Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Suutariongella

Kaksi iltaa, kaksi yötä ja kaksi aamua. Lähes kaksikymmentä tuntia suutarinongintaa.
Ihan parasta!
Tottakai melkoinen määrä univelkaa, mutta tärkeimpänä kuitenkin upeita hetkiä hienossa paikassa, vahvoja ja isoja suutareita onkiessa.

Päällimmäisenä tavoitteena oli saada parannettua omaa suutarinoteerausta kahden kilon paremmalle puolelle. Tuo tavoite täyttyi nopeasti, sillä jo heti toinen suutari sai vaa’an näyttämään kakkosella alkavia lukemia. Uusi ennätys siirtyi lukemiin 2100g. Reissu oli pelastettu jo tässä vaiheessa ja vielä oli monta tuntia onkiaikaa jäljellä.

Enkkalukemat paranivat illan, yön ja aamun aikana vielä useamman kerran. Aamulla kun suutarit olivat lopettaneet syönnin, oli oma suutarienkka hilautunut lukemiin 2310g.

Seuraava onkimaraton samassa paikassa parin päivän päästä sujui, jos mahdollista, vieläkin paremmissa merkeissä. Toki muutaman kerran oli melkein liiankin jännittäviä hetkiä, kun valtavilta tuntuneet suutarit jäivät kesken väsytyksen jumiin lumpeisiin Onneksi kumpikin niistä tuli kuitenkin ylös asti, eipähän jäänyt vaivaamaan..
Yksi näistä välillä lumpeessa jumissa olleista suutareista painoi 2330 grammaa ja on nyt mun suutariennätys.


Suurkiitos Jannelle opastuksesta ja kaikesta!

Onkikauden avaus + linkkivinkki

EIlen oli vuorossa onkikauden avaus perinteineisesti säynävän onginnan merkeissä. Säätiedotus lupasi edellisiin päiviin verrattuna muutaman asteen lämpimämpää keliä, jonka perusteella uskoin säynävien olevan syönnillään.
Vaan eivätpä olleet. Ei tärppiäkään, vaikka kuinka yritin.
Parin tunnin kalattoman onginnan jälkeen oli ajatus paikan ja lajin vaihtamisesta kypsynyt valmiiksi. Laitoin siis vavan kasaan, keräsin kamat ja suuntasin takaisin autolle.Toki myös merellä puhaltanut kova myrsky helpotti päätöksen tekemistä.

Päätin suunata Kyrönjoelle. Metodina olisi pohjaonginta ja tähtäimessä lahna sekä säynävä. Kari oli viikkoa aikaisemmin onnistunut siellä jo ihan kivasti.

Hyvin nopeasti kävi selväksii, että syönti oli varovaista myös joessa. Ensimmäinen varovainen tärppi tuli vasta puolen tunnin jälkeen, mutta se ei realisoitunut kalaksi. Noin tunnin onkimisen jälkeen tuli vähän parempi tärppi. Tartutus onnistui ja kala kiinni.
Ei ollut lahna eikä säynävä, vaan pasuri. No ihan kiva silti. Se oli onkikauden aloituskala.

Kului noin puoli tuntia pasurin saamisesta, kun vavan kärki taipui kunnolla ja se näytti kohdekalan tärpiltä. Vapa pystyyn ja kala kiinni. Nyt olit siiman päässä painoa kunnolla. Ehdin saada kalaa noin kymmenen metriä lähemmäksi, kun painoa yhtäkkiä hävisi. Kala irti!
Pitikin irrota, tämä olisi ollut kiva saada ylös.
Jatkoin vielä pari tuntia, mutta ilman tärppejä.

Sitten linkkivinkkiosuuteen
Ongintaan keskittyviä nettisivustoja ei meillä Suomessa liiemmälti ole ollut, eikä ole vieläkään. Sama tilanne on ollut länsinaapurissa mutta seillä on asiaan tullut muutos. Ruotsissa on nimittäin perustettu Svedish Anglers-niminen sivusto, joka keskittyy vain ja ainoastaan ongintaan. Varsinaisen sivuston yhteydessä toimii myös Facebook-ryhmä.
Sivusto on vasta avattu, joten sisältöä ei ole vielä aivan valtavasti. Mutta jo nyt löytyy todella mielenkiintoista tavaraa, kuten Luis Rasmussenin ja Jörgen Larssonin haatattelut. Tätä meno sivustosta kehittyy vielä todella hyvä.
Sivuston ovat perustaneet Semispecimen blogista tuttu Tommi Merläinen sekä Christian Ottoson, joka voi joillekin olla tuttu Ensamvargens Fiske-nimisestä blogista.
Kannattaa ehdottomasti tsekata!

