Viisi tärppiä – viisi haukea

Viimeaikojen sateet on tehneet tehtävänsä ja kalapaikoilla alkaa taas olemaan riittävästi vettä. Syksyn lahnasuunnitelmat meni kuivuuden takia mönkään, mutta ei se mitään, nyt pääsee taas onkimaan haukia.

Eilen olikin sitten ohjelmassa hauen ongintaa. Yhdeksältä vesille viideltä kotiin, täys työpäivä siis.
Ja kuten otsikosta voi lukea, niin reissu oli oikein hyvä; kaikki tärpit tuli ylös asti, eikä tarvinnut harmitella karkuutuksia.

Mulla on tapana tehdä tartutus melko nopeasti, vähintään 10 sekunnin kuluttua siitä kun olen tärpin havainnut. Siitä huolimatta aina joskus koukut ovat vähän turhan syvällä. Siksi mulla on aina mukana pitkävartiset katkaisupihdit, joilla saa pätkittyä koukun pois syvältäkin hauen nielusta. Tälläkin kerralla sattui yksin tuollainen ”deep hooking”, vaikka tartutin kaikki kalat hyvissä ajoin; kaikki 10 sekunnin sisällä tärpin havaitsemisesta.

Reissun suurin kala oli 8,3 kg ja 103 cm. Mittasin myös toisen kalan, jolla oli pituutta 101 cm. Pieninkään ei ollu ihan minikokoa, vaan silläkin oli painoa about 5 kg.
Syöttinä kelpasi lähes kaikki mitä keksin kokeilla, tarjolla oli mm. särki, ahven ja kebab-rigi.

Sääennustukset lupaa lauhaa keliä ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, joten eiköhän tässä vielä jokusen hyvän onkireissun ehdi tekemään ennen jäiden tuloa.

Suurimmat hauet

Sain vihdoin ja viimein lisättyä SUURIMPIEN KALOJEN LISTALLENI myös hauet. Tosin laitoin vain 10 kg rajan ylittävät kalat, joita mulla on neljä kappaletta.
Nyt pitää nopeasti saada haukilistalle lisää kaloja, että ei ole niin paljon vajausta. Onpahan yksi syy lisää lähteä taas jahtaamaan niitä isoja. Parin kuukauden päästä alkaakin jo olla kiirettä haukirintamalla.

Deadbait pike 11,150 kg

Tämänhetkinen enkkahaukeni, painoa 11,150 kg.

Suurimmat kalat listalle

Rupesin mielessäni käymään läpi suurimpia saamiani turpia ja tajusin, että viimereissulla saamani 1,94 kg turpa menee listallani top kymppiin. Sehän olikin ihan hyvän kokoinen kala! Päätin sitten kaivaa saamani kymmenen suurimman turvan painot esiin ja laittaa ne järjestykseen. Tulevina päivinä teen saman urakan säynävän ja hauen osalta, ehkä myös pasurin vois ottaa mukaan.
Karihan on jo pidemmän aikaa ylläpitänyt vastaavanlaisia listoja OMASSA BLOGISSAAN. Nyt tuleekin kovat vertailut 🙂
Tällaisten omien top-listojen ylläpito voi olla ihan hyödyllistä. Uusista ennätyksistä kun pääsee iloitsemaan vain harvoin, mutta ilon aihe on myös, jos saa uuden kalan omalle  top-listalle.
TÄÄLTÄ löytyy nyt siis meitsin suurimmat turvat.

Onnistuminen on kivaa

Isoa hauen jahtaaminen on meikäläisen osalta sujunut viime kuukausien ajan laihoin tuloksin. Kaloja on kyllä tullut ihan kivasti, mutta kalojen paino on pysytellyt kovin alhaisena.
Viime reissulla tähän onneksi tuli muutos; tuloksena oli nimittäin toiseksi suurin hauki mitä olen ikinä saanut.
Painoa kalalla oli 10,860 kg ja pituutta 110 cm.
Hauki hellävaroen takaisin uimaan ja meitsille mahtava onnistumisen tunne!

Koukkuja irrottaessa oli jo selvää, että nyt on vähän isompi kala.

Ei paljo tarvinnu hymyä hakea

Hankintoja messuilta

Huonot kelit ja osittain myös työkiireet on pitäny meitsin viimeaikoina poissa jäältä. Viime viikonloppu meni töiden merkeissä GoExpo -messuilla Helsingissä. Tällä viikolla oli sitten tarkoitus käydä kalassa, mutta säänhaltija on näköjään vähän toista mieltä; eilen tuli about puoli metriä lunta ja nyt tuli vielä kovat pakkaset siihen lisäksi, tällä hetkellä mittari näyttää -25 astetta.
No ei se mitään, kevät on joka tapauksessa tulossa ja kelit muuttu aivan pian suotuisammiksi.

Kaimaanit

Herkkuja isoille hauille. Kaimaaneilla on mittaa about 20 cm.

Viime viikonloppu meni tosiaan siellä GoExpossa. Paljon oli taas tuttuja liikkeellä ja oli mukava vaihtaa kuulumisia, se onkin yleensä noiden messujen paras puoli. Pieniä hankintojakin tuli tehtyä, kun siihen oli tilaisuus. Olen jo pidemmän aikaa etsiskelly noita litteän mallisia Kaimaaneita ja nyt niitä vihdoin löytyi. Ostin niitä itse maestrolta, eli Nikolta kaksi kappaletta. Olisi kyllä tehnyt mieli ostaa useampikin, mutta eiköhän näilläkin pärjää.
Näitä pitääkin heilutella heti seuraavalla ismete-reissulla. Tarkoitus on myös tarjota näitä kesällä välivedessä köllötteleville Kuortaneenjärven krokotiileille.

Näitä on tarkoitus uittaa seuraavilla reissuilla ismetauksen yhteydessä.

Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Viikonloppu jäällä

Lauantaina tuli tehtyä eräälle järvelle kolmas reissu tälle talvelle ilman ainuttakaan tärppiä. Tavoitteena olisi tän talven aikana saada vähän selkoa, että missä järven mörköhauet luuraa. Alku on ollu vähä hankalaa, mutta kyllä mä ne sieltä vielä löydän.

Tänään otin sitten varman päälle ja suuntasin hieman helpommalle järvelle. Tai ei sekään mikään aivan helppo ole, mutta onneksi tiedän sieltä yhden hyvän paikan.

Pikainen kuvaus matolla

Ekat kalat tuli aamulla pari minuuttia sen jälkeen kun aurinko oli tullut pilviverhon takaa esiin. Kolme tärppiä parin minuutin sisään, niistä kaksi kävi matolla asti kääntymässä. Toinen kaloista oli mulle talven tähän asti suurin, 6,520 g hauki.

Aurinko meni sitten aika nopeasti takaisin piiloon, eikä sitä enää päivän aikana näkynyt. Kaloja tuli vielä pari kappaletta, mutta koko jäi sinne vähän päälle pariin kiloon. Hyvä reissu kuitenkin, ainakin jos lauantaihin vertaa.
Eiköhän se aurinkokin ala tässä pian näkymään vähä enemmän.

Haukien perässä taas

Markuksen suunnalta kuuluu hurjia; mies vetää parin tyhjän reissun jälkeen heti useamman hienon hauen ja vielä oman enkankin . Hyvä osoitus siitä, että ei kannata heti luovuttaa vaikka olisikin vähän vaikeaa. Tsekkaa Markuksen blogi

Enkkahauki on mullakin hakusessa, pitäis vaan saada sovittua Fat Maman kanssa jokin sopiva aika ja paikka. Mä oon kyllä tänä vuonna ollut jo useamman kerran mielestäni oikealla paikalla, mutta eipä ole Fat Mama ilmestynyt paikalle. Mutta kyllä ne treffit vielä onnistuu… Ennemmin tai myöhemmin.

Eilinen kului tottakai ismetauksen merkeissä ja ahventakin vähän pilkin siinä sivussa. Kalaakin tuli, sekä ismetaamalla, että myös pilkkimällä.
Mulla rupee olemaan tätä nykyä sen verran suuria särkiä, että pikkuhaukia ei paljon näy. Tai kyllä eilen kaksi pientä haukea kävi vähän repimässä, mutta täyt oli ilmeisesti hiukka liian suuria.
Yksi hauki tuli ylös asti ja se oli pikkusen nätimpi, vaikkakaan ei ihan sitä kokoluokkaa mitä tässä jahdataan.

TV:ssä

Viime viikolla kuvattiin Kokkolassa pieni pätkä talvikalastusta. Edellisiltana se sitten tuli ulos Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä