Avovesiongintaa

Avovesikausi alkoi taas perinteisesti säynävän onginnan merkeissä. Varasin oikeen kaksi päivää aikaa, että osuisi varmemmin hyvä syöntihetki kohdalle. Ensimmäisen päivän, eli torstain kalastin aamukymmenestä iltakuuteen. Ilman ainuttakaan tärppiä.

No eikun seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan. Tällä kertaa tuli myös Markus mukaan. Markus aloittikin vahvasti; viiden minuutin kuluttua aloituksesta oli jo kaksi kalaa käynyt ylhäällä, kummatkin oli tosin haukia.

Ihan kiva, mutta väärä laji

Koko päivän ongittiin, mutta säynäviä ei vaan kuulunu eikä näkyny. Siinä olikin sitten aikaa taivastella muita keväisen saaristoluonnon ihmeitä; näkyi mm. merikotkia, kurkia, joutsenia, kalasääski ja yksi metsokin. Tämä ukkometso oli aika pahalla päällä ja olisi kovasti halunnu mitellä voimiaan, itseluottamusta oli vaikka muille jakaa.

Tappelunhaluinen ukkometso

Lintubongailusta huolimatta onginta jatkui ja yritys oli kova. Vihdoin n. klo 16 tuli sitten se ensimmäinen säynävä, kauan sitä saikin yrittää. Siitä alkoikin sitten ihan kohtalainen syönti ja  hyvänkokoista säynävää tuli kummallekin. Markus sai illan komeimman kalan, jolla oli painoa 2130 g.
Ittellä jäi paras säyne 1830 grammaan. Ihan kiva kaudenavaus, mutta eiköhän tuota säynenoteerausta vielä kesän mittaan pidä vähän parantaa.

Avovesikauden avaus onnistui sitten lopulta kovan yrittämisen jälkeen

Madeongella

Tänään oli taas aika lähteä madeongelle. Ennen piti kuitenkin lähteä syöttejä hakemaan. Onneksi katiskassa oli riittävästi särkiä onkikeikkaa varten. Sitten vaan suunta kohti jokirantaa. Olin sen verran ajoissa liikkeellä, että valoa riittäisi viellä jonkin aikaa. Vaikka eihän  sitä valoisaa aikaa kovin montaa tuntia tähän aikaan vuodesta ole. Onget siis pyyntiin ja kuppi kuumaa kahvia lämmikkeeksi. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen made oli jo kiinni.

Reissun ainut made tällä kertaa

Ei ollut mikään enkkamade, arviolta vähän alle kilon luokkaa. Muita mateita ei tänään tullut. Enkkamateen metsästys siis jatkuu edelleen.

Chasing chub

Turvan onginta oli sen verran hienoa hommaa, sitä oli pakko päästä harrastamaan lisää. Niinpä suuntasin sunnuntaina auton nokan taas kohti turpa-apajia. Tavoitteena oli saada turpaennätystä nostettua, ehkä jopa yli kahden kilon rajan.
Perillä jokirannassa olin vähän kahdeksan jälkeen. Iltasyönti olisi varmasti parhaimmillaan.

Ensimmäisestä paikasta tulikin heti ihan kivan kokoinen turpa, ehkä noin kiloinen. Lisää tärppejä ei kuitenkaan tullut, joten tein pikaisen paikanvaihdon.
Toinen paikka oli kuin luotu turvan ongintaan. Ja kyllähän siellä tuntui kaloja olevankin. Heti ensimmäisellä heitolla tuli hieman yli kiloinen.

Illan toinen turpa haavissa

Turpa takaisin uimaan ja uutta syöttiä koukkuun.
Seuraava tunti tarjosikin sitten parasta kalastusta, mitä tänä vuonna olen kokenut. Paransin nimittäin vajaan tunnin sisällä turpaenkkaani kolme kertaa. Klo 22:50 – 23:40 välillä tallentui kännykän muistikirjaan merkinnät 1570, 1800 ja 2390. Kahden kilon raja paukahti siis reilusti rikki, olin enemmän kuin tyytyväinen.

Turpa 1570

Turpa 1800

Turpa 2390. Kahden kilon tavoite oli saavutettu.

Olipa todellakin hieno tunti. Tässä vaiheessa oli jo pimeys ehtinyt laskeutua, joten keräilin varusteet ja suuntasin autolle. Tarkoitus oli yöpyä autossa ja jatkaa ongintaa heti seuraavana aamuna. Nyt kuitenkin tuntui, että voisin aivan hyvin ajella takaisin kotiin, olihan tavoite enkkakalan saannista  jo täyttynyt. Hetken miettimisen jälkeen päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun pää kävi vielä ylikierroksilla juuri koetun kalastuksen jäljiltä. Sain kuitenkin lopulta hieman torkahdettua. Puoli neljän aikaan aamuyöstä päätin nousta ja pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasin takaisin joelle.

Lähdin testailemaan hieman alempana olevia uusia paikkoja. Kartan mukaan sieltä pitäisi löytyä runsaasti hyviä turpapaikkoja. Aamupäivän aikana oli tarkoitus kokeilla ainakin kolmesta – neljästä eri paikasta.

Etukäteisarvelut hyvistä paikoista osoittautuivat paikaansa pitäviksi. Sain heti ensimmäisestä paikasta useita turpia, joukossa myös oikein hyvän kokoisia kaloja. Aamun suurimmat turvat painoivat 1,73 ja 1,62 kg.
Aamun edetessä syönti kuitenkin hiipui kunnes se loppui kokonaan. Viimeinen kala tuli tasan klo yhdeksän.

"Vapa taipuu kuin nuori koivu tuulessa"

Turvan suuhun mahtuu isompikin syötti

Koska syönti loppui aivan kokonaan, päätin ottaa pienet päiväunet. Parin tunnin lepo tekikin todella hyvää ja sain uutta virtaa jatkaa kalastusta. Päätin käydä kokeilemassa eilisessä paikassa vielä ennen kotiinlähtöä. Sinne ei kuitenkaan kannattanut suunnata aivan heti, vaan pitäisi odottaa iltapäivään tai alkuiltaan saakka.

Kun kello vihdoin tuli viisi, kävelin vapa kädessä kohti eilistä turpa-apajaa.
Syönti ei ollu vielä näin alkuillasta kovin hyvää, mutta sain kuitenkin pian kaksi nättiä turpaa. Juuri kun olin jo vakavissani suunnittelemassa kotiinlähtöä, tuli vielä yksi tärppi. Kala tuntui raskaalta eikä meinnanut millään väsyä. Lopulta sain sen kuitenkin haaviin. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin, että kyseessä oli sama 2,390 painanut kala, jonka olin saanut yöllä. Turvan selkäevän vieressä oli valkoinen läiskä, jonka perusteella kala oli helppo tunnistaa samaksi.

Tämä turpa ei vähästä hätkähtänyt, kun nappasi uudestaan

Tämän jälkeen olikin hyvä kerätä kamppeet kasaan ja suunnata kohti kotia. Reissu oli sujunut paremmin kuin mitä uskalsin odottakkaan.