Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Makeaa mahan täydeltä

Kun saa yhden reissun aikana viisi reilusti yli kahden kilon turpaa, on pakko olla tyytyväinen. Kuka tahansa turvan onkija olisi.
Silti ei vaan millään pysty olemaan aivan 100% tyytväinen oman turvan onginnan tuloksiin. Enkö mä nyt oikeesti löyda ja saa sitä +60 cm ja samalla kolmen kilon rajan ylittävää turpaa. Tuon maagisen rajan ylittäminen tuntuu uskomattoman vaikealta.

Chub 1

Ensimmäinen noista viimereissun yli kakkosista tuli jo heti ensimmäisenä iltana. Painoa sillä oli 2,160 kg ja tunne kalan saanin jälkeen oli aivan mahtava; kahden kilon rajan ylittäminen on aina spesiaalitapaus, ainakin mulle. Tuon kalan jälkeen oli helpottavaa kömpiä muutamaksi tunniksi nukkumaan, reissu oli nyt pelastettu.

Aamulla suuntasin toiseen paikkaan, hieman rauhallisemmalle alueelle. Ensimmäisen kolme varttia tuijottelin kohoa vähän vielä tokkurassa. Unihiekat kuitenkin varisivat silmistä, kun tuli ensimmäin tärppi. Kovan väännön jälkeen oli haavissa iso kala. Punnitus näytti painoksi 2,390 kg.

Chub 2

Tästä ei kulunut pitkää aikaa, kun oli taas kova vääntö päällä. Lopulta sain kalan haaviin ja siitä punnitukseen; paino 2,410 kg ja pituutta 56,5 cm. Huh, se oli sitten mun kolmanneksi suurin turpa mitä olen ikinä saanut! Nyt meni kyllä paikan valinta aivan nappiin.

Chub 3

Chub 4
Aurinko alkoi tässä vaiheessa olla jo aika korkealla ja mietin, mahtaisiko tälle aamulle tulla enää mitään.
Noin puolen tunnin päästä kohoa kuitenkin vietiin vielä kerran veden alle ja jälleen oli painava kala siiman päässä. Tämänkin kanssa sai vääntää oikein kunnolla. Turvat ovat kyllä todella vahvoja kaloja. Puntari näytti tämän kalan painoksi 2.280 kg.
Lopetin onginnan aamun osalta siihen. Takana oli pari tuntia aivan uskomattoman hienoa kalastusta.

Kesällä turpa ei ainakaan mun kokemusten mukaan syö erityisen hyvin keskipäivällä. Päätin siis lähteä syömään ja ottamaan kunnon päiväunet.

Illalla palasin vielä samalle paikalle, jospa täällä olisi vielä joku paremman kokoinen kala. Ja olihan siellä yksi. Nimittäin noin tunnin onkimisen jälkeen hävisi koho yhtäkkiä pinnan alle, ja siimassa tuntui taas raskas paino. Tällä kalalla tuntui olevan oikein erityisen paljon ruutia ja jännitys alkoi nousta selkäpiissä; olisikohan tässä nyt uusi enkkakala. Lopulta sain kalan turvallisesti haaviin. Isolta näytti, mutta ei ehkä ihan enkka.. Pituutta kalalla oli 57 cm ja painoa 2,395 kg. Kala oli selvästi juuri äskettäin kutenut. Viikkoa aikaisemmin, olisi sama kala painanut reilusti enemmän.

Chub 5

Tähän kalaan oli hyvä lopettaa onginta ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Ei tällaiset reissut ihan jokapäiväistä herkkua ole, joten pakko se on olla tyytyväinen. Eiköhän me sen jättiturvan kanssa vielä joku päivä, tai aamu, kohdata.

Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Sulkava outo – turpa hauska

Sulkava on kala, jota en ole ikinä saanut. Enkä ole kyllä yrittänytkään, paitsi eilen ekaa kertaa. Rupesi nimittäin vaikuttamaan siltä, että jos suuntaisi muutaman sata kilometriä kohti etelää, niin eräästä paikasta voisi saada suurkalarajan ylittävän sulkavan. Vaikka paino oli hyvin vahvasti sillä voisi-sanalla, niin päätin kuitenkin lähteä matkaan. Päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että samalla suunnalla sijaitsee eräs joenpätkä, jolle olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lähteväni onkimaan turpaa. Nyt sekin järjestyisi samalla reissulla.

