Viideltä ylös ja kuudelta jäälle

Oikeastaan kello oli jo vartin yli kuusi kun pääsin jäälle. Olis pitäny olla liikkeellä jo tuntia aikasemmin. Seuraavalla kerralla laitankin kellon soimaan jo neljältä, että pääsen ajoissa pelipaikoille.
Toisaalta eilenkin tuli oltua jäällä vartin yli viiteen saakka, joten tulihan siinä taas pitkä päivä.

Kohdekalana oli taas yllättävästi hauki. Tällä kertaa onnistuin myös saamaan niitä muutaman, tarkemmin sanottuna kuusi kappaletta. Päivän suurin painoi 6,2 kg ja se olikin mun tähän mennessä suurin tälle vuodelle. Oikein tervetullut kala siis.

Päivän suurin painoi 6,2 kg

Haukittärppien välissä riitti hyvin aikaa myös pilkkimiseen. Saalis ei tosin ollut mikään erikoinen, muutaman paistiahvenen sain kuitenkin narrattua.
Lisäksi tuli muutamia oikein hyvänkokoisia särkiä. Pari desiä kauraryynejä teki terää särjen tulolle.

Morrilla tuli muutama oikein nätti särki

Isommat särjet rulaa

Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.

Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.

Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.

Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.

Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.

Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.

Haukien perässä taas

Viimeisimmät haukireissut on ollu saaliiden puolesta aika hiljasia. Mutta eipä sitä mitään voi saada ellei yritä. Tänään oli siis aika suunnata taas Kuortaneenjärven jäälakeudelle.

Kaikki sujui aluksi oikein hyvin, jäällä ei ollut viime päivien lumisateista huolimatta kovin paljoa lunta, eikä jääkään ole vielä kovin paksua. Ongelmia oli kuitenkin tulossa; nimittäin kolmatta reikää kairatessani loppui kairasta veto aivan yhtäkkiä. Jäällä oli varmaan hiekkaa tai jotain… Siihen loppui siis reiän teko. Sain onneksi Leathermanin viilalla terän siihen kuntoon, että sain tarvittavat reiät tehtyä ja vavat pyyntiin. Toi Leatherman on kyllä todella hyvä vehje, ei ole ensimmäinen kerta kun se pelastaa pulasta.

Leatherman pelasti päivän reissun.

Kalan saannin puolesta oli taas tyypillisen hiljaista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kuollutta, sillä yksi pieni hauki kelpuutti mun tarjoaman herkkusärjen. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se kala hylkäsi syötin ennen kuin ehdin edes yrittämään tartutusta, oliskohan ollu kuha…

Päivän ainut saalis

Takasin vaan kasvamaan

Hauen kalastus jatkuu

Tuossa pari postausta aikaisemmin kirjoitin siirtyväni käyttämään ismete-kalastuksessa liimauspuristimia vapatukina. Liimauspuristimet onkin nyt käytössä, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut. Tarkoituksena oli kalastaa niin, että vippa on kiinni puristimessa. Testasinkin tätä vipan kiinnitystapaa kauden ekalla reissulla, mutta jotenkin en vaan oikein tykästynyt siihen. Niinpä siirsin vipat takaisin entiselle paikalle vavan kärkeen. Liimauspuristimelle löytyi sopiva paikka etummaisesta kädensijasta. Nyt tuntuu olevan toimvia systeemi. Vapatuetkaan ei enää hajoile joka toisella reissulla, kuten kolmijaloilla oli tapana. Ehdin hankkia parin vuoden aikana about 15 kolmijalkaa ja niistä on enää kolme toimintakunnossa. Suosittelen siis kaikille lajin harrastajille liimauspuristimiin siirtymistä.

Tältä näyttää nykyinen kokoonpano

Alkuvuoden ismetauskelit on ollu aika kehnoja. Kirkkaille ensijäille ei päässyt ollenkaan. Ja kun jää alkoi kantaa, tuli taivaalta heti parikymmentä senttiä lunta päälle. Mutta kelit on mitä on, ei niille mitään voi. Hauen on kuitenkin syötävä vaikka lunta olisi enemmänkin. Ja kun käy ahkerasti kalassa, osuu pakostakin joskus hyvälle syönnille.

Eilen ei ollut mikään erityisen hyvä syönti, mutta jotain aktiviteettia kuitenkin oli. Pariin otteeseen käytiin täkykalaa ainoastaan puraisemassa. Yhden pienen hauen karkuutin reiän alla ja yhden kalan sain ylös asti. Painoa  kyseiselle hauelle oli kertynyt jotain neljän kilon verran, siis noin pikaisesti arvioituna. Kala kun ei ollut vedestä pois paljo kymmentä sekuntia kauempaa. Sen aikaa vaan, että kaveri sai otettua kuvan.

