Lunta, sohjoa, vettä ja vähän jäätä

Eilen oli kyllä jäällä todella raskas keli. Päällimäisenä oli muutaman sentin paksuinen jäinen lumikuori joka ei aivan kestänyt, eli joka askeleella tipahti ärsyttävästi läpi. Kuoren alla kymmenen senttiä sohjoa ja sen alla saman verran vettä. No onneksi niiden alla oli jonkin verran myös jäätä niin sai vavat pyyntiin.

Olin taas uutta paikkaa testaamassa, mielessä tietenkin ne suuret gäddat. Mitään valtavaa menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi kuitenkin yksi ihan lupauksia herättävä hauki.

Kuvaus oli niin pikainen, että en ehtinyt huomata linssin olevan huurussa. Mutta eipä paljon haittaa. On muuten melko tumma hauki.

Yllä oleva kala oli päivän ainut ismete-välinein tullut. Toisen hauen, joka oli muutamaa kokoluokkaa pienempi sain kun heiluttelin Kaimaania erään kaislikon lähellä. Se tuli heti toisesta reiästä. Kaimaanin heiluttelu loppuikin sitten siihen, kun onnistuin rikkomaan pilkkivavan kärkirenkaan.

Kaimaani on kyllä huippuhyvä haukipilkki

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Ismete-kausi avattu

Tänään oli sitten aika avata uusi ismete-kausi. Suuntasin ihan uudelle paikalle missä en ole ennen käynytkään. Etukäteistietojen mukaan paikassa on todellisia jättiahvenia ja isoja haukia. Pakkohan sellanen paikka oli lähteä tsekkaamaan.

Hauki oli ihan kohtuu syönnillä

Heti alkuun tuli vähän vaikeuksia kun en meinannut millään löytää perille. Kotona kartalta katsottuna reitti näytti hyvin selvältä, mutta ei se ilmeisesti sitten ollutkaan. Käännyin yhdestä väärästä tienristeyksestä ja päädyin about kymmenen kilometrin lenkille pitkin mutkaisia pikkuteitä. No onneksi kuitenkin lopulta löysin perille, yli tunnin myöhässä! Tarkoitus oli olla jäällä jo ennen auringonnousua, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut.

Nooh, jäälle kuitenkin pääsin. Siellä tietty vavat heti pikavauhtia pyyntiin. Osa vavoista hauelle ja osa ahvenelle. Jos vaikka tarttuis se todellinen körmyniska.
Ekat tärpi tuli aika nopeasti, pieniä haukia, kilon luokkaa.
Tärppejä tuli päivän mittaan ihan kivasti, mutta ei mitään isoja. Suurin hauki oli jotain kahden kilon luokkaa. Kappaleita jotain kuus tai seitsemän. Todennäköisiä ahventärppejäkin oli pari, mutta ne ei tullu ylös. Voi tietty olla, että ne oli pikkusia haukia.

Back you go

Täkykalatilanne on nyt tällä hetkellä taas surkea. Yritin koko päivän saada pilkillä täkyjä, mutta eipä vaan tullut mitään. Huominen meneekin sitten Jukan kanssa särkitalkoissa, jos vaikka sitten ensi viikonloppuna olisi riittävästi niitä täkyjä.
Ei siis mitään mullistava kauden avaus, mutta tapahtumia oli silti ihan kivasti

Haukia

Nyt taitaa meikällä olla avovesikalastus tältä kaudelta ohi, ainakin seisovassa vedessä. Pari mateenongintareissu vois kyllä tehdä jonnekin jokisuvantoon vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Lopusyksyn hauenongintasesonki jäi sitten vajaan kahden viikon mittaiseksi. Ehdin kuitenkin tehdä siinä ajassa useammankin reissun ja ihan hyviä reissuja ne oli. Eilen tosin tuli vain yksi hauki, onneksi kuitenkin ihan kivan kokoinen; pituutta oli 101 cm.

Tässä pari kuvaa viimeaikojen tapahtumista. Kohta alkaakin sitte ismete-kausi.

Hauki

Hauki matolla

Hauki vedessä

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Kevätkiireitä

Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.

Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.

Kohouistelu on tuottanut tulosta

Täkyongintaa sohjon päällä

Tänään oli vielä pakko tehdä vielä yksi reissu jäälle ja käydä tsekkaamassa eräs lupaava haukipaikka. Liikkeelle pääsin vasta neljän aikaan iltapäivällä, mutta ehti siinä ihan hyvin vielä kalastaa. Jäätä ei enää liikoja ollut, mutta riittävästi kuitenkin, että pääsi reikiä poraamaan. Parhaimmissa paikoissa oli 10 cm sohjoa ja sen alla vajaa 10 cm jäätä, toisissa paikoissa ei ollut paljo muuta kuin se 10 cm sohjoa. Kuivana kuitenkin pysyttiin.

Taktiikkana oli laittaa ismete-vavat pyyntiin ja heilutella sen jälkeen Kaimaani tasapainoa.
Kaimaaniin ei kopautuksia tällä kertaa tullut, mutta särjet sai sen sijaa muutamaan otteeseen kovaa kyytiä. Illaan aikana tuli kaikkaan neljä tärppiä, joista kolme ylös ja yksi karkuutus. Karkuutus kirveli aika pahasti, sillä se tuntui illan kevyesti raskaimmalta kalalta. Mutta oli ne ylös tulleetkin ihan kivan kokosia; reissun suurin painoi 5,9 kg ja seuraava 5,5 kg. Pienintä en punninnu, mutta painoa oli jotain neljän ja puolen kilon luokkaa.

Illan ensimmäinen painoi 5,5 kg

Seuraava oli muutaman sata grammaa isompi, eli 5,9 kg

Kaikki hauet meni tottakai takaisin kasvamaan

Nyt onkin tämä talvi paketissa. Seuraavaksi sitten ongintaa eri muodoissaan.

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois