Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Sulkava outo – turpa hauska

Sulkava on kala, jota en ole ikinä saanut. Enkä ole kyllä yrittänytkään, paitsi eilen ekaa kertaa. Rupesi nimittäin vaikuttamaan siltä, että jos suuntaisi muutaman sata kilometriä kohti etelää, niin eräästä paikasta voisi saada suurkalarajan ylittävän sulkavan. Vaikka paino oli hyvin vahvasti sillä voisi-sanalla, niin päätin kuitenkin lähteä matkaan. Päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että samalla suunnalla sijaitsee eräs joenpätkä, jolle olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lähteväni onkimaan turpaa. Nyt sekin järjestyisi samalla reissulla.

Turpa2
Vaihteeksi vähän koho-ongintaa.

Liikkeelle lähtö venyi erinäisten syiden takia pitkälle iltapäivään ja perillä sulkavapaikalla olin vasta joskus vähän ennen ilta kuutta. Mutta ei se mitään, aikaa oli ihan riittävästi.
Kalaa tuntui olevan paikalla oikein kivasti. Paha vaan, että sulkavan saaminen oli juuri niin vaikeaa, kun mitä pelkäsin; tulos oli pyöreä nolla.
Sulkava on siis minulle edelleen mysteeri. Mutta pitää kuitenkin ruveta tutkimaan ja miettimään sulkavan onginnan saloja. Jos vaikka keksisi sen saamiseksi jonkun viisasten kiven, mikäli sellaista on olemassakaan.

Turpa1
Vähän ennen puoltayötä napannut hyväkuntoinen turpa

Vähän kymmenen jälkeen illalla suuntasin auton kohti uusia apajia. Nyt pääsisin vihdoin katsastamaan niitä turpapaikkoja, joita useamman kerran olin karttapaikan kautta tsekkaillut. Suunnitelmana oli katsastaa pikaisesti yksi paikka ennen puoltayötä ja onkia vielä toisella paikalla heti aamusta.
Heti alusta lähtien kävi selväksi, että turpaa oli alueella runsaasti. Paha vaan, että vesi oli joessa melkoisen vähissä. Ehdin kuitenkin reilun tunnin aikana saada seitsemän tai kahdeksan turpaa, joista yksi oli oikein kivan kokoinen.

Jokea
Vesi oli melkoisen vähissä

Puolenyön aikaan kömmin autoon muutaman tunnin yöunille. Heti auringon sarastaessa olikin sitten sen toisen paikan vuoro. Tässäkin paikassa oli nälkäisiä turpia, vaikkakaan ei ihan niin runsaasti kuin edellisessä. Mitään suurempia ei syöttiin kuitenkaan käynyt, isot yksilöt olivat varmasti syvemmillä alueilla.
Oikein hienoa oli aloittaa kesäinen aamu turvan onginnalla. Näille paikoille pitää palata sitten kun vesi on vähän korkeammalla.

Pohjaongella

Ehdinpä tässä pari päivää sitten tehdä pikaisen pohjaongintareissun, tavoitteena oli lahnat ja mahdolliset seipit. Kelit oli tuolloin vielä kovin koleat; koko ajan sai olla pipo päässä ja hanskat käsessä, että tarkeni. Onneksi nyt tätä kirjoittaessa on jo selvästi lämpimämpää.

Kari ja lahna 3

No kylmiin keleihin on kuitenkaan mun turha vedota siinä, että en onnistunut saamaan ainuttakaan lahnaa. Kaverini Kari nimittäin sai omalta paikaltaan useita lahnoja ja päälle vielä muutaman komean säynävän. Matka Karin onkipaikalle ei ollut kuin 60 – 70 metriä. En tiedä oliko paikasta kiinni, todennäköisesti vika oli miehessä, sillä meikä onnistui tällä kerralla saamaan vain särkiä, pasureita ja ahvenia.
No, pitää keksiä uusia juonia ensi kerraksi.

Tässä vielä pari kuvaa Karin komeista lahnoista.

Kari ja lahna 2

Kari ja lahna 1

Perinteinen avovesikauden aloitus

Jo useampana keväänä olen aloittanut avovesikauden säynäviä onkimalla. Parikiloisten säynävien kanssa vääntäminen on tietenkin aina mukavaa, mutta erityisen hienoa se on näin kauden alussa kun talvi on jäänyt taakse.
Tänä vuonna pääsin säynäviä onkimaan ennätysaikaisin, nimittäin jo viime viikolla.

Viime keväänä sain hinattua säynäväenkkaani lukemiin 2,6 kg. Nyt oli tietenkin tavoitteena saada isompi, mielellään se kolmekiloinen. Tavoitteet pitää tietenkin olla korkealla jos niitä enkkoja meinaa parannella.