Koukut irti reiässä...

... pikainen valokuvaus ja hauki takaisin kasvamaan

Talviongintaa

Niin se vaan avovesikausi jatkuu. Lähdin aamulla liikkeelle sillä suunnitelmalla, että jos lähikalastuspaikka on jäässä, niin sitten suuntaan joelle. Lähimestassa ehti olla jo viikon pari kansi päällä, mutta nyt se oli taas ihan avoinna. Sinne siis. Vähän kuitenkin arvelutti, että millä päällä kalat mahtaa olla.
Viimereissuilla on ollut vähän hiljaista kalantulon suhteen. Nyt olisi kiva taas vaihteeksi saada jotain.

Olosuhteet oli tänään kohdallan, myös haukien mielestä. Ensimmäinen hauki tarrasi särkeen jo noin vartin kuluttua onginnan aloittamisesta. Vatsa pullotti siihen malliin, että mahassa oli varmasti lahna. Lajinmääritys varmistui koukkuja irroittaessa kun kurkusta pilkisti lahnan pyrstö. Hauet tuntuivat olevan syönnillä.

Lahnan pyrstö näkyi vielä kurkussa

Ekan kalan jälkeen oli vajaan tunnin verran hiljaista. Hiljalleen rupes jo tekemään kahvia mieli, mutta aamukahvit jäi kuitenkin juomatta kun baitrunneri rupes yhtäkkiä laulamaan; pohjaongessa olevaa pop-up kebab-rigiä vietiin kovaa vauhtia! Pikanen jarrun kireyden tsekkaus, vapa pystyyn ja kala on kiinni. Nyt tuntui olevan jo ihan mukavan kokoinen. Ja ihan nätti kala se olikin; hyvässä syysbulkkikunnossa ja painoa 7,4 kg.

Kebab-rigi maistui tällekin hauelle

Vähän ajan kuluttua pohjaonkea vietiin taas. Tällä kertaa oli kelvannut pop-uppina tarjoiltu kalanpuolikas. Luulin ensin, että siiman päässä on parin kilon kala, mutta pian vastus alkoi hiljalleen kasvamaan. Veneen vierelle tultaan kala oli kasvanut jo ihan hyviin mittoihin. Vaaka näytti painoksi 8,1 kg.
Valokuvailut jäi lyhyeen kun huomasin, että toisen vavan koho on lähteny liikkeelle! Ei muuta kun hauki uimaan ja toinen vapa käteen. Tämäkin tuntui ihan hyvänkokoiselta. Ja ihan hyvänkokoinen se olikin, kuitenkin vähän pienempi kuin edellinen. Turha siis ruveta punnitsemaan. Nopea otos kännykkäkameralla ja kala takaisin kasvamaan.

Talvionkihauki

Niin olikin sitten hauen syönti ohi. Istuskelin veneessä vielä pari tuntia, mutta syötit sai olla ihan rauhassa. Nyt ehti jo hyvin juoda ne aamukahvitkin.

Koukut poikki helpommin

Haukea onkiessa pyrin aina tekemään tartutuksen mahdollisimman aikaisin, jotta hauki ei ehtisi niellä syöttiä. Olenkin onnistunut siinä melko hyvin ja useimmiten olen saanut koukut hauen suusta helposti ja nopeasti irti.
Tällä kaudella on kuitenkin sattunut kahdesti niin, että koukut ovat olleet liian syvällä kiinni. Näitä tilanteita varten olen varustautunut sivuleikkureilla, joiden avulla saan pätkittyä koukut poikki ja sen jälkeen palasina pois. Ongelmana on kummallakin kerralla ollut se, että sivuleikkurini ovat olleet liian lyhyet. Koukut on kyllä saatu poikki ja pois, mutta käsiin on tullut katkomisoperaatiossa melkoista osumaa hampaista.
Tänään tuli sitten käytyä kylillä ja kaupasta löytyi vähän pitkävartisemmat leikkurit. Näillä pitäisi katkomishommat onnistua hieman vähemmin vaurioin.

Syvälle tarttuneiden koukkujen irrottamisesta löytyy erittäin hyvä artikkeli PAC:n sivuilta. Kannattaa lukea.

Taustalla vanhat ja edessä uudet leikkurit

Uutta kalapaikkaa katsastamassa

Tänään oli aika tehdä ensimmäinen reissu erääseen lupaavan näköiseen paikkaan, johon on pitänyt mennä jo aiemmin syksyllä. Netin karttasivustoilta katsottuna paikka vaikutti hieman erilaiselta kuin mitä se sitten oikeasti oli. Tosin yhden reissun perusteella ei vielä mitään kovin täydellistä kuvaa pysty muodostamaan.

