Talven viimeiset reissut

Nyt on kelit ja jäät siinä mallissa, että jäälle ei ole enää asiaa. Kohta pääsekin jo onkimaan avovedestä.

Palataan kuitenkin vielä talven viimeislle kahdelle reissulle.

Hauki reiässä
Reilu viikko sitten oltiin Hannun kanssa onkimassa haukia. Lumi oli juuri sulanut jäältä pari päivää aikaisemmin ja tilanne näytti hyvältä. Ja eipä siinä kauaa mennyt, kun jo ensimmäinen vippa nousi ylös ja pian toinen. Aamun ja aamupäivän aikana oli oikein hyvää meininkiä ja pari vähän paremman kokoista kalaakin kävi matolla kääntymässä.

Hannu

Hannu ja hauki

Pike unhooking
Pike
Puoleen päivään mennessä syönti loppui, emmekä jääneet enää odottelemmaan iltasyöntiä, vaikka sellainen olisi varmasti ollut luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi talven parhaita reissuja kuitenkin.

Talven viimeinen reissu tuli tehtyä Jarin kanssa viime sunnuntaina ja maanantaina.. Ongittiin kaksi päivää aamusta iltaan ja tähtäimessä oli viimevuotiseen tapaan suuret ahvenet.
Tällä kertaa suurahvenet olivat kuitenkin varovaisella päällä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kunnon kokoista ahventa. Tärppejä oli välillä ihan kivastikin, mutta tartuttaminen oli uskomattoman vaikeaa.

Jari

Ahven

Suurahvenet jäivät siis saamatta, mutta yritys oli kuitenkin kova ja hauskaa oli.

Pari uutta kuvaa galleriaan

Kävin läpi kameran kuvia ja sieltähän löytyikin muutama otos tämän talven ekalta ismete-reissulta. Niistä päätin laittaa pari kuvaa oikein tuonne galleriaan asti.

Talvi 2015

Syksyn kalastuksia 2015

Täällä taas. EIhän edellisestä blogipäivityksestä olekaan kuin vasta reilu kolme kuukautta.
Tarkoituksena on kyllä ollut kirjoittaa useammin – heti kun vaan saan sen ja sen kokoisen kalan. Sitten mä kyllä kirjoitan…
Nyt on kuitenkin korkea aika kirjoittaa tänne muutama rivi.

En siis saanut loppuvuodena aikana mitään enkkakokoista kalaa. Tähtäin oli ennenkaikkea mateessa, mutta myös haukia tuli kalasteltua aika paljon. Ensin mainittua lajia (siis madetta) en saanut ainuttakaan, haukia onneksi tuli ihan kivasti. Puolustukseksi täytyy sanoa, että madetta ongin täysin uudelta paikalta ja tavoitteena oli saada nimenomaan se iso, suurkalarajan ylittävä made. Pienempiä mateita olisin kyllä melkoisella varmuudella saanut muista paikoista.

No, selittelyt sikseen. Tässä on muutamia kuvia syksyn haukireissuilta. Aika paljon tuli ongittua kebab-rigillä, se on kyllä simppeli ja tehokas syötti.

Syksy 2015

Kebab-pike

Hauki kebab-rigi

Hauki matolla

Pike 2015

Kirkkaammilla vesillä

Silloin kun tulee lähdettyä näiltä Kuortaneen kahvinvärisiltä vesiltä vähän kirkaampiin vesiin kalastamaan, niin yritän muistaa panostaa tavallista enemmän valokuvaamiseen. Mennellä viikolla oli tällainen tilaisuus, kun oltiin Antin ja Teron kanssa päivä tuolla Merenkurkussa haukia ja ahvenia jallittamassa. Ja mikäs siinä oli kuvaillessa, kun kaloja kävi vähän väliä veneen vierellä kääntymässä. Toki sitä vapaakin piti ahkerasti heilutella ja jotain kyllä tulikin.
Hyvä reissu oli, oikein hyvä.

Pike with sea weed

Pike ABU lure

Perca fluviatilis

Pike Esox lucius

Hyvä päivä

Mistä tietää, että on tulossa hyvä ismete-päivä? Yksi varma merkki on ainakin se, että tärppejä alkaa tulla jo kun ollaan vasta virittelemässä vapoja pyyntiin.
Viime viikon perjantaina alkoi juuri tällaisissa merkeissä. Olin juuri laittamassa neljättä vapaa vireeseen, kun viereisessä kolmannessa vavassa ponnahtaa vippa pystyyn. Kala ylös, koukut irti ja takaisin vapoja virittämään. Ja kohta taas uusi tärppi. Samat kuviot oli käynnissä myös Terolla.

Pike

Aamu alkoi todella hyvin, mutta mahtui siihen myös yksi todella harmittava takaisku. Vippa oli taas ponnahtanut pystyyn. Kiirehdin paikalle, tartuin vapaan ja tein vastaiskun. Muutaman sekunnin ajan tuntui raskas painoi ja sitten yhtäkkiä löystyi. Mitä helv….??? Ei voi olla totta. Peruke oli poikki. Tero mua oli aikasemmin varoittellut, että Fortress ei kestä. Ja oikeassa näköjään oli. Olisi vaan pitänyt suosista uskoa. Harmitti todella rankasti, että jäi koukut hauen suuhun.

Peruke poikki

Kiivasta aamusyöntiä jatkui parin tunnin ajan. Useita hyvänkokoisia ja todella hyväkuntoisia kaloja kävi reiällä ja matolla kääntymässä. Sitten tuli hetken hiljaisempi hetki, kunnes alkoi taas uusi syöntipyrähdys.
Kello oli noin puoli kaksitoista kun mulla oli tärppi ja siiman päässä raskaamman tuntuinen vastus. Kala tekei voimakkaista ryntäyksiä ja niiden perusteella alkoi toiveet isosta kalasta nousta. Hetken kuluttua nousi reikään masiivinen pää, lauan alta kiinni ja kala matolle. Huh, nyt on tosiaan isomman kokoinen kala. Taisi muutamia riemunkiljahduksiakin kaikua jäälakeuksilla. Laitoin maton vetoketjut kiinni ja kannoin kalan vedellä täytettyyn pulkkaan.

Pike in a sled

Arvuuttelimme kalan painoa; kyllä se kympin ainakin painaa, mutta olisiko enenmmän? Hauki oli paksussa kunnossa, mutta kuinka pitkälle pituus riittäisi?
No, paino selviää punnitsemalla. Ensin taaraus tyhjällä punnituspussilla ja sitten hauki sisään. Vaaka näytti painoksi 10,110 kg. Arvelimme, tai ehkä toivoimme, kumpikin vähän suurempia lukemia. Olin kuitenkin todella onnellinen. Kympin ylitys tuntui todella hienolta.

Pike release

Punnituksen jälkeen hauki menei vielä hetkeksi pulkkaan takaisin. Otimme kalasta muutaman kuvan, jonka jälkeen hauki lähti pirteänä takaisin kasvamaan.
Meillä päivä jatkui kiireiden merkeissä, kun vähän väliä sai olla tekemäsä pikapyrähdyksiä vapojen luo. Kyllä vaan kummasti piristää tällaiset vähän paremmat reissut.

Uudella paikalla

Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.

Hauki
Aamusyöntiä ei kannata missata.

Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.

Vippa
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.

Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.

Hyvä alku uudelle vuodelle

Vuosi 2015 alkoi totta kai kalastamalla. Uudenvuoden hulinat meni sen verran sivistyneissä merkeissä, että olin jo heti aamusta jäällä porailemassa reikiä ja virittämässä ismete-vapoja pyyntiin. Kelikin oli hauenongintaan sopivan lauha.

Alku ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Yleensä aamuhämärä tuottaa ainakin jonkun tapahtuman, mutta nyt oli aivan hiljaista. Ahvenetkaan eivät tuntuneet olevan syönnillä, vaikka kuinka koitin pilkkejä uittaa muka houkuttelevalla tavalla.
Puolenpäivän tienoilla hauet tuntuivat onneksi aktivoituvan. Pian oli matolla käynyt kaksi nättiä haukea kääntymässä ja niiden välissä oli lisäksi yksi tärppi. joka päättyi hylkäykseen.

Pike unhooking
Päivän aktiivisuuspiikin päätti astetta raskaamman puoleinen tärppi. Pienten erimielisyyksien ja vääntämisien jälkeen sain hauen ylös matolle ja siitä suoraan pulkkaan kylpyyn.

Hauki pulkassa

Oli kyllä oikein mukava aloitus tälle vuodelle.

Lumisateessa jäällä

Keli ei luvannut hyvää. Yön aikana oli satanut useita senttejä lunta ja lumisade vain jatkui. Lähes puhtaalle jäälle satanut lumipeite saa syönnin yleensä lehes nollille.
Jäälle oli silti päästävä; jospa siellä kuitenkin joku hauki olisi syöntipäällä.

Aamu alkoi hiljaisissa merkeissä. Yhteentoista mennessä oli saldona vain kaksi tärppiä, jotka kummatkin johtivat hylkäykseen.

Ice-pike

Puolenpäivän aikaan tuli sitten kunnon tärppi eikä hauki hylännyt syöttiä.Lyhyen väsyttelyn jälkeen irrottelin koukut vähän reilu parikiloisen hauen suusta.
Siitä kun lähdin hakemaan uutta syöttiä, huomasin toisessa vavassa tärpin; ei muuta kuin matto mukaan ja äkkiä vavan luo.

Vapa

Tällä kertaa saikin sitten vääntää vähän pidempään. Tosi mukava oli taas tuntea siiman päässä vähän raskaampaa painoa. Viimein sain kalan ylös ja matolle ja siitä suoraan muutaman metrin päässä odottavaan vedellä täytettyyn ahkioon.

Pulkassa

Tarkoitus oli ottaa vielä pari kuvaa vapautustilanteesta, mutta hauki oli toista mieltä ja ponkaisi voimakkaasti heti kun sen pää meni avantoon. Ainakin se osoitti olevansa virkeässä kunnossa lähtiessään takaisin kasvamaan.

Kohoja uittamassa

Perjantaina oli taas aika suunnata haukien perään. Koska lämpömittari oli pari astetta pakkasen puolella, sai kuitusiimalla varustetut kelat jättää suosiolla kotiin. Perinteisten nylonsiimojen kanssa pärjää huomattavasti paremmin pakkaskeleissä.

Koho

Venettä veteen laskiessa tuli mieleen, että taas kerran olisi herätys saanut olla tuntia tai paria aikasemmin. Tuo tunne vain vahvistui, kun ensimmäinen tärppi tuli jo muutaman minuutin onkimisen jälkeen, hauki oli napannut kohon kanssa tarjoamani särkisyötin. Parin minuutin väännön jälkeen se tuli veneen viereen, siinä sitten pikaisesti koukut irti ja näkemiin. Arviolta nelikiloinen hauki lähti takaisin ja minä kaivoin pussista uuden särjen koukkuihin.

Tässä välissä oli jo pakko ottaa termospullo esille; aamukahvit oli nimittäin vielä juomatta. Ensimmäin kuppillinen katosi nopeasti kurkusta alas ja päätin ottaa samalla toisenkin kupin. Juuri täytetty kahvikuppi sai kuitenkin jäädä veneen penkille jäähtymään, sillä toinen kohoista sukelsi yhtäkkiä. Siimaa lähti purkautumaan kelalta nopeassa tahdissa. Nopea jarrun tsekkaus, liinat kiinni ja vapa pystyyn; nyt tuntui vähän raskaammalta, varmasti isompi kuin äskeinen. Vähän ajan päästä rupesi jo vähän jänskättämään, että kuinkahan suuri siellä oikein oli. Kala meni pohjia pitkin, eikä tahtonut millään näyttäytyä. Lopulta sain sen kuitenkin pintaan, siitä melkein saman tien veneeseen ja suoraan matolle koukkujen irroitukseen. Punnituksen, vapautuksen ja pienten laskutoimitusten jälkeen sain kalan painoksi 9,32 kg. Yes, oikein kiva. Me happy.

Gädda

Haukia onkimassa

Viime viikolla löytyi sopivasti aikaa peräti kahdelle haukireissulle. Ensin keskiviikkona kaverini Teron kanssa ja sitten vielä sunnuntaina ihan omiin nimiin. Kelit näytti niin lupaavilta, että odotukset oli aika korkealla. Ilmanpainekin huiteli koko viikon reilusti tuhannen yläpuolella.

Hauki1

Hyvin piti ennakkoaavistukset paikkaansa. Kummallakin reissulla nousi kivasti haukia. Keskiviikkona tuli oikeen tuplatärppikin, mistä oli sitten pakko napsia pari kuvaa.

Hauki2

Mitään merkittävän suurta haukea ei kummallakaan reissulla siiman päähän sattunut, mutta ihan hyvän kokoista kuitenkin. Hauskaa siis oli ja hyvää meininkiä.
Saa nähdä kauanko tämä avovesikausi vielä jatkuu.

Hauki3