Kevään toinen säynäväreissu

Kevään toinen reissu säynäviä onkimassa. Jos edellisellä reissulla oli liian kylmää, niin nyt ei ollut sitä ongelmaa. Päinvastoin, keli oli mukavan lämmin ja keväinen.

Leuciscus idus

Säynävätkin olivat hyvällä syönnillä, ainakin jonkin aikaa. Iltapäivän puolella nimittäin lämmin keli sai säynävien ruokahalun loppumaan, kun niiden mieleen tuli ihan muut ajatukset. Yhtäkkiä alkoi näkymään kutevia säynäviä siellä täällä, eikä mun syötit kelvannu enää ollenkaan. No, mikäs siinä; mulla oli joka tapauksessa oikein kiva onkireissu.

Säynävän selkä

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Säynävät top-listalle

Säynävälistan kolmonen

Kokosin top-listalle viisi suurinta säynävää. Tuon viidennen kalan jälkeen tulevista säynävistä mulla ei ole järjestyksen osalta oikein varmuutta, joten en ruvennut niitä sen enempää listaamaan. Noita vähän pälle kahden kilon kaloja on tullut melko paljon, enkä ole niistä kunnolla lukua pitänyt.
Mutta viisi suurinta on nyt siis listattu ja lista löytyy TÄÄLTÄ.

Säynäviä onkimassa

Jo useampana keväänä on avovesikausi alkanut mun osalta säynävän onkimisella, niin tänäkin vuonna. Ja olihan se taas aivan tosi hienoa. Kalaa tuli, ilmat oli hienot ja oli kaikin puolin oikein mukavaa. Tulipa siinä onginnan lomassa nähtyä kalojen lisäksi myös monenlaisia muita eläimiä mm. valkohäntäpeura kävi ihan lähellä, sisilisko touhusi aivan vieressä ja ilmassa liitelivät ainakin merikotka, ruskosuohaukka, kurki ja joutsenia.

Luontokokemuksia siis kertyi, tärkeintä oli kuitenkin se säynävän onginta. Tavoitteena oli tietenkin saada joku oikein kunnon kokoinen yksilö. Ensimmäisenä iltana paljastui kuitenkin aika nopeasti, että oikein painavana säynävän saaminen voipi olla vaikeaa, suurin osa kaloista oli nimittäin jo ehtinyt kutea ja olivat siis hyvin laihassa kunnossa. Hyvänä esimerkkinä käy eräs 54,5 cm mittainen säynävä joka painoi 1,97 kg. Samaisen kalan paino oli ennen kutua ollut varmasti luokka 2,4 kg ellei ylikin. Joitain kutemattomia kaloja oli kuitenkin vielä jäljellä ja se antoi uskoa sen ison saamiseen. Ekan illan painavin kala antoi lukemat 2,03 kg.

Säynävä tulossa

Säynävä tulossa

Onginta jatkui seuraavana aamuna vähän yhdeksän jälkeen. Taisi olla heti aamun toinen kala joka painoi 2,05 kg, pieni parannus siis edelliseen päivään verrattuna. Tästä kalasta ei sitten kulunut kuin vajaa tunti, kun siiman pääsä tuntui aiempaa vähän raskaampaa tempoilua. Syke alkoi mukavasti nousta. Haaviamisvaiheessa jo näin, että nyt on siiman päässä selvästi reissun isoin säynävä. Kaikeksi onneksi kala näytti olevan myös melko pulleassa kunnossa.

Uusi oma säynäväennätys

Uusi oma säynäväennätys

Punnitus näytti kalan painoksi 2,6 kg, mikä oli oma uusi säynäväennätys! Pituutta kalalla oli 56 cm, mikä on täsmälleen sama kuin edellisen 50 grmmaa kevyemmän enkkakalani pituus.
Laitoin kalan nopeasti takaisin haavissa veteen, että se saa hieman palautua ennen valokuvaamista. Sitten muutama kuva ja säynävä takaisin uimaan.
Huh, olipa hieno kala ja vielä oma uusi ennätys. Eipä olisi avovesikausi voinut paljon paremmin enää alkaa.

