Haukia onkimassa

Viime viikolla löytyi sopivasti aikaa peräti kahdelle haukireissulle. Ensin keskiviikkona kaverini Teron kanssa ja sitten vielä sunnuntaina ihan omiin nimiin. Kelit näytti niin lupaavilta, että odotukset oli aika korkealla. Ilmanpainekin huiteli koko viikon reilusti tuhannen yläpuolella.

Hauki1

Hyvin piti ennakkoaavistukset paikkaansa. Kummallakin reissulla nousi kivasti haukia. Keskiviikkona tuli oikeen tuplatärppikin, mistä oli sitten pakko napsia pari kuvaa.

Hauki2

Mitään merkittävän suurta haukea ei kummallakaan reissulla siiman päähän sattunut, mutta ihan hyvän kokoista kuitenkin. Hauskaa siis oli ja hyvää meininkiä.
Saa nähdä kauanko tämä avovesikausi vielä jatkuu.

Hauki3

Artikkeli kuolleella täyllä onkimisesta

Uusimmassa KALASTUS-lehden numerossa oli mun artikkeli hauen onkimisesta kuolleella täkykalalla. Täytyy sanoa, että oli pienoinen yllätys kun posti toi lehden ja lukaisin kirjoittamani jutun. Artikkeliin oli nimittäin toimituksessa lisätty aika paljon tekstiä. Siis multa mitään kysymättä tai asiasta etukäteen ilmoittamatta.
Juttu löytyy tosta alta, merkkasin toimituksessa lisätyt tekstit siihen keltaisella.
Nooh, tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jutusta on jollekin iloa tai hyötyä.

Uusi haukienkka – PB gädda

Mun entinen haukienkka 11,15 kg oli syksyltä 2010. Sen jälkeen on tullut vietettyä melkoinen määrä tunteja hauenonginnan parissa. Onkia on uitettu veneestä, rannoilta ja jäältä, lammilla ja joilla sekä merellä ja järvillä.

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Viime viikolla yrittäminen sitten palkittiin, kun pohjaongella tarjottuun popattuun deadbaittiin nappasi kunnon kokoinen hauki. Luulin tosin aluksi, että kyseessä on joku n. seiskan kala, mutta haavissa totuus alkoi paljastumaan. Painoa kalalla oli 11,66 kg ja pituutta 116 cm. Puolen kilon parannus haukienkkaan sai hymyn huulille.

Oma haukienkka on nyt 11,66 kg

Tätä on odotettu ja yritetty

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

 

Talviongintaa

Niin se vaan avovesikausi jatkuu. Lähdin aamulla liikkeelle sillä suunnitelmalla, että jos lähikalastuspaikka on jäässä, niin sitten suuntaan joelle. Lähimestassa ehti olla jo viikon pari kansi päällä, mutta nyt se oli taas ihan avoinna. Sinne siis. Vähän kuitenkin arvelutti, että millä päällä kalat mahtaa olla.
Viimereissuilla on ollut vähän hiljaista kalantulon suhteen. Nyt olisi kiva taas vaihteeksi saada jotain.

Olosuhteet oli tänään kohdallan, myös haukien mielestä. Ensimmäinen hauki tarrasi särkeen jo noin vartin kuluttua onginnan aloittamisesta. Vatsa pullotti siihen malliin, että mahassa oli varmasti lahna. Lajinmääritys varmistui koukkuja irroittaessa kun kurkusta pilkisti lahnan pyrstö. Hauet tuntuivat olevan syönnillä.

Lahnan pyrstö näkyi vielä kurkussa

Ekan kalan jälkeen oli vajaan tunnin verran hiljaista. Hiljalleen rupes jo tekemään kahvia mieli, mutta aamukahvit jäi kuitenkin juomatta kun baitrunneri rupes yhtäkkiä laulamaan; pohjaongessa olevaa pop-up kebab-rigiä vietiin kovaa vauhtia! Pikanen jarrun kireyden tsekkaus, vapa pystyyn ja kala on kiinni. Nyt tuntui olevan jo ihan mukavan kokoinen. Ja ihan nätti kala se olikin; hyvässä syysbulkkikunnossa ja painoa 7,4 kg.

Kebab-rigi maistui tällekin hauelle

Vähän ajan kuluttua pohjaonkea vietiin taas. Tällä kertaa oli kelvannut pop-uppina tarjoiltu kalanpuolikas. Luulin ensin, että siiman päässä on parin kilon kala, mutta pian vastus alkoi hiljalleen kasvamaan. Veneen vierelle tultaan kala oli kasvanut jo ihan hyviin mittoihin. Vaaka näytti painoksi 8,1 kg.
Valokuvailut jäi lyhyeen kun huomasin, että toisen vavan koho on lähteny liikkeelle! Ei muuta kun hauki uimaan ja toinen vapa käteen. Tämäkin tuntui ihan hyvänkokoiselta. Ja ihan hyvänkokoinen se olikin, kuitenkin vähän pienempi kuin edellinen. Turha siis ruveta punnitsemaan. Nopea otos kännykkäkameralla ja kala takaisin kasvamaan.

Talvionkihauki

Niin olikin sitten hauen syönti ohi. Istuskelin veneessä vielä pari tuntia, mutta syötit sai olla ihan rauhassa. Nyt ehti jo hyvin juoda ne aamukahvitkin.

Pohjanmaa tulvii, taas

Viimeisten kahden viikon aikana tuli taivaalta vettä niin paljon, että nyt on joet ja järvet ääriään myöten täynnä. Ollaan melkein kevään tulvakorkeuksissa. Kalatkin tuntuu olevan aivan eri paikoissa kuin tavallisesti tähän aikaan.
Tämänpäiväinen haukireissu alkoi aika hiljaisissa merkeissä; kävin läpi tavallisia syyspaikkoja, mutta ei minkäänlaista kontaktia kaloihin. Oli siis aika miettiä paikanvalintaa uusiksi. Missäs ne kalat oli keväällä, silloinhan oli myös vedet korkealla? Ei muuta kuin venee keula kohti kevätpaikkoja.
Paikanvaihto osoittauti oikeaksi siirroksi, sillä tapahtumia alkoi tulla melkein heti.

Ruutana maistui tälle hauelle

Ruutanat maistuivat hauille, mutta päivän isoin hauki tärähti kuitenkin perhoon. Se uiskenteli vajaan minuutin verran ympäriinsä, katkoi uidessaan ison nipun lumpeita ja pääsi sitten irti. No ensi kerralla uudestaan.

Wobbling a deadbait

Tänään tuli vietettyä muutama tunti Kuortaneenjärvellä haukia kalastellen. Keli oli aurinkoinen, mutta pohjoistuuli oli aika kovaa. Onneksi löytyi kuitenkin suojainen lahti, johon ei ollut edes pitkä soutumatka.
Aloitin haukiperhon heittelyllä ja kokeilin muutamat hyväksihavaitut värit läpi. Tärppejä ei kuitenkaan tullut, ei edes aina niin toimivaan koko-oranssiin.
Oli aika vaihtaa metodia ja aloittaa otsikon mukaisesti kuolleen täkykalan heittely. Kaivoin syöttipussista kämmenen pituisen särjen ja rigasin sen siiman päähän. Kaksi ensimmäistä heittoa oli tyhjää, mutta kolmannella jo tärppäsi. Jes, vihdoinkin kala. Ei mikään jättiläinen, mutta ihan kiva hauki silti.
Luulin aluksi, että kalalla on vielä mätiä sisällään, mutta mahassa olikin ilmiselvästi lahna. Lahnan terävän selän tunnistaa kyllä, jopa hauen vatsan läpi 🙂

Wobbling a deadbait

Hauki pääsi pikaisesti takaisin elementtiinsä sulattelemaan lahna-ateriaansa.
Syöttinä ollut särki oli käsittelyn jälkeen melkoisen kärsineessä kunnossa.

Deadbait roach

Ismeteä

Sunnuntaina oltiin haukiperhomies Simon Grahamin kanssa täkyonkimassa haukia.
Haukia tuli kivasti, mutta ei mitään kovin isoja. Päivän parasta antia hyvän seuran lisäksi, oli saada ensimmäinen ismete-hauki kuolleella täyllä. Olen sitä jo pidemmän aikaa yrittänytkin. Mukava päivä kaikenkaikkiaan.
Reissusta voi lukea lisää Simonin hienosta pike fly-fishing -articles blogista.