Onni täällä vaihtelee…

Alkuvuoden kalareissut sujui mulla pääosin hyvin hiljaisissa merkeissä. Siinä ehti kaikkiaan tulla viisi reissua ilman ainuttakaan haukea. Pari tärppiä oli, mutta nekin päättyi hylkäykseen. Muutamia ahvenia sentään sain pilkittyä tasapainolla.
Liekä syynä ollut selvästi aikaisempaa isommat täkykalat, väärät paikan valinnat vai mikä. Ehkä vain huono tuuria. Hauet pysyi jokatapauksesa kateissa viikkokausia. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Nooh, viime viikolla tein sitten pari pikku muutosta, jotka taisi osua oikeaan suuntaan. Nyt on nimittäin viimeisimmät reissut sujuneet taas ihan mukavissa merkeissä. Kolmen viimeisimmän haukireissun kolme suurinta ovat painaneet 10,250 kg, 9,8 kg ja 6,1 kg. Kyllä nyt taas kelpaa. Noista suurimman saan vielä lisätä tonne omalle TOP-listalle.

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

6,1 kg valmiina lähtöön

6,1 kg valmiina lähtöön

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

Ismete eli talvinen täkyonginta – Mistä löytyy tietoa?

Vasta-alkajan voi olla hiukan hankala saada tietoa ismetauksesta. Ainakin jos verrataan yleisempiin kalastustapoihin, joista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Onneksi tästäkin lajista on olemassa hyvää ja luotettavaa tietoa ihan kirjoitetussa muodossa ja yleisesti saatavilla. Esitelläänpä siis kolme ensiksi mieleeni tullutta lähdettä, joista voi ja kannattaa ammentaa oppia talviseen täkyongintaan.


1. Talvionginta / Modernt ismete – Hans Nordin

Mitä ilmeisimmin ainut aiheesta kirjoitettu kirja. Tämä alkaa ehkä olla jo hieman vanhentunut, mutta siitä löytyy kuitenkin hyvät perustiedot ja vähän enemmänkin. Ehdoton must-hankinta kaikille lajin harrastajille ja harrastusta aloitteleville.


2. Fiskelycka i Norr – Blogi – Artikkelisarja ismetauksesta

Löysin tämän vasta aivan äskettäin. Kyseistä blogia pitävä Mats Nilsson on kirjoittanut todella hyvän ja monipuolisen artikkelisarjan tästä rakkaasta lajista. Kannattaa ehdottomasti lukea läpi useaan kertaan ja ajatuksella >> http://fiskelyckainorr.blogspot.se/search/label/Artikel%20-%20Ismete%20g%C3%A4dda


3. Hauen talvinen täkyonginta – Vapaa-ajan Kalastaja 1/2014 – Teemu Koski

Uudessa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä oli Teemu Kosken kirjoittama artikkeli hauen täkyonginnasta talvella. Teemu oli kirjoittanut todella hyvän jutun, josta lajia harrastamatonkin henkilö pääsee jyvälle, että mistä oikein on kysymys. Suurena plussana erittäin hienot kuvat.

Sitten vaan jäälle testaamaan oppeja käytännössä.

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Epic Angler – Episode 1

Kalastaessa pitää aina olla HILJAA.

Uusi talvi, uudet paikat

Tänä talvena on tarkoitus uittaa täkyjä kahdessa uudessa paikassa, joissa en ole ennen haukia kalastanut. Toki voisi ottaa varman päälle ja käydä vain hyviksi havaituissa mestoissa, mutta uusien paikkojen testailu ja opettelu pitää homman mielenkiintoisena. Kevääseen mennessä on varmaan jo aika hyvä kuva siitä, minkä kokoista haukea noista vesistä löytyy.

Tänään tein ekan reissun toiselle kyseisistä paikoista. Alunperin oli tosin tarkoitus mennä jo perjantaina, mutta silloin oli tuo myrsky. No pikku muutos suunnitelmiin ja lauantaina sitten. Kamat oli jo lauantaiaamuna valmiina autossa, mutta lämpömittari näytti kuitenkin aamulla -11 astetta. Liian kylmä, takas nukkumaan. Tänään oli sitten jo lauhempaa, tuulta ja lumisadetta tosin oli ihan riittävästi, mutta ei se mitään, jäälle vaan.