Turpa2
Vaihteeksi vähän koho-ongintaa.

Liikkeelle lähtö venyi erinäisten syiden takia pitkälle iltapäivään ja perillä sulkavapaikalla olin vasta joskus vähän ennen ilta kuutta. Mutta ei se mitään, aikaa oli ihan riittävästi.
Kalaa tuntui olevan paikalla oikein kivasti. Paha vaan, että sulkavan saaminen oli juuri niin vaikeaa, kun mitä pelkäsin; tulos oli pyöreä nolla.
Sulkava on siis minulle edelleen mysteeri. Mutta pitää kuitenkin ruveta tutkimaan ja miettimään sulkavan onginnan saloja. Jos vaikka keksisi sen saamiseksi jonkun viisasten kiven, mikäli sellaista on olemassakaan.

Turpa1
Vähän ennen puoltayötä napannut hyväkuntoinen turpa

Vähän kymmenen jälkeen illalla suuntasin auton kohti uusia apajia. Nyt pääsisin vihdoin katsastamaan niitä turpapaikkoja, joita useamman kerran olin karttapaikan kautta tsekkaillut. Suunnitelmana oli katsastaa pikaisesti yksi paikka ennen puoltayötä ja onkia vielä toisella paikalla heti aamusta.
Heti alusta lähtien kävi selväksi, että turpaa oli alueella runsaasti. Paha vaan, että vesi oli joessa melkoisen vähissä. Ehdin kuitenkin reilun tunnin aikana saada seitsemän tai kahdeksan turpaa, joista yksi oli oikein kivan kokoinen.

Jokea
Vesi oli melkoisen vähissä

Puolenyön aikaan kömmin autoon muutaman tunnin yöunille. Heti auringon sarastaessa olikin sitten sen toisen paikan vuoro. Tässäkin paikassa oli nälkäisiä turpia, vaikkakaan ei ihan niin runsaasti kuin edellisessä. Mitään suurempia ei syöttiin kuitenkaan käynyt, isot yksilöt olivat varmasti syvemmillä alueilla.
Oikein hienoa oli aloittaa kesäinen aamu turvan onginnalla. Näille paikoille pitää palata sitten kun vesi on vähän korkeammalla.

Turpajuttuja

Oho! Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtäny melkoisesti aikaa. Mitä tässä on oikein tullut tehtyä… töitä, kalastusta, töitä, pihatöitä…. Vähän liikaa kaikkea muuta kuin kalastusta.
Nooh, on tässä sentään jonkin verran ehtinyt kalassakin käymään. Viime viikolla vietin kolme päivää turpien perässä ja tällä viikolla vielä pari päivää lisää. Yöunet on välillä jääneet hieman vähiin, mutta silloin kun pääsee vavan kanssa jokirantaan pitää satsata täysillä. Pikkuisen kyllä harmittaa, että otin eilen ongen ylös jo klo 22, vaikka potentiaalista peliaikaa olisi ollut vielä pari tuntia jäljellä. Väsy vaan rupesi olemaan sitä luokkaa ja syöntikin sen verran huono, että päätin lähteä ajelemaan kotia kohti hieman etuajassa.

Turvat ovat siis tänä vuonna olleet todella hankalia. Ainakin silloin kun minä olen niitä ollut yrittämässä. Syynä on varmaankin todella vähissä oleva vesi. Matalalla vedellä kun kalat ovat yleensä hyvin arkoja.Toisaalta kun kalastus on vaikeaa, niin ne harvat onnistumisen hetket tuntuvat tavallistakin mukavammilta.

Turpa

Vapaaksi

Hankaluuksista huolimatta sen pakollisen kahden kilon rajan olen onneksi onnistunut rikkomaan, tosin hyvin niukasti. Tämän vuoden isoin turpa venytti puntarin lukemaan 2060g. Pituutta kalalla oli 56 cm. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut hyvinkin se puoli kiloa lisää.
Eilen sain toisen laiheliinin jolla oli pituutta mukavat 54 cm, mutta painoa vain vaivaiset 1860g.
Ison kutemattoman naarasturvan saaminen koukkuun näyttää olevan todella vaikeaa. Mutta eiköhän sekin arpa vielä joku päivä osu kohdalle, kun vaan jaksaa yritää.