TOP-listalle päivitystä

Kevään ja kesän mitaan on tullut muutama vähän paremman kokoinen kala. Lisäsin niistä kaksi suurinta TOP-listalle.

Pasuri 770 gToukokuun lopussa noussut pasuri, jolla painoa 770 g.

Turpa 2310g
Tämän turvan sain 2. kesäkuuta, syöttinä oli kelluva leuivänpala. Painoa turvalla oli 2310g.

Saapa nähdä mitä kaloja tässä kesän aikana vielä onnistuu saamaan.

Makeaa mahan täydeltä

Kun saa yhden reissun aikana viisi reilusti yli kahden kilon turpaa, on pakko olla tyytyväinen. Kuka tahansa turvan onkija olisi.
Silti ei vaan millään pysty olemaan aivan 100% tyytväinen oman turvan onginnan tuloksiin. Enkö mä nyt oikeesti löyda ja saa sitä +60 cm ja samalla kolmen kilon rajan ylittävää turpaa. Tuon maagisen rajan ylittäminen tuntuu uskomattoman vaikealta.

Chub 1

Ensimmäinen noista viimereissun yli kakkosista tuli jo heti ensimmäisenä iltana. Painoa sillä oli 2,160 kg ja tunne kalan saanin jälkeen oli aivan mahtava; kahden kilon rajan ylittäminen on aina spesiaalitapaus, ainakin mulle. Tuon kalan jälkeen oli helpottavaa kömpiä muutamaksi tunniksi nukkumaan, reissu oli nyt pelastettu.

Aamulla suuntasin toiseen paikkaan, hieman rauhallisemmalle alueelle. Ensimmäisen kolme varttia tuijottelin kohoa vähän vielä tokkurassa. Unihiekat kuitenkin varisivat silmistä, kun tuli ensimmäin tärppi. Kovan väännön jälkeen oli haavissa iso kala. Punnitus näytti painoksi 2,390 kg.

Chub 2

Tästä ei kulunut pitkää aikaa, kun oli taas kova vääntö päällä. Lopulta sain kalan haaviin ja siitä punnitukseen; paino 2,410 kg ja pituutta 56,5 cm. Huh, se oli sitten mun kolmanneksi suurin turpa mitä olen ikinä saanut! Nyt meni kyllä paikan valinta aivan nappiin.

Chub 3

Chub 4
Aurinko alkoi tässä vaiheessa olla jo aika korkealla ja mietin, mahtaisiko tälle aamulle tulla enää mitään.
Noin puolen tunnin päästä kohoa kuitenkin vietiin vielä kerran veden alle ja jälleen oli painava kala siiman päässä. Tämänkin kanssa sai vääntää oikein kunnolla. Turvat ovat kyllä todella vahvoja kaloja. Puntari näytti tämän kalan painoksi 2.280 kg.
Lopetin onginnan aamun osalta siihen. Takana oli pari tuntia aivan uskomattoman hienoa kalastusta.

Kesällä turpa ei ainakaan mun kokemusten mukaan syö erityisen hyvin keskipäivällä. Päätin siis lähteä syömään ja ottamaan kunnon päiväunet.

Illalla palasin vielä samalle paikalle, jospa täällä olisi vielä joku paremman kokoinen kala. Ja olihan siellä yksi. Nimittäin noin tunnin onkimisen jälkeen hävisi koho yhtäkkiä pinnan alle, ja siimassa tuntui taas raskas paino. Tällä kalalla tuntui olevan oikein erityisen paljon ruutia ja jännitys alkoi nousta selkäpiissä; olisikohan tässä nyt uusi enkkakala. Lopulta sain kalan turvallisesti haaviin. Isolta näytti, mutta ei ehkä ihan enkka.. Pituutta kalalla oli 57 cm ja painoa 2,395 kg. Kala oli selvästi juuri äskettäin kutenut. Viikkoa aikaisemmin, olisi sama kala painanut reilusti enemmän.

