Unelmareissu

Huh huh. Takana on kaksi päivää ahvenen ismetausta Jari Kettukankaan kanssa. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että olipa uskomaton talvikauden päätösreissu! Joskus homma vaan sujuu täysin toiveiden mukaan, tai oikeastaan vielä paljon paremmin.

Jari avasi pelin heti alkuun 920 g painoisella ahvenella. Se toi lujasti uskoa kilon ylittävän raitapaidan saamiseen. Nyt oltiin varmasti oikealla paikalla.

Jarin ahven

Ahventen lisäksi alueella tuntui olevan runsaasti haukia. Niille maistui meidän tarjoilemat pienet särjet oikein hyvin.
Pari tuntia Jarin saamasta körmyniskasta oli mun vavassa taas vippa pystyssä. Olisipa nyt raitapaidan vuoro. Hetken kuluttua nousi reiästä aivan mieletön ahven. Nyt meni kilo rikki ja reilusti! Jäällä taisi kaikua melkoisia riemunhuutoja, fiilis oli kyllä jotain aivan uskomatonta.
Kiikutin kalan nopeasti Jarin vedellä täytettyyn ahkioon. Siinä ahkion äärellä sitten punnitus; kalalla painoa 1,650 kg ja pituutta 47 cm. Huh, aivan uskomatonta. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Ahven

Ahven1

Hetken ahkiossa uivaa kalaa ihailtuamme oli aika laskea se takaisin kasvamaan.Sitten taas uutta syöttiä laittamaan. Loppuilta jäällä kului varsin leppoisissa merkeissä. Nyt oli helppo hengittää. Tavoite oli saavutettua eikä mitään paineita.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas vapoinemme samalla alueella.
Eilisen päivän kala olisi riittänyt mulle paremmin kuin hyvin. Mutta lisää herkkua oli kuitenkin tulossa. Onnistuin nimittäin saamaan vielä toisenkin kilon ylityksen. Iltapäivän syöntihetkeen osui mulle kala, joka paino hulppeat 1,160 kg.

Ahven2

Tuossa vaiheessa rupesi olemaan jo melko epätodellinen olo. Kaksi unelmakalaa peräkkäisinä päivinä! Kyllä kalastus vaan on hienoa.
Kiitos kuuluu tietysti Jarille, jonka kutsusta pääsin huippupaikoille.
Lisää reissun tunnelmista voi lukea kuvien kera JARIN BLOGISTA

 

 

Uudella paikalla

Hauenonkijan tulee olla aikaisin aamulla liikkeellä. Vapojen pitäisi olla pyynnissä jo ennen auringon sarastusta.
Joo, kyllä. Tiedetään. Olisi pitänyt lähteä ainakin tuntia aikaisemmin liikkeelle. Aamulla piti kuitenkin hoitaa pari juttua, ennen kuin pääsin jäälle. En mä kuitenkaan pahasti myöhästynyt.

Hauki
Aamusyöntiä ei kannata missata.

Oli mukava tunne kairailla reikiä, kun ei oiken tiennyt odottaa mitä olisi tulossa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ismete-reissu kyseiselle paikalle.
Ensimmäinen tärppi tuli nopeasti ja se tuntui mukavan raskaalta. Hetken vääntämisen jälkeen reiästä nousi ihan mukavan kokoinen hauki. Tämähän lupasi oikein hyvää.
Lähes samalla hetkellä kun sain hauen takaisin uimaan ponnahti toinen vippa pystyyn. Vavan luo päästyäni oli hauki kuitenkin hylännyt syötin.

Vippa
Uudet vipat näkyy oikein hyvin.

Aamun aktiivisuushetki oli nopeasti ohi. Aivan kokonaan syönti ei silti loppunut, mutta mitään isompia ei enää noussut.Ensimmäinen reissu uudelle paikalle oli kuitenkin ihan onnistunut ja lupauksia antava. Ensi kerralla pitää vaan olla aikaisemmin jäällä.

Lumisateessa jäällä

Keli ei luvannut hyvää. Yön aikana oli satanut useita senttejä lunta ja lumisade vain jatkui. Lähes puhtaalle jäälle satanut lumipeite saa syönnin yleensä lehes nollille.
Jäälle oli silti päästävä; jospa siellä kuitenkin joku hauki olisi syöntipäällä.

Aamu alkoi hiljaisissa merkeissä. Yhteentoista mennessä oli saldona vain kaksi tärppiä, jotka kummatkin johtivat hylkäykseen.

Ice-pike

Puolenpäivän aikaan tuli sitten kunnon tärppi eikä hauki hylännyt syöttiä.Lyhyen väsyttelyn jälkeen irrottelin koukut vähän reilu parikiloisen hauen suusta.
Siitä kun lähdin hakemaan uutta syöttiä, huomasin toisessa vavassa tärpin; ei muuta kuin matto mukaan ja äkkiä vavan luo.

Vapa

Tällä kertaa saikin sitten vääntää vähän pidempään. Tosi mukava oli taas tuntea siiman päässä vähän raskaampaa painoa. Viimein sain kalan ylös ja matolle ja siitä suoraan muutaman metrin päässä odottavaan vedellä täytettyyn ahkioon.

Pulkassa

Tarkoitus oli ottaa vielä pari kuvaa vapautustilanteesta, mutta hauki oli toista mieltä ja ponkaisi voimakkaasti heti kun sen pää meni avantoon. Ainakin se osoitti olevansa virkeässä kunnossa lähtiessään takaisin kasvamaan.

Onnistuminen on kivaa

Isoa hauen jahtaaminen on meikäläisen osalta sujunut viime kuukausien ajan laihoin tuloksin. Kaloja on kyllä tullut ihan kivasti, mutta kalojen paino on pysytellyt kovin alhaisena.
Viime reissulla tähän onneksi tuli muutos; tuloksena oli nimittäin toiseksi suurin hauki mitä olen ikinä saanut.
Painoa kalalla oli 10,860 kg ja pituutta 110 cm.
Hauki hellävaroen takaisin uimaan ja meitsille mahtava onnistumisen tunne!

Koukkuja irrottaessa oli jo selvää, että nyt on vähän isompi kala.

Ei paljo tarvinnu hymyä hakea

Viikonloppu jäällä

Lauantaina tuli tehtyä eräälle järvelle kolmas reissu tälle talvelle ilman ainuttakaan tärppiä. Tavoitteena olisi tän talven aikana saada vähän selkoa, että missä järven mörköhauet luuraa. Alku on ollu vähä hankalaa, mutta kyllä mä ne sieltä vielä löydän.

Tänään otin sitten varman päälle ja suuntasin hieman helpommalle järvelle. Tai ei sekään mikään aivan helppo ole, mutta onneksi tiedän sieltä yhden hyvän paikan.

Pikainen kuvaus matolla

Ekat kalat tuli aamulla pari minuuttia sen jälkeen kun aurinko oli tullut pilviverhon takaa esiin. Kolme tärppiä parin minuutin sisään, niistä kaksi kävi matolla asti kääntymässä. Toinen kaloista oli mulle talven tähän asti suurin, 6,520 g hauki.

Aurinko meni sitten aika nopeasti takaisin piiloon, eikä sitä enää päivän aikana näkynyt. Kaloja tuli vielä pari kappaletta, mutta koko jäi sinne vähän päälle pariin kiloon. Hyvä reissu kuitenkin, ainakin jos lauantaihin vertaa.
Eiköhän se aurinkokin ala tässä pian näkymään vähä enemmän.