Töitä ja kuhan merkkausta

Loppuviikon ohjelmassa oli Vastuullisen kalastuksen seminaarin sekä Jyväskylän Tuomiojärven vastuullisen petokalakilpailun järjestämistä yhdessä työkaverini Ollin kanssa. Kumpikin tapahtuma saatiin vedettyä kunnialla läpi. Tuomiojärven kisassa kala oli kovin huonolla syönnillä, mutta siitä huolimatta tapahtumalle toivottiin yleisesti jatkoa, mikä oli erittäin positiivista.

Kun kisa oli saatu päätökseen hengähdettiin hetki ja lähdettiin sitten Ollin kanssa myös vähän järvelle, jos vaikkaa saataisiin vertikaalijigaamalla lisää aineistoa Ollin ja Arin Tuomiojärvi-tukimukseen.
Vähän jotain onnistuttiin saamaankin.

Tuomiojärvi1
Tuomiojärvi2T-ankkurimerkki selkään, muutama suomu talteen ja sitten takaisin uimaan.

Tasapainoilua ja vertikaalia

Eilinen iltapäivä ja ilta kului tuossa järvellä oikein mukavissa merkeissä  Mukaan veneeseen lähti seinäjokelainen Juho Mäki-Maunus, joka tunnetaan taitavana vieheenvalmistajana, Erityisesti miehen kevennetyt BTG-nimeä kantavat tasapainot on saaneet kovasti mainetta tehokkaina suurahvenpilkkeinä.

Juhon tasapainot
Juhon kevennettyjä BTG (Beat The Giant) tasapainoja. Kuva: Juho Mäki-Maunus

Tavoitteena oli löytää hyvänkokoista ahventa. Ja kyllä sitä löydettiinkin, ainakin ne kaikuluotaimessa näytti ahvenparvilta. Meidän löytämillä raitapaidoilla ei kuitenkaan tainnut olla ruoka-aika,  sillä ainuttakaan ahventa ei saatu ylös asti. Juholla sentään oli yksi kiinni.
Kuhat sen sijaan oli ihan hyvällä syönnillä, varsinkin sen jälkeen kun löytyi se oikea väri. Ne paukautteli sekä mun vertikaalijigiin, että Juhon kevennettyyn tasapainoon.

Juhon kuha
Kalastus muuttui yhtäkkiä helpoksi kun löytyi oikea väri. Tämä pikkuinen meni takaisin kasvamaan.

Ensi talvena meitsikin tulee heiluttelemaan Juhon tekemää kevennettyä tasapainoa. Mies nimittäin ojensi mulle todella hienon, salakan nahalla päällystetyn BTG:n. Värikin on yksi mun luottoväreistä, eli oksennuskala.

Kiitoksia vaan kovasti Juholle, sekä pilkistä, että mukavasta seurasta. Mennään taas lähiaikoina uudestaan.

Oksennuskala
Juhon antama kevennetty ilman jigipyrstöä kuvattuna. Tämä tulee olemaan kovassa käytössä ensi talvena.

 

Ahventa yrittämässä – kuhaa tuli

Tänään oli tarkoitus lähteä onkimaan lahnaa eräälle lammelle. Kovan etelätuulen takia suunnitelmat kuitenkin muuttu ja lähdin jigaamaan. Jospa vaikka löytyisi ahvenia.

Kuortaneenjäven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalia. Vene on siis usein välttämätön jos haluaa kalaan. Tänään päätin kuitenkin lähteä kahluuhousuilla liikkeelle, niilläkin pääsee muutamissa paikoissa hyvin kalastamaan.

Tästä on about 100 metriä lähimpään rantaan

Ahvenia olin tosiaan yrittämässä, mutta ainuttakaan en saanut. Kuhia sen sijaan tuli senkin edestä. Vaikka kuinka koitin siirtyä ja vaihtaa paikkaa, niin aina oli joku alamittainen pikkukuha kiinni. Niitä sai sitten päästellä takaisin uimaan. Kiva tietysti että tuli edes jotain.

Pikkukuha haavissa

Takaisin järveen

Yksi vähän parempi tuli onneksi ylös asti, vaikka ei sekään mikään erikoinen ollut 45 cm kuitenkin. Reissun kohokohta oli kuitenkin se, kun pääsin pitelemään oikein mammakuhaa. Se nappasi kesken kaiken kun olin taas kerran kelaamassa pientä kuhaa ylös. Yhtäkkiä vain jäi pikkukuha jumiin ja lähti hetken kuluttua painumaan ulospäin. Jarru vain naksutti kun se meni. Jotain minuutin verran sen kanssa väännettiin ja sitten se oli ohi. Ylös tuli vaan neljällä hampaanreiällä varustettu pikkukuha.

Tältä näytti tämä kuha kun se tuli ylös. Toisella puolella oli samanlaiset jäljet.

Pikareissuja

Tuossa eilen piti aivan välttämättä saada pakkaseen lisää tilaa, tietenkin mun täkykalojen kustannuksella! Viinimarjat ja tikkelpäärit on kuulemma tärkeämpiä
Koska en viittiny hyviä täkyjä poiskaan heittää, niin päätin lähteä kuhaa onkimaan. Vavat mukaan ja suunta joelle, samaan paikkaan kuin aiemminkin.
Tosin vähän kyllä epäilytti, että mahtaakohan kuhat enää olla siellä, kun vedetkin on jo vähä viilentyny.
Mutta mutta, alku näytti heti lupaavalta; ei mennyt kuin muutama minuutti niin koho näytti orastavia tärpin merkkejä. Joku oli siellä jo täyn kimpussa. Se taisi kuitenkin olla joku pikkunen, sillä ei siitä ikinä tullut mitään kunnon tärppiä.
Se olikin sitten reissun ainut merkki kalasta. Muutaman tunnin yrittämisen jälkeen pakkasin kamat ja häivyin takaisin kotiin.

Tänään ehdin sitten illalla pika pikaa vielä järvelle. Mukaan parit jigivavat, sähkömoottori, reppu ja akku. Sitten vaan fillarilla suunta kohti venerantaa. Kello oli jo yli kuusi kun pääsin vesille, olis kyllä voinu vähä aikasemminkin lähteä.
Tällä kertaa saalis oli sentään parempi kuin lauantaina, mutta ei paljoa. Aluksi tuli vihreällä sirppipyrstöllä kaksi pientä kuhaa. Sitten melkeen heti perään dropshottaamalla ahven ja yksi kuha lisää. Kuhat oli kaikki joko pieniä tai erittäin pieniä, joten takaisin kasvamaan vain. Ahven lähti kuitenkin ruokakalaksi, ettei aivan pääse unohtumaan miltä kala maistuu.

Pikkukuhaa tuntuu järvessä riittävän

Iltaongella

Särkien ongintahan on helppoa hommaa. Varsinkin pieniä särkiä saa koska vain narrattua. Näinhän se on, ei se pikkusärkien onkiminen yleensä kovin vaikeaa ole.
MUTTA, tilanne muuttuu jos olet menossa täkyongelle ja olet jättänyt täkyjen hankkimisen viime hetkeen.
Tarkoitus on ehkä käydä pikaisesti menomatkalla onkimassa täyt, tai mikä vielä pahempaa, onkia ne vasta perillä.
Tällöin on todennäköisesti tiedossa vaikeuksia, sillä täkyjen saanti on suuressa vaarassa muuttua hyvin vaikeaksi. Täyt kannattaa siis aina hankkia ajoissa.

Jep, täkyjen onkimisessa oli siis tänään hankaluuksia. Yli tunnin kestäneen tuskaisen yrittämisen jälkeen oli koossa kuitenkin viisi särkeä. Ne sai luvan riittää.

Kuha kiinni

Onneksi en kuitenkaan onkinut täkyjä ihan turhaan, sillä illan aikana oli kivasti tapahtumia. Täyt tosin meinasi loppua kesken, mutta puolikas särkikin kelpasi oikein hyvin.
Veisateen takia piti lähteä kesken kaiken pois, tosin oli ne täytkin siinä vaiheessa jo melkein loppu.

Gösta

Selkäevää

Kaikki vaan kastematoja noukkimaan

Pimeät ja lämpimät illat sekä lähes päivittäistä vesisadetta, nyt on oikea aika hankkia kastematoja. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, on kastematojen hankinta helppoa hommaa.

Kastematoja, Lumbricus terrestris

Tarkoitus on tarjoilla kastematoja syksyn mittaan ainakin lahnoille ja ahvenille, niille ne ainakin kelpaa paremmin kuin hyvin. Viimeaikojen dropshot-kalasteluissa on tullut myös selväksi, että kastemato kelpaa erittäin hyvin myös kuhalle.

Kuhallekin kelpaa kastemato, vieläpä oikein hyvin