Säynävä

Aivan enkkalukemiin en kuitenkaan tällä kerralla päässyt, mutta oman TOP-listan kärkikolmikkoon tuli vähän muutosta. Onnistuin nimittäin saamaan yhden todella pulleassa kunnossa olevan säynävän, joka painoi 2,44 kg. Jos se vaan olisi ollut edes muutaman sentin pitempi niin..

Haaviin

Kaikenkaikkiaan oli taas oikein todella mukava ja onnistunut reissu. Kaloja tuli kivasti, keli oli hieno ja TOP-listakin kaunistui.

Metemagasin – lehti onkijoille

Onginnan harrastajille ei ole ollut omaa lehteä. Tai löytyyhän niitä Briteistä, mutta niissä tuppaa olemaan hiukka liikaa asiaa kaupallisilla onkilammikoilla kalastamisesta. Nyt on kuitenkin tulossa uusi nimeomaan onkijoille suunnattu lehti. Lehden nimi on Metemagasin.
Meikäläisellä ainakin meni samantien tilaukseen.

Metemagasin

Lahnakausi jatkuu vielä

Tuuli kääntyi pohjoiseen ja sen kyllä huomaa; lämpötilat tippui heti yli kymmenen astetta. Pitkään jatkunut kesä taitaa nyt olla ohi.
Mutta ei se mitään, kohta alkaa syyskalastukset, mikä mun osalta tarkoittaa pitkälti hauenongintaan siirtymistä. Syöttejäkin alkaa jo olla pakkasessa ihan kivasti.

Mutta aivan täysin ei voi vielä antautua hauenonginnalle, sillä jokunen lahnareissu on vielä pakko tehdä. Tuntuu nimittäin, että oman lahnaenkan rikkominen voisi olla vielä mahdollista tälle syksylle. Nyt kun vain saataisiin nopeasti sateita, että vesi vähän nousisi. Tällä hetkellä kun on ongelmana veden vähyys ja siitä johtuva lahnojen arkuus.
Ruoka niille kyllä tuntuu maittavan ja kuten kuvasta näkyy, niin aika pyöreässä kunnossa ne alkaakin olla.

Kuortaneen lahnoilla on massakausi päällä

Lahnaenkkaan parannusta

Eilen sain vihdoinkin pikkusen parannettua mun lahnaenkkaa. Aikaisempi ennätys oli muistaakseni 2360 g ja sen saamisesta on kulunut kai jo kuusi vuotta.
Vaikka eipä tässä ole paljon tullut ison lahnan kalastukseen satsattuakaan; muutamia reissuja silloin tällöin.

Eilen oli kuitenkin vähän sellainen olo, että isompi lahna voisi ehkä olla liikkeellä.
Päivällä oli paljon kaikenlaista tekemistä ja vesille lähtö venyi melko myöhään. Kalapaikalle pitikin sitten siirtyä rivakkaa vauhtia, jotta ehtisi onkimaan.
Heti perillä näin, että on aika hyvää aktiviteettiä käynnissä. Kasiainen pikaisesti koukkuun ja heitto lahnojen suuntaan. Koho sukelsi veden alle about kolmen sekunnin kuluttua. Ensimmäinen lahna ei kuitenkaan ollut kuin suunnilleen kiloinen. Kala irti, lisää matoa koukkuun ja uusi heitto. Tällä kertaa tärpin tuloa joutui odottamaan vähän kauemmin,  melkein minuutin. Kala väänsi hyvin vastaan ja onnistui uimaan vesikasvien joukkoon. Kasvit eivät onneksi olleet sitkeitä, vaan lähtivät helposti irti. Haavitessa en vielä päässyt näkemään kalan kokoa, kun mukana oli niin paljon siimapalpakkoa ja muuta. Kalan koko kuitenkin selvisi nopeasti ja varmuus uudesta enkasta tuli kun puntari näytti painoksi 2590 g. Yes, uusi enkka!

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Toinenkin lahna ylitti entisen ennätyksen, reissu oli siis oikein onnistunut. Seuraavalla kerralla pitänee varautua isommalla haavilla.

Parinkymmenen minuutin päästä haavin paremmalle puolelle liukui toinen hyvänkokoinen lahna ja luulin ennätyksen paranevan vielä toistamiseen. Puntari näytti kuitenkin lukemia 2550 g. Hieno lahna silti, mun tähän asti toiseksi suurin.
Pitää nyt varmaan syksyn aikana vähän panostaa tuohon lahnaan, että saisi sen kolme kiloa vihdoin rikottua.

Dropshottausta ja ongintaa

Perjantaiksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Ja vettä myös tulee, heti aamusta alkaen. Sateesta huolimatta huvittaa kuitenkin lähteä kalaan, ei ehkä koko päiväksi, mutta joksikin aikaa. Jos saisi vaikka muutaman sopivankokoisen ahvenen ruokakaloiksi.
Hyppään autoon ja ajan parin kilometrin päässä sijaitsevalle hyvälle ahvenpaikalle. Mukaan lähtee dropshot-välineet ja kelaonki

Ahventa nousi ihan sopivasti

Pienet ahvenet meni tottakai takaisin kasvamaan

Aloitan drophottaamalla. Heitto vinosti alavirtaan pari väristystä ja heti on ahven kiinni. Alkoipa hyvin. Seuraavalla heitolla onni kuitenkin jo kääntyy, kun paino tarttuu pohjaan eikä lähde millään irti. No tämähän kuulu lajin luonteeseen. Varttia myöhemmin olen neljää dropshot-painoa köyhempi ja on pakko todeta, ettei tämä paikka taida oikein soveltua dropshottaukseen.

Tätä tavaraa rupesi kulumaan vähän liikaa

Laitan dropshot-vavan sivuun ja vaihdan kelaonkeen, onneksi otin sen mukaan. Koukussa oleva kasiainen saa melkein saman tien kyytiä ja vedestä nousee nätti ahven. Pian toinen ja kolmaskin. Hetkeä myöhemmin onkin jo ruokakalat koossa.

Lahna oli kiva yllätys

Pienellä tauolla ollut vesisade alkaa taas ja rupean jo suunnittelemaan kotiin lähtöä. Yhtäkkiä kuitenkin koho nousee pari senttiä ja lähtee sen jälkeen vajoamaan. Tästä ei voi erehtyä; siiman päässä on lahna. Vähän vajaa parikiloinen lahna on mukava yllätys ja antaa kivan säväyksen kalareissun loppuun. Irrotan koukun kalan huulesta, nappaan pari kuvaa ja lasken lahnaan takaisin uimaan.

Suurimmat kalat listalle

Rupesin mielessäni käymään läpi suurimpia saamiani turpia ja tajusin, että viimereissulla saamani 1,94 kg turpa menee listallani top kymppiin. Sehän olikin ihan hyvän kokoinen kala! Päätin sitten kaivaa saamani kymmenen suurimman turvan painot esiin ja laittaa ne järjestykseen. Tulevina päivinä teen saman urakan säynävän ja hauen osalta, ehkä myös pasurin vois ottaa mukaan.
Karihan on jo pidemmän aikaa ylläpitänyt vastaavanlaisia listoja OMASSA BLOGISSAAN. Nyt tuleekin kovat vertailut 🙂
Tällaisten omien top-listojen ylläpito voi olla ihan hyödyllistä. Uusista ennätyksistä kun pääsee iloitsemaan vain harvoin, mutta ilon aihe on myös, jos saa uuden kalan omalle  top-listalle.
TÄÄLTÄ löytyy nyt siis meitsin suurimmat turvat.

Turvat turvat

Viikko sitten oli taas pakko päästä turpia onkimaan, on se vaan sen verran mukavaa hommaa.
Luulin että olin jo hyvin perillä tämän lajin onkimisesta, mutta ei; pudotus maan pinnalle tuli hyvin nopeasti.
Etukäteen kaavailemani ja varmoiksi kuvittelemani paikat tuntuivat aivan tyhjiltä. Ensimmäinen ilta meni tyhjää pyytäessä, ilman ainuttakaan varmaa merkkiä turvasta.
Seuraavana aamuna oli joella jo ennen viittä. Uskoin paikan vaihdon tuovan raskaita tärppejä, tai ylipäätään edes jonkinlaisia tärppejä. Onginta sujui kuitenkin samoissa merkeissä kuin edellisenä iltana. Parin tunnin kovan yrittämisen jälkeen oli pakko pitää pieni miettimistauko; nyt piti löytää kalat jostain, mutta mistä?

Turpa tulossa

Vähän ennen seitsemää olin toisella puolella jokea ja aivan erityyppisessä paikassa. Ja vihdoin tuli tehtyä siirto oikeaan suuntaan; ensimmäinen tärppi tuli melkein samantien. Paikalla tuntui olevan hyvin kalaa.
Kolme varttia ongittuani tuli raskaampi tärppi ja sen kanssa saikin vääntää oikein kunnolla. Lopulta näkyviin tuli pitkä, mutta valitettavan hoikassa kunnossa oleva turpa.

Turpa 55,5 cm

Tämä kala ei selvästikään ollut vielä saanut oikein tankausvaihetta päälle kudun jälkeen. Turvalla oli siis pituutta oikein kivasti: 55,5 cm, mutta painoa vain 1,94 kg. Ennen kutua painoa on ollut hyvinkin puoli kiloa enemmän, kuten esim. TÄLLÄ kalalla.
No hieno kala kuitenkin, jospa sen saisi uudestaan koukkuun sitten kun kunto on kohdallaan.