Chub 5

Tähän kalaan oli hyvä lopettaa onginta ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Ei tällaiset reissut ihan jokapäiväistä herkkua ole, joten pakko se on olla tyytyväinen. Eiköhän me sen jättiturvan kanssa vielä joku päivä, tai aamu, kohdata.

Jokirannassa taas

Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.

Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.

Turpa

Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.

Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.

Pikkuturpa

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Sulkava outo – turpa hauska

Sulkava on kala, jota en ole ikinä saanut. Enkä ole kyllä yrittänytkään, paitsi eilen ekaa kertaa. Rupesi nimittäin vaikuttamaan siltä, että jos suuntaisi muutaman sata kilometriä kohti etelää, niin eräästä paikasta voisi saada suurkalarajan ylittävän sulkavan. Vaikka paino oli hyvin vahvasti sillä voisi-sanalla, niin päätin kuitenkin lähteä matkaan. Päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että samalla suunnalla sijaitsee eräs joenpätkä, jolle olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lähteväni onkimaan turpaa. Nyt sekin järjestyisi samalla reissulla.

Turpa2
Vaihteeksi vähän koho-ongintaa.

Liikkeelle lähtö venyi erinäisten syiden takia pitkälle iltapäivään ja perillä sulkavapaikalla olin vasta joskus vähän ennen ilta kuutta. Mutta ei se mitään, aikaa oli ihan riittävästi.
Kalaa tuntui olevan paikalla oikein kivasti. Paha vaan, että sulkavan saaminen oli juuri niin vaikeaa, kun mitä pelkäsin; tulos oli pyöreä nolla.
Sulkava on siis minulle edelleen mysteeri. Mutta pitää kuitenkin ruveta tutkimaan ja miettimään sulkavan onginnan saloja. Jos vaikka keksisi sen saamiseksi jonkun viisasten kiven, mikäli sellaista on olemassakaan.

Turpa1
Vähän ennen puoltayötä napannut hyväkuntoinen turpa

Vähän kymmenen jälkeen illalla suuntasin auton kohti uusia apajia. Nyt pääsisin vihdoin katsastamaan niitä turpapaikkoja, joita useamman kerran olin karttapaikan kautta tsekkaillut. Suunnitelmana oli katsastaa pikaisesti yksi paikka ennen puoltayötä ja onkia vielä toisella paikalla heti aamusta.
Heti alusta lähtien kävi selväksi, että turpaa oli alueella runsaasti. Paha vaan, että vesi oli joessa melkoisen vähissä. Ehdin kuitenkin reilun tunnin aikana saada seitsemän tai kahdeksan turpaa, joista yksi oli oikein kivan kokoinen.

Jokea
Vesi oli melkoisen vähissä

Puolenyön aikaan kömmin autoon muutaman tunnin yöunille. Heti auringon sarastaessa olikin sitten sen toisen paikan vuoro. Tässäkin paikassa oli nälkäisiä turpia, vaikkakaan ei ihan niin runsaasti kuin edellisessä. Mitään suurempia ei syöttiin kuitenkaan käynyt, isot yksilöt olivat varmasti syvemmillä alueilla.
Oikein hienoa oli aloittaa kesäinen aamu turvan onginnalla. Näille paikoille pitää palata sitten kun vesi on vähän korkeammalla.

Pohjaongella

Ehdinpä tässä pari päivää sitten tehdä pikaisen pohjaongintareissun, tavoitteena oli lahnat ja mahdolliset seipit. Kelit oli tuolloin vielä kovin koleat; koko ajan sai olla pipo päässä ja hanskat käsessä, että tarkeni. Onneksi nyt tätä kirjoittaessa on jo selvästi lämpimämpää.

Kari ja lahna 3

No kylmiin keleihin on kuitenkaan mun turha vedota siinä, että en onnistunut saamaan ainuttakaan lahnaa. Kaverini Kari nimittäin sai omalta paikaltaan useita lahnoja ja päälle vielä muutaman komean säynävän. Matka Karin onkipaikalle ei ollut kuin 60 – 70 metriä. En tiedä oliko paikasta kiinni, todennäköisesti vika oli miehessä, sillä meikä onnistui tällä kerralla saamaan vain särkiä, pasureita ja ahvenia.
No, pitää keksiä uusia juonia ensi kerraksi.

Tässä vielä pari kuvaa Karin komeista lahnoista.

Kari ja lahna 2

Kari ja lahna 1