Olin rannassa vasta yhdeksän aikaan, eli parasta aamusyöntiä ajatellen lähes pari tuntia liian myöhään. Otin kuitenkin vahingon takaisin ja kalastin pimeän tuloon asti. Tosin mitään iltasyöntiä ei tullut. Päivän saldo oli kaksi pientä haukea, jotka tuli jo heti aamupäivällä. Olisi vaan pitänyt nousta ajoissa.

Hauki tulossa...

Hauki tulossa...

...ja hauki menossa

...ja hauki menossa

Avovesikausi jatkuu

Lämpimät kelit vaan jatkuu ja sehän sopii mulle. Eipähän tartte kaivaa vielä talvikalastusvälineitä esiin, vaan saa jatkaa avovedessä kalastamista. Ja mikäs on kalastellessa, kun haukikin tuntuu olevan syönnillä.

Hauenonginta avovesistä jatkuu vielä ainakin muutaman viikon

Eilinen muutaman tunnin aamureissu onnistui kivasti; kolme nättiä haukea, joista suurin 8,9 kg ja 108 cm.
Ainoana miinuspuolena oli kahden hyväkokoisen hauen karkuuttaminen, kun koukut eivät irronneet täystä tartutuksen yhteydessä.
Tiettyjen sitkeämpinahkaisten täkyjen kanssa saa olla kyllä koukkujen kiinnitämisen suhteen tosi tarkkana. Koukkujenhan pitäisi aina irrota täkykalasta, jotta ne tarttuvat ja pysyvät kunnolla hauen suussa.

Mick Brown – Professional pike angler

Mick Brown - vimpan päälle kova hauenonkija

Millaista on olla ammatiltaan hauenonkija?
Siitä voi lukea Mick Brownin uudesta kirjasta Mick Brown – Professional pike angler.
Tilasin kirjan jokin aika sitten herran nettisivujen kautta. Se onkin ollut viimeaikojen vakkari iltalukemista.
Kannattaa hankkia, mikäli hauenkalastus vähänkään kiinnostaa.
Tilata voi tuolta: http://www.mickbrownangling.com/Shop2011.html

Hauenongintaa

Tänään oli pitkästä aikaa oikein todella hyvää kalastusta. Kevyesti vuoden paras haukireissu tähän mennessä. Jo ennen kalaan lähtöä oli vähä sellainen tutina, että nyt voisi tullakin jotain. Ilma oli syksyisen viileä ja pitkään todella korkealla ollut vesi oli laskenut lähelle normaalia tasoa.

Aamulla koukkasni ensin ämpärillisen täkykaloja kyytiin ja siiten suunta kohti kalapaikkoja.
Ensimmäinen puolitoista tuntia meni aivan hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Baitrunner-jarru rupesi yhtäkkiä naksumaan kun kelalta alkoi mennä siimaa ulos. Joku oli napannut pohjaongessa syöttinä olleen särjen. Vapa käteen ja tartutus. Raskaalta tuntui. Väsyttelyn jälkeen matolla makasi hauki, joka oli meikän tän vuoden suurin. Punnitus näytti painoksi 8,15 kg. Kala säkkiin odottamaan valokuvausta. Sitten vaan uutta täkyä koukkuun.
Eikä siinä mennyt kovin kauaa kun taas tapahtui. Tällä kertaa vietiin kohon alla tarjottua särkeä. Tämä kala oli kuitenkin vähän pienempää kaliiperia, noin parikiloinen.
Syönti kuitenkin tuntui vain yltyvän. Noin puolentoista tunnin kuluttua olin saanut yhteensä viisi haukea, joista kolme oli säkissä odottamassa kuvausta.
Säkissä alkoi olla ahdasta. Soitto kaverille, joka onneksi suostui kesken kiireiden lähtemään rantaan kaloja kuvaamaan.

Kalojen kuvaamisen jälkeen jatkoin vielä ongintaa muutaman tunnin. Syönti ei kuitenkaan iltapäivästä ollut enää niin hyvää. Sain kuitenkin vielä yhden hyvän kokoisen hauen, jota en kuitenkaan ruvennut punnitsemaan, vaan irrotin koukut kalan ollessa koko ajan vedessä. Parempi niin, kun kala ei kuitenkaan ollut mitään enkkakokoa.

Alla päivän tapahtumia pääpirteittäisenä kuvakertomuksena.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Termari on aivan ehdoton kalareissuilla.

Soutu kalapaikalle

Kalaa alkoi tulla. Pienempää...

...ja vähän isompaa

Välillä piti käydä rannassa. Isoimmalla oli painoa 8,15 kg ja pituutta 104 cm

Tuli heiteltyä vähän perhoakin.

Reissun viimeinen hauki menossa takaisin uimaan

Noin klo viisi oli tavarat pakattu kotiin lähtöä varten