Olin saanut kaverilta paikasta vähän ennakkotietoja: matalaa; keskisyvyys metri, yksi ”syvänne” jossa on 1,5 metriä ja pitäisi myös muistaa varoa lähteitä. Kuullostaa potentiaaliselta suurhaukipaikalta.
Suunnistin saamieni neuvojen perusteella järven syvimälle paikalle ja viritin vavat pyyntiin.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä

Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti. Kala oli kuitenkin kokoa pieni, n 1,5 kg. Sen jälkeen oli tunnin verran hiljaisempaa. Sitten yhtäkkiä tuli kolme kalaa peräjälkeen, nekin kaikki samanlaisia pikkuhaukia luokkaa 1,5 – 2 kg. Samanlaisia pieniä kävi kääntymässä vielä pari kappaletta. Tapahtumia oli siis ihan kivasti, mutta isot ei ollu liikkeellä. Vahva usko on kuitenkin, että tuolta löytyy paljon paljon suurempiakin.

Loppupäivästä tein vielä melkoisen löydön, kun löysin kaverin neuvomaa syvännettä selvästi syvemmän paikan, siellä oli vettä jopa kaksi metriä! Melkoinen monttu siis. Aina oppii jotain uutta. Sinne sitten seuraavaksi.

Onnistuminen on kivaa

Isoa hauen jahtaaminen on meikäläisen osalta sujunut viime kuukausien ajan laihoin tuloksin. Kaloja on kyllä tullut ihan kivasti, mutta kalojen paino on pysytellyt kovin alhaisena.
Viime reissulla tähän onneksi tuli muutos; tuloksena oli nimittäin toiseksi suurin hauki mitä olen ikinä saanut.
Painoa kalalla oli 10,860 kg ja pituutta 110 cm.
Hauki hellävaroen takaisin uimaan ja meitsille mahtava onnistumisen tunne!

Koukkuja irrottaessa oli jo selvää, että nyt on vähän isompi kala.

Ei paljo tarvinnu hymyä hakea

Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Viikonloppu jäällä

Lauantaina tuli tehtyä eräälle järvelle kolmas reissu tälle talvelle ilman ainuttakaan tärppiä. Tavoitteena olisi tän talven aikana saada vähän selkoa, että missä järven mörköhauet luuraa. Alku on ollu vähä hankalaa, mutta kyllä mä ne sieltä vielä löydän.

Tänään otin sitten varman päälle ja suuntasin hieman helpommalle järvelle. Tai ei sekään mikään aivan helppo ole, mutta onneksi tiedän sieltä yhden hyvän paikan.

Pikainen kuvaus matolla

Ekat kalat tuli aamulla pari minuuttia sen jälkeen kun aurinko oli tullut pilviverhon takaa esiin. Kolme tärppiä parin minuutin sisään, niistä kaksi kävi matolla asti kääntymässä. Toinen kaloista oli mulle talven tähän asti suurin, 6,520 g hauki.

Aurinko meni sitten aika nopeasti takaisin piiloon, eikä sitä enää päivän aikana näkynyt. Kaloja tuli vielä pari kappaletta, mutta koko jäi sinne vähän päälle pariin kiloon. Hyvä reissu kuitenkin, ainakin jos lauantaihin vertaa.
Eiköhän se aurinkokin ala tässä pian näkymään vähä enemmän.

Haukien perässä taas

Markuksen suunnalta kuuluu hurjia; mies vetää parin tyhjän reissun jälkeen heti useamman hienon hauen ja vielä oman enkankin . Hyvä osoitus siitä, että ei kannata heti luovuttaa vaikka olisikin vähän vaikeaa. Tsekkaa Markuksen blogi

Enkkahauki on mullakin hakusessa, pitäis vaan saada sovittua Fat Maman kanssa jokin sopiva aika ja paikka. Mä oon kyllä tänä vuonna ollut jo useamman kerran mielestäni oikealla paikalla, mutta eipä ole Fat Mama ilmestynyt paikalle. Mutta kyllä ne treffit vielä onnistuu… Ennemmin tai myöhemmin.

Eilinen kului tottakai ismetauksen merkeissä ja ahventakin vähän pilkin siinä sivussa. Kalaakin tuli, sekä ismetaamalla, että myös pilkkimällä.
Mulla rupee olemaan tätä nykyä sen verran suuria särkiä, että pikkuhaukia ei paljon näy. Tai kyllä eilen kaksi pientä haukea kävi vähän repimässä, mutta täyt oli ilmeisesti hiukka liian suuria.
Yksi hauki tuli ylös asti ja se oli pikkusen nätimpi, vaikkakaan ei ihan sitä kokoluokkaa mitä tässä jahdataan.

TV:ssä

Viime viikolla kuvattiin Kokkolassa pieni pätkä talvikalastusta. Edellisiltana se sitten tuli ulos Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä