Kävin läpi kameran kuvia ja sieltähän löytyikin muutama otos tämän talven ekalta ismete-reissulta. Niistä päätin laittaa pari kuvaa oikein tuonne galleriaan asti.
Hyvä päivä
Mistä tietää, että on tulossa hyvä ismete-päivä? Yksi varma merkki on ainakin se, että tärppejä alkaa tulla jo kun ollaan vasta virittelemässä vapoja pyyntiin.
Viime viikon perjantaina alkoi juuri tällaisissa merkeissä. Olin juuri laittamassa neljättä vapaa vireeseen, kun viereisessä kolmannessa vavassa ponnahtaa vippa pystyyn. Kala ylös, koukut irti ja takaisin vapoja virittämään. Ja kohta taas uusi tärppi. Samat kuviot oli käynnissä myös Terolla.
Aamu alkoi todella hyvin, mutta mahtui siihen myös yksi todella harmittava takaisku. Vippa oli taas ponnahtanut pystyyn. Kiirehdin paikalle, tartuin vapaan ja tein vastaiskun. Muutaman sekunnin ajan tuntui raskas painoi ja sitten yhtäkkiä löystyi. Mitä helv….??? Ei voi olla totta. Peruke oli poikki. Tero mua oli aikasemmin varoittellut, että Fortress ei kestä. Ja oikeassa näköjään oli. Olisi vaan pitänyt suosista uskoa. Harmitti todella rankasti, että jäi koukut hauen suuhun.
Kiivasta aamusyöntiä jatkui parin tunnin ajan. Useita hyvänkokoisia ja todella hyväkuntoisia kaloja kävi reiällä ja matolla kääntymässä. Sitten tuli hetken hiljaisempi hetki, kunnes alkoi taas uusi syöntipyrähdys.
Kello oli noin puoli kaksitoista kun mulla oli tärppi ja siiman päässä raskaamman tuntuinen vastus. Kala tekei voimakkaista ryntäyksiä ja niiden perusteella alkoi toiveet isosta kalasta nousta. Hetken kuluttua nousi reikään masiivinen pää, lauan alta kiinni ja kala matolle. Huh, nyt on tosiaan isomman kokoinen kala. Taisi muutamia riemunkiljahduksiakin kaikua jäälakeuksilla. Laitoin maton vetoketjut kiinni ja kannoin kalan vedellä täytettyyn pulkkaan.
Arvuuttelimme kalan painoa; kyllä se kympin ainakin painaa, mutta olisiko enenmmän? Hauki oli paksussa kunnossa, mutta kuinka pitkälle pituus riittäisi?
No, paino selviää punnitsemalla. Ensin taaraus tyhjällä punnituspussilla ja sitten hauki sisään. Vaaka näytti painoksi 10,110 kg. Arvelimme, tai ehkä toivoimme, kumpikin vähän suurempia lukemia. Olin kuitenkin todella onnellinen. Kympin ylitys tuntui todella hienolta.
Punnituksen jälkeen hauki menei vielä hetkeksi pulkkaan takaisin. Otimme kalasta muutaman kuvan, jonka jälkeen hauki lähti pirteänä takaisin kasvamaan.
Meillä päivä jatkui kiireiden merkeissä, kun vähän väliä sai olla tekemäsä pikapyrähdyksiä vapojen luo. Kyllä vaan kummasti piristää tällaiset vähän paremmat reissut.
Uudella paikalla
Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.
Aamusyöntiä ei kannata missata.
Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.
Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.
Hyvä alku uudelle vuodelle
Vuosi 2015 alkoi totta kai kalastamalla. Uudenvuoden hulinat meni sen verran sivistyneissä merkeissä, että olin jo heti aamusta jäällä porailemassa reikiä ja virittämässä ismete-vapoja pyyntiin. Kelikin oli hauenongintaan sopivan lauha.
Alku ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Yleensä aamuhämärä tuottaa ainakin jonkun tapahtuman, mutta nyt oli aivan hiljaista. Ahvenetkaan eivät tuntuneet olevan syönnillä, vaikka kuinka koitin pilkkejä uittaa muka houkuttelevalla tavalla.
Puolenpäivän tienoilla hauet tuntuivat onneksi aktivoituvan. Pian oli matolla käynyt kaksi nättiä haukea kääntymässä ja niiden välissä oli lisäksi yksi tärppi. joka päättyi hylkäykseen.
Päivän aktiivisuuspiikin päätti astetta raskaamman puoleinen tärppi. Pienten erimielisyyksien ja vääntämisien jälkeen sain hauen ylös matolle ja siitä suoraan pulkkaan kylpyyn.
Oli kyllä oikein mukava aloitus tälle vuodelle.
Lumisateessa jäällä
Keli ei luvannut hyvää. Yön aikana oli satanut useita senttejä lunta ja lumisade vain jatkui. Lähes puhtaalle jäälle satanut lumipeite saa syönnin yleensä lehes nollille.
Jäälle oli silti päästävä; jospa siellä kuitenkin joku hauki olisi syöntipäällä.
Aamu alkoi hiljaisissa merkeissä. Yhteentoista mennessä oli saldona vain kaksi tärppiä, jotka kummatkin johtivat hylkäykseen.
Puolenpäivän aikaan tuli sitten kunnon tärppi eikä hauki hylännyt syöttiä.Lyhyen väsyttelyn jälkeen irrottelin koukut vähän reilu parikiloisen hauen suusta.
Siitä kun lähdin hakemaan uutta syöttiä, huomasin toisessa vavassa tärpin; ei muuta kuin matto mukaan ja äkkiä vavan luo.
Tällä kertaa saikin sitten vääntää vähän pidempään. Tosi mukava oli taas tuntea siiman päässä vähän raskaampaa painoa. Viimein sain kalan ylös ja matolle ja siitä suoraan muutaman metrin päässä odottavaan vedellä täytettyyn ahkioon.
Tarkoitus oli ottaa vielä pari kuvaa vapautustilanteesta, mutta hauki oli toista mieltä ja ponkaisi voimakkaasti heti kun sen pää meni avantoon. Ainakin se osoitti olevansa virkeässä kunnossa lähtiessään takaisin kasvamaan.
Iltaongella
Eilen oli ihan pakko irtaantua töistä pari tuntia etuajassa, jotta ehtii vielä muutamaksi tunniksi haukia onkimaan. Kaira, vavat ja muut vehkeet täkyjä myöten oli autossa valmiiksi pakattuna, joten lähtöön ei tuhraantunut liikaa aikaa.
Aurinko paistoi ja olosuhteet tuntui muutenkin otollisilta, kovaa tuulta lukuunottamatta.
Kovat puhurit ei tuntunu liiaksi haittavan haukia, sillä tapahtumia tuli ihan kivasti. Reissun suurimmat oli tällä kertaa 7,1 kg ja 6,05. Ilan parasta antia oli kuitenkin uusien alueiden testaaminen ja kalapaikkojen löytäminen. Aina sitä jotain oppii kun käy kalassa.
Reissun eka oli tällainen kolmikiloinen säihkysilmä.
Seiska ja minä
Onni täällä vaihtelee…
Alkuvuoden kalareissut sujui mulla pääosin hyvin hiljaisissa merkeissä. Siinä ehti kaikkiaan tulla viisi reissua ilman ainuttakaan haukea. Pari tärppiä oli, mutta nekin päättyi hylkäykseen. Muutamia ahvenia sentään sain pilkittyä tasapainolla.
Liekä syynä ollut selvästi aikaisempaa isommat täkykalat, väärät paikan valinnat vai mikä. Ehkä vain huono tuuria. Hauet pysyi jokatapauksesa kateissa viikkokausia. Oli siinä naurussa pitelemistä.
Nooh, viime viikolla tein sitten pari pikku muutosta, jotka taisi osua oikeaan suuntaan. Nyt on nimittäin viimeisimmät reissut sujuneet taas ihan mukavissa merkeissä. Kolmen viimeisimmän haukireissun kolme suurinta ovat painaneet 10,250 kg, 9,8 kg ja 6,1 kg. Kyllä nyt taas kelpaa. Noista suurimman saan vielä lisätä tonne omalle TOP-listalle.
Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg
Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa
6,1 kg valmiina lähtöön
9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan
Uusi talvi, uudet paikat
Tänä talvena on tarkoitus uittaa täkyjä kahdessa uudessa paikassa, joissa en ole ennen haukia kalastanut. Toki voisi ottaa varman päälle ja käydä vain hyviksi havaituissa mestoissa, mutta uusien paikkojen testailu ja opettelu pitää homman mielenkiintoisena. Kevääseen mennessä on varmaan jo aika hyvä kuva siitä, minkä kokoista haukea noista vesistä löytyy.
Tänään tein ekan reissun toiselle kyseisistä paikoista. Alunperin oli tosin tarkoitus mennä jo perjantaina, mutta silloin oli tuo myrsky. No pikku muutos suunnitelmiin ja lauantaina sitten. Kamat oli jo lauantaiaamuna valmiina autossa, mutta lämpömittari näytti kuitenkin aamulla -11 astetta. Liian kylmä, takas nukkumaan. Tänään oli sitten jo lauhempaa, tuulta ja lumisadetta tosin oli ihan riittävästi, mutta ei se mitään, jäälle vaan.
Olin saanut kaverilta paikasta vähän ennakkotietoja: matalaa; keskisyvyys metri, yksi ”syvänne” jossa on 1,5 metriä ja pitäisi myös muistaa varoa lähteitä. Kuullostaa potentiaaliselta suurhaukipaikalta.
Suunnistin saamieni neuvojen perusteella järven syvimälle paikalle ja viritin vavat pyyntiin.
Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä
Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti. Kala oli kuitenkin kokoa pieni, n 1,5 kg. Sen jälkeen oli tunnin verran hiljaisempaa. Sitten yhtäkkiä tuli kolme kalaa peräjälkeen, nekin kaikki samanlaisia pikkuhaukia luokkaa 1,5 – 2 kg. Samanlaisia pieniä kävi kääntymässä vielä pari kappaletta. Tapahtumia oli siis ihan kivasti, mutta isot ei ollu liikkeellä. Vahva usko on kuitenkin, että tuolta löytyy paljon paljon suurempiakin.
Loppupäivästä tein vielä melkoisen löydön, kun löysin kaverin neuvomaa syvännettä selvästi syvemmän paikan, siellä oli vettä jopa kaksi metriä! Melkoinen monttu siis. Aina oppii jotain uutta. Sinne sitten seuraavaksi.
Kalassa taas
Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.
Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä
En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.
Olisipa joka puolella näin kirkas jää
Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.
Yksi hauki
Päivä alkoi taas hikisellä aamulenkillä Kuortaneenjärven jäällä. Vaikka herää muka tosi aikasin, huomaa sitä silti jäällä olevansa taas myöhässä. Lähes metrin paksuinen jääkin hidastaa homman aloitusta melkoisesti.
Mutta turha marista. Seuraavalle reissulle pitää vaan herätä vielä aikasemmin ja kyllä se jääkin alkaa aivan pian ohentua.
Päivän saldona oli taas yksi hauki. Painoa 6,6 kg, eli pientä parannusta edellisreissuun verrattuna. Tällä kertaa kalan väri oli ihan normaali, paikka oli kyllä sama.
Aurinko paistoi koko päivän keväisen lämpimästi, joten oikein hienoa oli.
Gallery
Viimeisimmät kommentit