaa ulos. Annoin kalan viedä n. 10 sekuntia. Sitten tartutus ja taas irti. Voi saakelin saakeli! Mitä ihmettä, enkö mä enää osaa onkia haukia?
Heitin särkisyötillä varustetun onkeni taas samaan kohtaan. Päässä pyöri äskeiset tapahtumat; mulle oli annettu kaksi mahdollisuutta ja olin sössinyt ne kummatkin. Missä oikein oli vika. Itsetutkiskelut loppui kuitenkin lyhyeen, kun baitrunneri alkoi taas tikittää. Kolmas tärppi samasta paikasta samaan vapaan ja alle viiden minuutin sisään. Tämä on pakko saada ylös. Tällä kertaa annoin kalan viedä vähän pitempään, nyt piti pelata varman pälle. Noin 20 sekunnin kuluttua tein vastaiskun. Siman päässä ei kuitenkaan ollut enää mitään, ei edes särkeä.
Mitäs peliä tämä nyt oikeen on. Onkohan ne edes haukia, vai olisiko ne… mateita?

Samat kuviot toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta sain vahvistuksen epäilyilleni, kun vedestä nousi reilu kiloinen made. Mateita tosiaan, olinhan mä saanut niitä täältä ennenkin.

Madetärppejä tuli vähän väliä ja aina suunnilleen samasta kohdasta. Jatkoin kuitenkin haukirigeillä, sillä niitähän mä olin tullut yrittämään.
Haukia ei kuitenkaan tullut, ei ainuttakaan. Mateita sen sijaan onnistuin saamaan neljä kappaletta. Yhden mateen jouduin ottamaan, kun se oli ehtinyt nielaista koukun liian syvälle. Muut kalat lähti tottakai kasvamaan.

Ottamaani madetta peratessa löytyi sen mahasta pikku ylläri, siellä oli nimittäin kahden sammakon jäänteet. Toinen niistä oli vielä ihan tunnistettavassa kunnossakin, toisesta taas ei ollut jäljellä paljo muuta kuin reisiluut. Luulisi tollaisella sapuskalla mateiden kasvavan.
Pitää varmaan mennä tässä joku päivä uudestaan paikalle, tällä kertaa madeonkien kanssa.

Madeongella

Tänään oli taas aika lähteä madeongelle. Ennen piti kuitenkin lähteä syöttejä hakemaan. Onneksi katiskassa oli riittävästi särkiä onkikeikkaa varten. Sitten vaan suunta kohti jokirantaa. Olin sen verran ajoissa liikkeellä, että valoa riittäisi viellä jonkin aikaa. Vaikka eihän  sitä valoisaa aikaa kovin montaa tuntia tähän aikaan vuodesta ole. Onget siis pyyntiin ja kuppi kuumaa kahvia lämmikkeeksi. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen made oli jo kiinni.

Reissun ainut made tällä kertaa

Ei ollut mikään enkkamade, arviolta vähän alle kilon luokkaa. Muita mateita ei tänään tullut. Enkkamateen metsästys siis jatkuu edelleen.

Madevideo

Alla on vähän liikkuvaa kuvaa viimereissulta. Kuvasin nämä pokkarikameralla, joten äänen eikä kuvankaan laatu ole kovin hyviä. Mutta kyllä sieltä pimeyden keskeltä jotain erottuu.

Mateen ongintaa – Lakmete – Burbot fishing

Talvi ei vaan meinaa millään tulla, ensi viikoksikin luvattiin taas lämpenevää. Mutta ei se mitään, avovedessä on aina mukava kalastaa.
Eilen oltiin kaverini Markuksen kanssa onkimassa mateita eräässä jokisuvannossa.Tavoitteena oli tietenkin saada joku kunnon jättimade, mutta kaikkiin kaloihin oltaisiin kyllä tyytyväisiä. Koosta riippumatta.
Välineinä oli kummallakin pohjaonget, tottakai. Markus oli varautunut syöttien osalta kunnolla ja mukana oli monen sorttista kalaa. Meitsillä oli perinteisesti särkiä.

Markus virittelee vapoja

Välineet saatiin viritettyä pyyntiin sopivasti juuri ennen pimeän tuloa. Suvannossa oli jo aika paljon jäätä, mutta avointa vettäkin oli ihan riittävästi. Tosin aika tarkkana sai olla ettei siimat menny sotkuun. Tais ne illan aikana muutaman kerran sotkeutuakin…

Ensimmäinen made tärähti Markuksen vapaan puoli kuuden aikaan. Kyseessä ei ollut mikään monsteri, mutta made kuitenkin. Niiden perässähän täällä oltiin.
Vähän ajan päästä oli mullakin vavan päässä kala ja made sekin. Tosin samaa kokoluokka kuin edellinen kala, kummatkin selvästi alta kilon.

Jatkoin särkisyöteillä, koska ne tuntuivat kelpaavan. Seuraava puolitoistatuntia kului ilman kaloja. Tosin Markuksen hälyttimet ilmoitteli muutaman kerran, että jotain tapahtuu mutta yhtään kunnon tärppiä ei tullut.
Seuraava kala tärähti sitten mun onkeen, syöttinä oli päätön särki. Tällä kertaa oli vuorossa hieman parempi kala, vaikka ei sekään mikään jätti ollut. Painoa oli kuitenkin kivat 1450 g. Oikein tervetullut kala.

...ja pimeän keskeltä nousi made

Sinne vaan takaisin kasvamaan

Enempiä mateita ei sitten enää saatukaan. Markuksella oli kyllä yksi lupaavan raskas kala hetken aikaa siiman päässä, mutta se ei pysynyt kiinni. Tuloksena oli vain suomustettu särki.
Kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Kannattaa mennä madeongelle.