 

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Ongella

Aikainen herätys, aamutoimet, kuppi kahvia ja autoon. Kaikkihan sen tietää, että onkimiehen pitää olla aikaisin liikkeellä.
Perillä Markus oli jo odottelemassa. Yleensä oon reissuilla yksin. Tänään oli kuitenkin poikkeus kun oli seuraa, kiva välillä vähä jutella kalastuksen lomassa.
Perillä rannassa mäskit veteen ja onkikamat kasaan. Ja ei muuta kun kovaa ongintaa.
Melkeen koko päivä tuli taas vietettyä jokirannassa, kotiin piti kuitenkin lähteä sen verran ajoissa, että ehti nähdä jalkapallon EM-finaalin.
Niin ja kyllähän sitä kalaakin tuli. Pääasiassa pientä, mutta pari vähän parempaakin. Ei kuitenkaan niin suuria kuin mitä oli haussa.

Iso pasuri olis ollu kova sana, mutta tämän suurempaa ei tällä kertaa löytynyt. Painoa oli 480 grammaaa.

Reissun ainut säynävä oli mukavan pulleassa kesäkunnossa. Painoa oli 2050 grammaa.

Vihdoin onnistuminen

Keskiviikkona töitten jälkeen oli taas aika suunnata säynäviä onkimaan. Tänä keväänä säynävät on ollu kylmien kelien takia todella tiukassa, varsinkin kun onkireissujen aikaan on sattunut tulemaan huonoja kelejä. Tällä kertaa kelit oli kuitenkin kohdallaan ja kaikki näytti sen puolesta oikein hyvältä.

Alku oli kuitenkin taas hankalaa, eikä ensimmäisen puolentoista tunnin onkimisen jälkeen ollut vielä mitään havaintoa säynävistä.
Parin pienen paikanvaihdon ja välineiden säätämisen jälkeen palaset kuitenkin loksahtivat täydellisesti kohdalleen; hyvänkokoista säynävää alkoi tulla, keli oli loistava ja välineet toimivat kuin elokuvissa. Parin tunnin ajan koin parasta ongintaa pitkään pitkään aikaan. Kaiken kruunasi uusi oma säynäväennätys; kalalla oli painoa 2,55 kg ja pituutta 56 cm.

Uusi oma säynäväenkka oli totta ja fiilikset oli tietenkin sen mukaiset

Enkkasäyne lähti virkeenä takaisin kasvamaan

Sain myös yhden vähän erikoisemman näköisen säynävän, jolla oli suun/kuonon epämuodostuma. Se ei selvästi kuitenkaan ollut paljo menoa haitannut, sillä kala oli hyväkuntoinen ja painoakin oli kertynyt lähemmäs pari kiloa. Hauskan näköinen kala.

Mopsisäynävä

Avovesiongintaa

Avovesikausi alkoi taas perinteisesti säynävän onginnan merkeissä. Varasin oikeen kaksi päivää aikaa, että osuisi varmemmin hyvä syöntihetki kohdalle. Ensimmäisen päivän, eli torstain kalastin aamukymmenestä iltakuuteen. Ilman ainuttakaan tärppiä.

No eikun seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan. Tällä kertaa tuli myös Markus mukaan. Markus aloittikin vahvasti; viiden minuutin kuluttua aloituksesta oli jo kaksi kalaa käynyt ylhäällä, kummatkin oli tosin haukia.

Ihan kiva, mutta väärä laji

Koko päivän ongittiin, mutta säynäviä ei vaan kuulunu eikä näkyny. Siinä olikin sitten aikaa taivastella muita keväisen saaristoluonnon ihmeitä; näkyi mm. merikotkia, kurkia, joutsenia, kalasääski ja yksi metsokin. Tämä ukkometso oli aika pahalla päällä ja olisi kovasti halunnu mitellä voimiaan, itseluottamusta oli vaikka muille jakaa.

Tappelunhaluinen ukkometso

Lintubongailusta huolimatta onginta jatkui ja yritys oli kova. Vihdoin n. klo 16 tuli sitten se ensimmäinen säynävä, kauan sitä saikin yrittää. Siitä alkoikin sitten ihan kohtalainen syönti ja  hyvänkokoista säynävää tuli kummallekin. Markus sai illan komeimman kalan, jolla oli painoa 2130 g.
Ittellä jäi paras säyne 1830 grammaan. Ihan kiva kaudenavaus, mutta eiköhän tuota säynenoteerausta vielä kesän mittaan pidä vähän parantaa.

Avovesikauden avaus onnistui sitten lopulta kovan yrittämisen jälkeen