Laiheliini

P.s. Kannattaa tsekata uusin Vapaa-ajan Kalastaja lehti. Siinä näytti olevan juttua turvan onginnasta. Kuka lie kirjoittanut. Kannessakin oli joku valkohuuli…

Lehti

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Turvat turvat

Viikko sitten oli taas pakko päästä turpia onkimaan, on se vaan sen verran mukavaa hommaa.
Luulin että olin jo hyvin perillä tämän lajin onkimisesta, mutta ei; pudotus maan pinnalle tuli hyvin nopeasti.
Etukäteen kaavailemani ja varmoiksi kuvittelemani paikat tuntuivat aivan tyhjiltä. Ensimmäinen ilta meni tyhjää pyytäessä, ilman ainuttakaan varmaa merkkiä turvasta.
Seuraavana aamuna oli joella jo ennen viittä. Uskoin paikan vaihdon tuovan raskaita tärppejä, tai ylipäätään edes jonkinlaisia tärppejä. Onginta sujui kuitenkin samoissa merkeissä kuin edellisenä iltana. Parin tunnin kovan yrittämisen jälkeen oli pakko pitää pieni miettimistauko; nyt piti löytää kalat jostain, mutta mistä?

Turpa tulossa

Vähän ennen seitsemää olin toisella puolella jokea ja aivan erityyppisessä paikassa. Ja vihdoin tuli tehtyä siirto oikeaan suuntaan; ensimmäinen tärppi tuli melkein samantien. Paikalla tuntui olevan hyvin kalaa.
Kolme varttia ongittuani tuli raskaampi tärppi ja sen kanssa saikin vääntää oikein kunnolla. Lopulta näkyviin tuli pitkä, mutta valitettavan hoikassa kunnossa oleva turpa.

Turpa 55,5 cm

Tämä kala ei selvästikään ollut vielä saanut oikein tankausvaihetta päälle kudun jälkeen. Turvalla oli siis pituutta oikein kivasti: 55,5 cm, mutta painoa vain 1,94 kg. Ennen kutua painoa on ollut hyvinkin puoli kiloa enemmän, kuten esim. TÄLLÄ kalalla.
No hieno kala kuitenkin, jospa sen saisi uudestaan koukkuun sitten kun kunto on kohdallaan.

Turpaongella

Viime viikolla oli taas aika lähteä turpia onkimaan. Näin ennen kutua kun on mahdollista saada oikeasti painava yksilö. Tavoitteena oli saada omaa enkkaa parannettua, mutta tottakai kaikkiin yli 2 kg kaloihin täytyisi olla todella tyytyväinen, sellaiset kun ei ole mitään jokapäiväistä herkkua. Kuitenkin se kolmen kilon rajaa hätyyttelevä kala on toiveissa ja tavoitteena.

Turpa – Leuciscus cephalus

Saavuin paikalle illalla about viiden aikaan. Alkuun pientä kalojen houkuttelua, vapa kaikessa rauhassa kasaan ja sitten ongintaa. Kalastus alkoi lupaavissa merkeissä, sillä noin vartin päästä pohjaongella tarjottua syöttiä jo vietiin. Tartutus ja kala kiinni. Väsyttelyn jälkeen haavissa oli hieno turpa, jolla oli painoa 1,7 kg. Hyvä alku.

Turvanonginta vaatii energiaa

Jatko ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä mallikkaissa merkeissä. Karkuutin nimittäin illan aikana kaksi raskaan tuntuista kalaa. Toinen irtosi kun siima jäi johonkin pohjassa olevaan oksaan kiinni ja toinen vain yksinkertaisesti pääsi yhtäkkiä irti. Vastoinkäymisistä huolimatta jatkoin onkimista. Vihdoin vähän ennen puoltayötä yrittäminen palkittiin; hermoja repivän väsytyksen jälkeen haavissa oli iso ja pulleassa kunnossa oleva turpa. Punnitus näytti kalan painoksi 2,460 kg. Ennätys jäi 50 gramman päähän, mutta ei paljon haitannut. Pituutta en mitannut, vaan laskin kalan muutaman valokuvan jälkeen nopeasti takaisin uimaan.
Nyt sai hyvillä mielin kömpiä autoon nukkumaan.

Turpa 2460 g

Takaisin uimaan

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika jatkaa ongintaa. Kolusin pohjaongen kanssa kolme eri kohtaa, muttaa kala ei tuntunut oikein olevan syönnillä. En kuitenkaan vielä malttanut lähteä kotiin, vaan päätin suunnata hyvälle koho-ongintapaikalle. Kyseisellä paikalla on hieman pienempää kalaa, mutta määrää sieltä tapaa saada kivasti, kunhan vain tuntee paikan metkut.
Tällä kerralla paikalla tuntui oleva ihan hyvän kokoista kalaa; ensimmäinen turpa painoi nimittäin 1,75 kg ja muita yli1,5 kg kaloja tuli pari kappaletta. Varsinainen yllätys kuitenkin oli kun lyhyen väsytyksen jälkeen haavissa oli vimpa. En ole vimpaa aikaisemmin saanut, joten sitä oli hauska tarkastella hieman lähempää. Valitettavasti kaikki kalasta ottamani valokuvat enemmän tai vähemmän epäonnistuivat, kun en huomannut linssissä ollutta vesihuurua.
Painoa elämäni ensimmäisellä vimpalla oli 250 grammaa.

Meitsin eka vimpa

Turpaenkka meni uusiksi

Turvan onginnasta on viime aikoina tullut kyllä mun ihan lempi kalastusmuoto. Tärpit ovat rajuja ja kalat pistävät kovaa hanttiin. Muutenkin turvan onginta on mielenkiintoista ja mukavaa touhua.
Tiistai-iltana suuntasin taas kohti turpa-apajia. Ja kuten aina, niin tavoitteena oli saada joku oikein kunnon kala.
Alku ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä, nimittäin parin tunnin onkimisen jälkeen en ollut saanut yhtään turpaa, en edes tärppiä. Piti oikein istua alas ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Päätin tehdä pienen paikan vaihdon, jos se vaikka auttaisi.
Uudessa paikassa ensin runsaasti irtosyöttejä veteen, hetken istuskelu kahvin merkeissä ja sitten onki veteen. Hyvin pian kävi selväksi, että paikan vaihtaminen oli ollut oikea ratkaisu; kalaa nimittäin alkoi tulla ja vieläpä oikein hyvän kokoista.

Illan pimetessä alkoi nousta nättejä valkohuulia

Kala oli hyvän kokoista ja niiden kanssa sai taistella välillä ihan tosissaan.
Reissun suurin kala ei heti aluksi tuntunut miltään erikoisen suurelta, se ei ehkä heti edes tajunnut olevansa koukussa. Mutta sitten alkoi sellainen rymistely, että ei paremmasta (tai pahemmasta) väliä. Pitkän taistelun jälkeen sain lopulta uitettuaa kalan haaviin. Siinä vaiheessa pääsi melkoinen helpotuksen huokaus; näin nimittäin heti, että nyt meni oma turpaenkka uusiksi. Ja niinhän se meni, puntari näytti nimittäin lukemiksi 2510 g. Teki mieli pomppia onnesta, jokunen riemunkiljahdus taisi tulla päästettyäkin. Varmistuspunnituksen jälkeen vielä pari kuvaa ja sitten turpa takaisin uimaan.
Pitkästä aikaa oli taas oikein todella hyvä kalareissu. Tällä jaksaa taas pitkään.

Uus turpaenkka oli tosiasia

Hei hei ja nähdään taas kun olet kolmekiloinen

Turpakeikka

Nyt on sitten tämän vuoden ensimmäinen turvan ongintareissu takana.
Ensimmäisenä päivänä seitsemän tuntia putkeen ongintaa, pääasiassa pohjaongella. Turpia tuli kymmenkunta ja suurin pikkusen alle kilon.

I'm watching you

Vähän kahden jälkeen yöllä kömmin autoon nukkumaan. Heräsin sitten parin tunnin päästä ankaraan paleluun; auton lämpömittari näytti +5 astetta. Ei muuta kuin villapaitaa ja toisia housuja päälle. Vartin kävelylenkin jälkeen oli taas lämmin. Sitten olikin aika jatkaa kalastusta, kellokin jo melkein viisi.
Pohjaongella taas aloittelin ja sillä tulikin muutama turpa. Päätin kuitenkin vaihtaa vapaa; kohon katselu on niin paljon mukavampaa. No, päivän aikan koho upposi ihan kiitettävän usein, harmi vaan, että turvat olivat keskimäärin aika pieniä. Päivän suurin oli kuitenkin ihan kivan kokoinen, painoa oli 1450 ja muutenkin oli hyvässä kunnossa oleva kala.

Reissun paras kala, painoa 1450 g ja mukavan pyöreä kunto

Välillä piti vähä fiilistellä